Koronapandemia jos mikä on maailmanlaajuinen ongelma, mutta sitä on hoidettu paljolti kansallisvaltioiden puitteissa. Kansainvälinen järjestelmä on liian jäykkä epidemian vaatimaan äkkinäiseen reagointiin, selittää Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen varajohtaja Marko Lehti.
– Seuraavat vuodet ovat ratkaisevia siinä, millä tavalla uudistetaan monenkeskisen maailmanjärjestyksen toimintamekanismeja ja järjestöjä, Lehti arvioi.
Tällä hetkellä uudistaminen näyttää hankalalta etenkin Maailman terveysjärjestön (WHO) politisoinnin vuoksi. Yhdysvallat, joka on WHO:n suurin rahoittaja, on ilmoittanut vetäytyvänsä järjestöstä ensi vuonna vastalauseena järjestön Kiinaa myötäilevälle linjalle epidemian alkuvaiheessa.
”Muut sairaudet eivät ole loppuneet epidemian alkaessa.”
– Vetäytyminen ei ole hyvä merkki. Kiinalla on ollut pehmeää valtaa WHO:n toimintaan, mutta eroamisen ja kärjistämisen sijasta WHO:ta pitäisi pyrkiä uudistamaan puhtaammin monenkeskiseksi, Lehti kommentoi.
Panostusta käytännön
yhteistyöhön
Olennaista olisi Lehden mukaan kehittää kansainvälisen yhteistyön mekanismeja ennakoivammiksi ja joustavammaksi.
– Pandemioiden lisäksi kriisit voivat liittyä ilmastonmuutokseen, pakolaisuuteen tai konflikteihin.
Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti YK:n yleiskokouksessa syyskuussa pitämässään puheessa huolensa siitä, että ”juuri kun kysyntä globaaleille ratkaisuille kasvaa, kykymme tarjota sellaisia heikkenee”. Nationalismin ja suurvaltojen välisen kilpailun vuoksi kansainvälisiä normeja, sopimuksia ja periaatteita haastetaan ja niitä heikennetään uusilla tulkinnoilla.
YK:n vahvistaminen on sen jäsenmaiden yhteinen etu, Niinistö linjasi. Marko Lehti on samaa mieltä, mutta pohtii, että YK:n ja WHO:n kaltaisissa organisaatioissa on myös heikkoutensa.
– Kompastuskivenä on WHO:ssa ollut, että toiminta keskittyy ylätasolle, siihen kenellä on vaikutusvaltaa ja kuka pystyy määräämään. Kentällä tapahtuvaan työhön tarvitaan enemmän panostusta, sille olisi tässä hetkessä suuri tarve.
WHO:sta hyötyä
rikkaillekin maille
Koronapandemian dominoimassa tilanteessa kansainvälinen toiminta terveysasioissa on tullut aiempaa näkyvämmäksi, arvioi kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo Tampereen yliopistosta.
– Ennen saatettiin ajatella, että WHO on merkityksellinen ensisijaisesti köyhimmille maille eikä teollisuusmaille, joissa on pitemmälle kehittyneet terveysjärjestelmät. Nyt moni on saattanut yllättyä, miten WHO toimii ja ongelmistaan huolimatta vie asioita eteenpäin.
Kansallisilla viranomaisilla ei ole ollut omasta takaa riittävästi tietämystä ja osaamista. WHO:n kautta länsimaihin välittyi muun muassa Aasiasta saatua kokemusta influenssaa vakavampina pidettyihin pandemioihin reagoimisesta. Ikävämpi puoli tilanteessa on se, että muut toimet ovat kärsineet koronavirukseen keskittymisestä.
– Esimerkiksi tuberkuloosiohjelmien rahoitus ja jatkuvuus on ollut vaikeuksissa. Bill ja Melinda Gatesin säätiö on ilmoittanut tukevansa ensisijaisesti koronaviruksen hallitsemiseen liittyviä toimia. Rokotteiden hankintakin vaatii paljon resursseja, Koivusalo mainitsee.
– Muut sairaudet eivät kuitenkaan ole loppuneet epidemian alkaessa.
Rokote levitykseen
pakkolisenssillä?
Koivusalo ounastelee, ettei Yhdysvaltojen lähtö WHO:sta ole välttämättä vielä selvää saati lopullista. Lähdöstä koituisi ongelmia sille itselleenkin.
– Pinnan alla on paljon asiantuntijayhteistyötä, vaihtoa ja epämuodollista viranomaisyhteistyötä. Eroaminen voi vaikeuttaa Yhdysvaltojen omia terveystoimia.
”Jemenissä on terveyskriisi pahimmillaan samaan aikaan, kun sisällissota jatkuu.”
Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat on halunnut edistää yksityisen sektorin roolia WHO:n rahoittajana.
– Tämä on hiertänyt sellaisissa kysymyksissä, joissa yksityisen sektorin intressit ovat erilaisia kuin kansanterveysintressit. Tällainen on esimerkiksi tupakka-, alkoholi- ja virvoitusjuomateollisuuden osallistuminen yhteisen politiikan tekemiseen tarttumattomien sairauksien ehkäisyssä, Koivusalo mainitsee.
WHO:n suurimpiin yksityisiin rahoittajiin kuuluu Bill ja Melinda Gatesin säätiö, joka toisaalta omistaa muun muassa lääkeyhtiöiden osakkeita.
Tähän mennessä yksityinen sektori ei ole Koivusalon mukaan pyrkinyt suoraan vaikuttamaan niinkään rahoituksen kuin lobbauksen kautta. Esimerkiksi lääketeollisuus on lobannut teollisten tekijänoikeuksien korkean tason puolesta.
Kun rokote tai lääke koronavirusta vastaan saadaan käyttövalmiiksi, patenttikysymykset nousevat taas vahvasti esille, Koivusalo ennakoi. Maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt mahdollistavat niin sanotun pakkolisensoinnin, jonka turvin tuotetta voidaan valmistaa tarvitsematta neuvotella patentin haltijan kanssa. Sitä ei ole tähän mennessä juuri haluttu käyttää.
– Suhtautuminen pakkolisensointiin on muuttumassa. Lähtökohtana on tällä hetkellä laajasti se, että rokote on saatava kaikkien, myös köyhimpien maiden asukkaiden, ulottuville, Koivusalo kertoo.
Terveys mukaan
ulkopolitiikkaan
Suomen ulkopolitiikassa terveyskysymykset ovat Koivusalon mukaan olleet pitkään sivuosassa. Painopisteenä ovat olleet suomalaisten vientiyritysten intressit, myös sosiaali- ja terveysalalla. Koivusalo toivoo painotusten uudelleenarviointia.
– Kansainvälisessä terveyspolitiikassa on ulottuvuuksia, jotka eivät tyhjene yritysten liiketoimintaan ja viennin etuihin. Pandemia on tehnyt tämän selväksi.
Voimavarojen yhdistäminen on pienille maille monesti tärkeää. Lääkkeiden ja suojavarusteiden omavaraisuutta pyritään tällä hetkellä lisäämään EU:n puitteissa. Eri maiden yhteinen tuotanto voi toimia vaihtoehtona kalliiden tarvikkeiden hankkimiselle yksityisiltä yhtiöiltä, ja ostojakin voidaan tehdä yhdessä.
– Yhteistyö voi olla sekä pohjoismaista, eurooppalaista että globaalia, Koivusalo sanoo.
Myös Marko Lehti toivoo Suomelta lisää aktiivisuutta terveyskysymyksissä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
– Suomella on oma pieni roolinsa esimerkiksi EU:n ja YK:n puitteissa. Kun sekä Trump että Kiina haastavat liberaalia maailmaa, tarvitaan lehmänhermoista EU:ta, joka jatkaa kansainvälisen yhteistyön arjen pyörittämistä. Siitä ne ratkaisut löytyvät.
Vetoomus aselevosta
ei tehonnut
YK:n pääsihteeri António Guterres esitti maaliskuussa vetoomuksen maailmanlaajuisesta aselevosta yhteisen vihollisen, COVID-19:n uhatessa. Lehden mukaan laajaa turvallisuuskäsitystä korostanut vetoomus oli symbolisesti merkittävä.
– Guterres rikkoi voimakkaan kansallisen eetoksen.
Aseelliset kriisit eivät kuitenkaan ole helpottaneet, vaikka aluksi taistelut joissain konflikteissa laantuivatkin koronatilanteen vuoksi.
– Jemenissä on terveyskriisi pahimmillaan samaan aikaan, kun sisällissota jatkuu. Samalla kansainvälisen yhteisön huomio kriiseihin on täysin herpaantunut, kun on toinen kriisi valloillaan. Jäljet näkyvät pitkään konflikteissa, Lehti varoittaa.