Korona-aikana tavallistakin useampi meistä edustajista istuu työhuoneessa seuraamassa suuren salin keskustelua netistä. Tätä kirjoittaessani kokoomuksen Petteri Orpo esittelee opposition välikysymystä.
”Koronakriisin myötä moni suomalainen on vaikean paikan edessä. Heinäkuussa työttömiä työnhakijoita oli 387 500, lähes 120 000 enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Työttömyyden kasvu on painottunut nuoriin ja naisiin palvelualoilla. Syksyn mittaan ongelmat ovat lisääntyneet myös teollisuudessa.”
Työttömyyden kasvu on pelottavaa ja siten hyvä aihe välikysymykselle. Kokoomus on keväästä asti puhunut sydäntä särkevästi työttömien ahdingosta.
Välikysymystä se mainostaa toteamalla: ”Jokainen työikäinen ja työkykyinen suomalainen ansaitsee mahdollisuuden tulla toimeen omalla työllään. Puhumme työpaikoista, jotta suomalaisissa kodeissa olisi enemmän rahaa elämiseen.”
Suomi on elvyttämällä onnistunut tähän asti muuta Eurooppaa paremmin pitämään talouden pyörät pyörimässä ja estämään työttömyyden rajumman nousun. Kokoomukselle työttömyyttä hillitsevä suhdannepolitiikka ei kuitenkaan kelpaa, vaan ”työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta”.
Vaikka opposition kuuluukin kyseenalaistaa hallituksen politiikka, on toisinaan tehtävä myös toisinpäin. Kokoomuksen työllisyyspolitiikka on nimittäin pelkkä kupla, keisari ilman vaatteita.
Työttömiksi jäävien koteja kokoomus tukisi leikkaamalla työttömyysturvaa. Näin pidennettäisiin työuria keskeltä. Opiskelijoille kokoomus tarjoaa opintorahan leikkauksia, koska näin työurat pidentyisivät alusta. Ikääntyville irtisanottaville tarjolla on eläkeputken poisto työurien loppuja pidentämään.
Kokoomuksen fantasiamaailmassa työpaikat lisääntyvät lisäämällä työntekijöiden määrää kortistoon. Tämän voisi ymmärtää yleisen työvoimapulan nousukaudella. Nyt koko työllisyyskeskustelu on irvokasta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 1. varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
uutiskirje 
