Alkuvuodesta 2020 Yhdysvalloista käynnistynyt ihmisoikeusliike Black Lives Matter nosti kansainväliseen keskusteluun poliisiväkivallan tilastot sekä valtiolliseen väkivaltaan puuttumisen. Aihe sijoittuu Yhdysvaltain kontekstiin, mutta poliisin toiminta on myös Suomessa asia, josta tulee puhua.
Poliisiväkivallasta viimeisin esimerkki ovat viime viikonlopun tapahtumat Helsingissä, jossa lauantaina (3.10.) poliisi kaasutti pippurisumutteella maassa istuvia rauhanomaisia mielenosoittajia ilman selkeää syytä. Tätä seuraavana päivänä 4. lokakuuta Tampereella poliisi katsoi puolestaan vierestä, kun oikeudessa laittomaksi tuomittu Pohjoismainen Vastarintaliike kokoontui keskellä kaupunkia. Siinä missä rauhanomaisia mielenosoittajia, joista osa on ala-ikäisiä, pahoinpidellään, fasistien mielenosoitusta ei saada hajotettua – vaikka tähän on korkeimman oikeuden päätös.
Kyseessä on hälyttävä osoitus vaihtelevista toimintamalleista, kun poliittinen agenda on kansalaisvaikuttamisella erilainen. Vaikuttaakin siltä, että poliisi on viime vuosina ottanut tavaksi toimia johdonmukaisen uhkaavasti rauhanomaisia ihmisoikeus- tai ilmastoaktivisteja kohtaan, mutta suojaa aktiivisesti väkivaltaista äärioikeistoa. Voimankäytöllä on kuitenkin aina myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sen avulla virkavalta luo aktiivisesti kuvaa siitä, mitkä liikkeet ovat yhteiskunnan kannalta toivottavia ja mitkä puolestaan eivät.
Lokakuun alussa nähdyssä poliisin ylimitoitetussa vallankäytössä ei ole kysymys yksittäisistä ylilyönneistä vaan systemaattisesta toiminnasta, jonka kautta määritellään yhteiskunnan poliittisen toiminnan reunaehtoja. On kuitenkin selvää, että kansalaisoikeuksien takaaminen oikeusvaltiossa tarkoittaa myös sellaisen aktivismin turvaamista, joista virkavalta ei itse niin välittäisikään. Oikeus osoittaa mieltä kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuun sanan- ja kokoontumisvapauteen. Poliisin tehtävä on aina turvata kansalaisia ja perusoikeuksien toteutumista, ei rajata yhteiskunnallista ilmapiiriä väkivallan uhalla. Oikeuslaitos rankaisee, ei poliisi.
Tätä periaatetta tuntuu olevan syytä tähdentää virkavallalle.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
