Egyptin kasvava geopoliittinen uhittelu herättää huolta Pohjois-Afrikassa ja Afrikan sarven maissa. Sotilasvallankaappauksessa seitsemän vuotta sitten valtaan tullut presidentti Abdel Fattah al-Sisi on aiemmin tänä kesänä uhannut hyökätä naapurimaahan Libyaan, ja pian sen jälkeen paljastuivat Egyptin suunnitelmat perustaa sotilastukikohta Adeninlahden rannikolle Somalimaahan.
Somalian pohjoisosassa sijaitseva Somalimaa julistautui itsenäiseksi maan sisällissodan aikana vuonna 1991, mutta yksikään maailman maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä, ja neuvottelut Somalian hallituksen kanssa ovat jumissa.
Egypti haluaa rakentaa Somalimaan rannikolle laivastotukikohdan, josta sen sota-alukset pääsisivät valvomaan Punaisenmeren eteläpäässä sijaitsevan Bab el Mandebin salmen liikennettä. Salmen kautta kulkee suurin osa Aasian ja Euroopan välisestä laivaliikenteestä sekä huomattava osa Kaukoidän maiden öljyntuonnista.
Egyptin sotalaivat ovat partioineet alueella aiemmin osana Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtaman liittouman sotatoimia Jemenissä.
Somalimaassa on jo ennestään Arabiemiraattien lentotukikohta, ja myös Venäjä on neuvotellut tukikohdan rakentamisesta alueelle. Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Kiinalla on omat sotilastukikohtansa naapurimaassa Djiboutissa.
Somalimaassa toivotaan, että Egypti tunnustaisi maan itsenäisyyden vastapalveluksena uudesta tukikohdasta.
Egyptin suunnitelmat uudesta sotilastukikohdasta liittyvät paitsi Punaisenmeren alueen strategiseen hallintaan myös vastakkainasetteluun Etiopian kanssa. Etiopia on rakentanut Siniselle Niilille Afrikan suurimman padon ja vesivoimalan, jota kutsutaan nimellä Suuri etiopialaisen renessanssin pato.
Vesivoimalahanke huolestuttaa Niilin alajuoksulla sijaitsevaa Egyptiä, joka on Niilin vedestä täysin riippuvainen. Etiopian hallitus puolestaan pitää patohanketta elintärkeänä oman maan kehitykselle ja yli satamiljoonaisen väestön sähkönsaannille.
Egyptin neuvotteluasema vahvistuu, jos tukikohtahanke Somalimaassa toteutuu, sillä Etiopian ulkomaankauppa on riippuvainen kahdesta satamasta. Näistä toinen sijaitsee Djiboutissa ja toinen Berberassa Somalimaan rannikolla. Molempia satamia ja niihin johtavia maanteitä on kunnostettu Etiopian tuella.
Egyptin sapelinkalistelu länsinaapurissa Libyassa johtuu yhtä lailla al-Sisin kokemasta turvallisuusuhasta. Libya on ollut Muammar Gaddafin syrjäyttämisestä lähtien erilaisten islamististen aseryhmien hallinnassa. Islamistit pitävät al-Sisin johtamaa Egyptiä verivihollisenaan, sillä juuri al-Sisi tukahdutti Egyptin vuoden 2011 kansannousun ja julisti maan ensimmäiset vapaat vaalit voittaneen muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi.
Al-Sisi päätti tukea Libyan kansallisarmeijaksi kutsuttua aseellista ryhmää, joka onnistui ajamaan islamistijoukot pois maan itäosista. Kenraali Khalifa Haftarin johtama kansallisarmeija hallitsi keväällä miltei koko Libyaa pääkaupunkia Tripolia lukuun ottamatta. Haftarin joukot ovat saaneet Egyptin lisäksi tukea Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Venäjältä.
Turkin aseellinen tuki Tripolista käsin toimivalle väliaikaishallitukselle kuitenkin käänsi taistelujen kulun, ja Haftarin joukot joutuivat vetäytymään pääkaupungin alueelta. Kesäkuussa al-Sisi ilmoitti, että Egypti hyökkää Libyaan, mikäli Turkin tukemat joukot ylittävät tämänhetkisen rintamalinjan Sirten kaupungin lähistöllä.
Al-Sisi on jo varustautunut mahdolliseen sotaan länsinaapurissa hankkimalla Venäjältä vastikään hävittäjiä ja taisteluhelikoptereita 3,5 miljardilla dollarilla. Samalla al-Sisi luovutti maan lentotukikohdat Venäjän käyttöön.
Venäjän kanssa tehtyjen asekauppojen lisäksi Yhdysvallat tukee Egyptin asevoimia vuosittain 1,3 miljardilla dollarilla. Summa on pysynyt ennallaan Egyptin vakavista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Itsenäinen media on Egyptissä kielletty, ja ainakin 60 000 hallituksen vastustajaa on vangittuna. Donald Trump onkin kutsunut al-Sisiä ”suosikkidiktaattorikseen”.
lehti 