Hävittäjähankintaprosessi on vaiheessa, jossa poliitikot on jo sitoutettu ja kansalaiskeskustelun ei enää uskota häiritsevän. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak saattoikin vihdoin todeta (Yle 29.1.), että hankintaan kuuluu poliittinen sitoutuminen myyjätahoon. Nyt on sopiva vaihe ehkäistä syytöksiä pimittämisestä. Vasemmistoliitto nosti jo aiemmin esille tämän sitoutumisen.
Kuitenkin hankinta esitetään edelleen kansalaisille lähinnä tekniikan ostona. Julkisuudessa hankintakriteereiksi esitetään kehittämiskelpoisuutta tulevina 40 vuotena ja mahdollisuutta integroida hävittäjät reaaliaikaisesti operoivaksi osaksi kaikkien aselajien kokonaisuutta.
Mediassa nämä kriteerit täyttäviksi on mainittu erityisesti USA-hävittäjät. Operatiivinen reaaliaikaisuus tarkoittaa viestinsiirtoa (koodit, puhe, teksti, kuva ja automaattikäskyt). Mistään varsinaisesti hävittäjäsidonnaisesta ominaisuudesta ei ole kyse. Hävittäjässä täytyy olla vain tilat ja johdotusmahdollisuudet tarvittavan elektroniikan ja näyttöjen asentamiselle. Hävittäjän omien toimintojen ja asejärjestelmän vaatima elektroniikka ja tietotekniikka on pidettävä erillisenä siten, että viestinsiirto tekniikoineen voidaan liittää siihen avoimella koodilla.
On turvallisuusriski ostaa viestinsiirto ohjelmistoineen osana hankintaa. Suomesta löytyy osaaminen rakentaa itse viestinsiirtotekniikka ja laatia ohjelmistot. Muutkin aselajit tarvitsevat yhteensopivat viestinsiirtojärjestelmät.
Maamme on sitoutunut puolustamaan alueen koskemattomuutta, ei hyökkäyssotaan, jota jopa voitaisiin käskyttää muiden kuin suomalaisten toimesta. Myös kehittämismahdollisuus hävittäjien eroja ilmaisevana kriteerinä kuulostaa itsestäänselvyydessään oudolta painotukselta.
Vaikka tarjouspyynnöt jo lähtivät, poliitikot voivat vaatia hankkeen valmistelijoita esittämään riittävän yksityiskohtaiset perustelut, millä tavoin operatiivinen reaaliaikaisuus ja hävittäjän kehittäminen olisivat kriittisiä hankintakriteereitä.
Demokratiaan kuuluu, että me kansalaiset saamme tietää kunnon perustelut.
Simo Isoaho
Tampere
uutiskirje 
