Yksi suomalainen vastaa kymmentä muuttuneen turvallisuusympäristön haasteentuojaa, kuten nykykielellä ehkä sanottaisiin. Hiukan toisin sanoin myytin muotoili aikanaan jo Tuntemattoman Sotilaan sotamies Vanhala.
”Niin kai, vaan entäs kun tulee se yhyrestoista”, murjaisi tähän romaanin geopoliittinen realisti, alikersantti Lahtinen.
Tämä ”puolustusoppi” saattoi käydä monella mielessä, kun puolustusvoimat kaivoi informaatiorintamalla hiljattain esiin uuden täsmäaseen, suomalaishävittäjien niin sanotun pudotussuhteen.
Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen sanoi armeijan podcastissa Suomen noin 60 koneen voivan uskottavasti taistella 600 vihollishävittäjää vastaan.
Helsingin Sanomien mukaan ”hävittäjien suhteellista suorituskykyä verrataan luonnollisesti venäläisiin hävittäjiin ja venäläisten osaamiseen” tässä yhteydessä. Podcastin vetäjä, kapteeni Tommi Kangasmaa kertoi, että ”pudotussuhde on sinänsä uusi asia, millä me tulemme ulos”.
KU:n puolustushallinnon kanssa käymien taustakeskustelujen mukaan avausta pidetään nyt jo epäonnistuneena yrityksenä kansantajuistaa ilmasotaa. Tätä juttua varten KU on käynyt lukuisia keskusteluja hävittäjähanketta tukevien ja sitä arvostelevien asiantuntijatahojen kanssa.
Varsinainen uutinen olikin ehkä toisaalla. HX-hankkeen – kuten hävittäjien korvaamisprojektia virallisesti nimitetään – hankejohtaja, kenraalimajuri evp. Lauri Puranen sanoo, ettei maan hallituksen linjaamalla kymmenellä miljardilla eurolla mahdollisesti saadakaan 64:ää monitoimihävittäjää.
Tätä on aiemmin pidetty koko hankkeen lähtökohtana, vaikka virallisesti puhutaankin vain nykyisten F/A-18 Hornet -koneiden suorituskyvyn korvaamisesta.
Todennäköisesti hävittäjiä
vähemmän kuin 64
Ensimmäisen tarjouskierroksen vastauksissa tammikuussa 2019 kaikkien konevalmistajien tarjoukset menivät puolustusministeriön mukaan yli Suomen asettaman hintakaton.
Myös tämän vuoden tammikuussa saaduissa tarkennetun tarjouskierroksen vastauksissa oli ministeriön mielestä puutteita. Esimerkiksi asejärjestelmiä oli tarjotuissa paketeissa riittämätön määrä.
Ensi vuoden alussa käynnistyvä lopullisten tarjouspyyntöjen lähettäminen on niin sanottu tinkimiskierros. Taustakeskusteluissa kerrotaan, että todennäköisesti 64 koneen kappalemäärästä mennään alaspäin.
Silti riittävä sotilaallinen suorituskyky voidaan saavuttaa myös pienemmällä konemäärällä. Sotilaiden mukaan määrä ei voi olla kovin paljon alle 60.
Näin esimerkiksi muita kalliimpana pidetty amerikkalainen F-35 pysyisi mukana suunnitelmissa.
Käyttökustannukset
alimitoitettu?
Poliittisessa keskustelussa koneiden käyttökustannukset ovat olleet iso kysymys.
Nykyisten päätösten mukaan uusien hävittäjien käyttö- ja ylläpitokustannusten on pysyttävä puolustusbudjetin sisällä. Ne eivät saa ylittää kymmenen prosentin siivua. Tätä suuremmat käyttökustannukset pitää repiä muusta puolustusbudjetista.
Kymmenesosa nykyisestä puolustusbudjetista on noin 270 miljoonaa euroa.
Hornetien käyttökustannukset ovat salaisia, mutta julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan ne olisivat noin 170–180 miljoonaa vuodessa. Näin ollen uuden koneen käyttöhinta olisi selvästi korkeampi kuin Horneteilla.
Maan poliittiselle johdolle on toistaiseksi kerrottu vain summittainen arvio. Tarkat summat selviävät kuulemma vasta, kun lopulliset tarjouspyynnöt saapuvat Suomeen.
Lisäksi kustannuksia tulee ostoihin liitettävistä indekseistä. Tarkoitus on, että jokainen konevalmistaja esittää jonkin oman, yleisesti teollisuudessa käytetyn indeksin, jonka perusteella kustannusnousu korvataan niille.
Eri arvioiden mukaan indeksikorotus nostaa hankinnan hinnan selvästi yli 11 miljardin.
Kallein asekauppa
koskaan?
Nykyisten Hornet-hävittäjien korvaaminen on Suomen historian kallein asehankinta. Se käynnistyi poliittisella tasolla, kun Alexander Stubbin (kok.) hallituksen puolustusministeri Carl Haglund (r.) asetti esiselvitystyöryhmän syksyllä 2014.
Vuonna 2015 valmistuneen selvityksen periaatteet suorituskyvyn korvaamisesta kirjattiin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen puolustusselontekoon vuonna 2017. Hintalapuksi arvioitiin tuolloin 7–10 miljardia euroa.
Vain vasemmistoliitto jätti tuolloin vastalauseen, jonka mukaan ”tilattavien monitoimihävittäjien määrää tulee vähentää suunnitellusta ja kustannuksia karsia tarjouspyynnön sisältöä määriteltäessä”.
Selonteon linjaus otettiin Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan eduskuntavaalien jälkeen 2019.
Viime vuoden lokakuussa Rinteen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti, että hintakatto asetetaan kymmeneen miljardiin. ”Uusien hävittäjien hinnasta katosi puolustusbudjetin kokoinen jousto”, kommentoi Suomen Kuvalehti tuolloin.
Tänä syksynä hallitus esittänee 9,4 miljardin tilausvaltuutta. Sen lisäksi hyväksytään 0,6 miljardia hanketta tukeviin menoihin.
Myös varsinaisten asejärjestelmien kustannukset ovat auki. Esimerkiksi vielä ei tiedetä, voidaanko Hornetien pommitustehtäviin hankittuja, miljardien hintaisia JASSM-risteilyohjuksia käyttää lainkaan uudessa konetyypissä.
Hävittäjäkaupan kylkiäisenä
kytkös myyjämaahan
Suomen uudeksi hävittäjäksi on tarjolla viisi ehdokasta: amerikkalaiset F-35 Lightning ja F/A-18E Super Hornet, brittiläis-saksalais-italialais-espanjalainen Eurofighter Typhoon, ranskalainen Dassault Rafale sekä ruotsalainen Jas Gripen E.
Valmistajien ilmansuunta on läntinen, mutta koneissa ja valmistajamaissa on eroja. Kyse ei ole vain rahasta, tekniikasta ja ilmataistelukyvyistä. Viime kädessä ratkaisu on ulkopoliittinen.
Hävittäjäkaupan kylkiäisenä tulee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittinen, sotilaallinen, teknologinen, tiedonvaihtoon, sotilaskoulutukseen, asekauppaan ja huoltovarmuuteen liittyvä kytkös myyjämaahan.
Vaikka koneiden valmistajayhtiöt toimivat kaupallisesti, neuvottelut ja ostoon tarvittavat luvat tulevan myyjämaiden hallituksilta. Juuri tässä on hankinnan kauaskantoisin vaikutus.
Amerikkalaiskoneen, erityisesti F-35:n, valinta kytkisi Suomen entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen suurstrategisiin intresseihin.
Eurofighter Typhoonin voi ajatella syventävän puolustusyhteistyötä EU-maiden ja toisaalta Ison-Britannian kanssa. Dassault Rafale korostaisi sekin puolustuksen eurooppalaista ulottuvuutta, mutta Ranskan johdolla.
Jas Gripen taas sitoisi Suomea enemmän sotilaallisesti liittoumattomaan Ruotsiin. Maat ovatkin julistaneet, ettei niiden sotilasyhteistyöllä ole mitään etukäteen asetettavaa rajaa. Aivan hiljattain Ruotsin valtiopäivät hyväksyi sotilaallisen avunantamisen Suomelle kriisitilanteissa.
Lisäksi Suomi on viime vuosina korostanut kahden- ja kolmenvälistä puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen ja Ruotsin suuntaan.
Tällä saralla uusi ja kasvava kiinnostus ilmavoimien osalta kohdistuu arktisiin alueisiin.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist sanoi hiljattain Ruotsin ryhtyvän harjoittelemaan Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa Venäjää vastaan arktisilla alueilla, erityisesti Murmanskin suunnalla.
Amerikkalaiset toivovat mukaan kaikkia Pohjoismaita. Asia olikin esillä, kun Yhdysvaltain ilmavoimaministeri Barbara M. Barrett vieraili elokuussa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Kansalaiset haluavat siirtää hankintaa
Kansalaismielipide hävittäjähankintoihin on ollut nihkeä erityisesti koronakriisin keskellä.
Uutissuomalaisen huhtikuussa tekemän mielipidemittauksen mukaan 51 prosenttia suomalaisista siirtäisi hankintaa joko ehdottomasti tai mahdollisesti.
Ylen toukokuussa tekemässä kyselyssä hävittäjähankintojen lykkääminen oli suomalaisten selvästi eniten kannattama säästökohde, jonka takana oli 57 prosenttia vastanneista.
Heinäkuun lopulla Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksessä HX-hankkeen siirtämistä kannattaa 53 prosenttia suomalaisista siinä missä 23 prosenttia voisi hyväksyä sen.
Tämän selvityksen mukaan jokaisen kuuden suurimman puolueen kannattajissa lykkäyksen tukijoita on enemmän kuin vastustajia. Vasemmistoliittolaisista tätä mieltä on jopa 81, vihreistä 68, demareista 60, perussuomalaisista 48 ja keskustalaisista 42 prosenttia. Jopa 35 prosenttia kokoomuksen äänestäjistä jakaa mielipiteen siinä, missä 33 prosenttia ei hyväksy lykkäämistä.
Eduskuntaan kansan mielipide heijastuu vain vaivoin. Ainoastaan vasemmistoliitto on puolueena ottanut kantaa hankintojen uudelleen arvioimiseksi.
– Meidän mielestämme hävittäjähankintaa voidaan lykätä ja sen lisäksi hävittäjähankinnan kokoluokkaa voidaan miettiä alaspäin, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki linjasi jo toukokuussa.
Myös SDP:ssä löytyy epäilijöitä.
– Nykytilanteessa olisi koko hankinta pantava vielä jäihin ja otettava vähintään vuoden pituinen aikalisä hankinnan suhteen, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on lausunut Helsingin Sanomien mukaan.
Hankkeen arvostelijoiksi puolueessa tiedetään myös kansanedustaja Kimmo Kiljunen, Jukka Gustafsson ja muun muassa europarlamentaarikko, puolueen ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Lapin Kansan kesäkuussa julkaiseman kansanedustajakyselyn mukaan myös vihreissä ja perussuomalaisissa on useita kriittisiä edustajia.
Hallituksessa on kuitenkin pidetty kiinni hankkeen alkuperäisestä aikataulusta.
– Hankinnan lykkäämisen seurauksena joutuisimme tekohengittämään nykykalustoa kalliilla toimenpiteillä samalla kun kykymme puolustaa Suomea heikkenisi, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) maalaili puhuessaan aiemmin syyskuussa valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on ollut samoilla linjoilla.
– Niin kauan kuin eduskunnalta ei ole muuta kantaa kuin tämä, niin hallitus sitä kunnioittaa ja vie sitä määrätietoisesti eteenpäin, hän sanoi Politiikan toimittajien yhdistyksen kokouksessa.