Joidenkin ihmisten mielestä jalkapallo on elämän ja kuoleman kysymys. Voin vakuuttaa, että se on paljon, paljon enemmän.”
Legendaarisen Liverpool-valmentajan Bill Shanklyn sanat ovat pyörineet mielessäni jo monta päivää. Kun vain pari viikkoa sitten valmistelin tekstiä Diego Maradonan 60-vuotispäivistä, en voinut olla pohtimatta, mahtaako legenda enää monia syntymäpäiviä juhlia. Niitä ei enää tullut.
Suurten legendojen poismeno yhdistää koko jalkapalloilevan maailman ja vähän sen ylikin. Kun tieto Diegon kuolemasta alkoi levitä, saavuttivat sosiaalisen median syötteeni hetkessä singulariteetin: aivan jokainen, seurasi sitten jalkapalloa tai ei, halusi ottaa osaa suruun ja yhteiseen muisteluun. Liikutuimme yhdessä, kun Erkka V. Lehtola pidätteli Urheiluruudussa kyyneliä. Olimme hetken ne itkevät napolilaiset papat, joita pystyimme seuraamaan italialaisten medioiden liveseurannoista. Muistelimme lapsuuden pihapelejä, joissa leikimme kymppipaitaa. Kaivoimme leikekirjat esiin, kelailimme Youtube-klippejä kuin rituaalina.
Suuren urheilijan kuoleman hetkellä myös kaikki hänen erheensä ovat hetkeksi poispyyhityt. Esimerkiksi 15 vuotta sitten menehtynyt George Best sai poismenonsa jälkeen suitsutusta niin pääministeri Tony Blairilta kuin jalkapallosuuruuksiltakin. Pohjoisirlantilainen futari kamppaili koko elämänsä päihteiden kanssa, ja alkoholismi koitui lopulta hänen kohtalokseen. Belfast on kuitenkin muistanut suurta poikaansa muun muassa nimeämällä kaupungin lentokentän hänen mukaansa. Suomalainen verrokki on tietenkin Arto Tolsa, jonka kunnianpalautus kesti kuitenkin vuositolkulla. Nykyään kotkalaiset voivat pelata sankarinsa mukaan nimetyllä Arto Tolsa Areenalla ja tilata paikkakunnan seuralta paitoja, joita komistavat myhäilevän Tolsan kasvot.
Vaikka futarin elämän loppuvuodet olisivat olleet karuja ja yksinäisiä, futiskansa ei unohda. Yksi jalkapallohistorian koskettavimpia tarinoita lienee vääräjalkaisen Garrinchan kuolema. Köyhänä ihmisrauniona ja vain 49-vuotiaana menehtyneen brassin arkku kannettiin Maracana-stadionille, minne tuhannet ja taas tuhannet brasilialaiset saapuivat suremaan. Nähdessäni uutiskuvia ihmisistä jonottamassa Maradonan arkun luo en voinut olla miettimättä Garrinchaa. Hänkin oli aikansa paras, omalla tavallaan täysin ylivertainen pelaaja, jolle pallo oli ystävä mutta kentän ulkopuolinen elämä haastavaa.
Monelle ikäiselleni Maradonan kuolema merkitsi symbolista lapsuuden loppua, viimeisen lapsuuden sankarin siirtymistä vihreämmille nurmille. Mutta miten tulemme reagoimaan nykyhetken idoleidemme poismenoon, kun aika koittaa? Monet nykyhetken parhaista pelaajista ovat paljon ristiriidattomampia kiiltokuvapoikia kuin 80- ja 90-luvun tähdet: rosoisimpia hahmoja ovat Zlatan Ibrahimovicin kaltaiset, köyhästä taustasta nousseet temperamenttiset pelurit, jotka eivät kuitenkaan ole tarvinneet päihteitä pärjätäkseen kentän ulkopuolella.
Futispiireissä aivan klassikkoväännön aihe on se, kumpi on kovempi, Pelé vai Maradona. Tätä kilvoittelua etenkin jälkimmäinen ylläpiti myös lehtien palstoilla. Kahdeksankymppisen Pelén terveysongelmista on huhuttu jo muutaman vuoden ajan, eikä ikääntynyttä legendaa ole enää juuri nähty julkisuudessa. Monen futisniilon silmissä brassin mainetta on kuitenkin mustannut se, että siinä, missä Maradona kettuili FIFAlle suurin piirtein kuolemaansa asti, on Pelé monen mielestä alistunut futiskoneiston korruptoituneeksi osaksi. Moni kuitenkin – ja aivan syystä – rakastaa lajia, mutta vihaa lajiliittoja.
Kinastelu kaksikon paremmuudesta tuskin aivan heti loppuu, mutta Pelé itse otti osaa keskusteluun kauneimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla. ”Jonain päivänä pelaamme vielä yhdessä jalkapalloa taivaassa”, hän totesi sovittaen samalla vuosikymmenten kärhämän yhdellä lauseella. Tuonpuoleisessa ei taida olla jalkapalloliittojakaan sotkemassa peleistä kauneinta.
Viikon vakiorivillä on brittifutista. Kansan Uutisten kimppa onnistui tämän vuoden Vakion SM-kisoissa erinomaisesti päätyen lopputuloksissa sijalle 7. Yli 1 300 joukkueen kilpailussa tämä on huikea saavutus, kiitos kaikille osallistujille ja ensi vuonna uudestaan! Oikeasti toki tässä skabassa tärkeintä ei ole voitto vaan kolumnistikollega Kohosen täydellinen nöyryyttäminen, mikä onnistui allekirjoittaneelta tänä vuonna noin 4 300 sijalla.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 5.12. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2(X), 1, 1, 1(X), 1(X), 1, 1, 1, 1(2), 1(2), 1, 1(X).
uutiskirje 