Ensi syksynä monen toive toteutuu, kun Seppo Jokisen loistodekkareista tehty tv-sarja tulee nähtäväksi. Komisario Koskisella luulisi olevan vetovoimaa ruudunkin puolella.
Vaan milloin tuotantoyhtiöt tajuavat Markku Ropposen yksityisetsivä Kuhalan potentiaalin? Vuonna 2002 käynnistynyt dekkarisarja muistuttaa aina vaan vinksahtaneemmassa huumorin ja jännityksen sekoituksessaan yhä enemmän Coenin veljesten absurdin ja mustan huumorin elokuvaa Fargo.
Ei muuta kuin näyttelijä Aimo Räsänen Kuhalaksi ja koira kaveriksi, niin kyllä lähtee. Ropposella on täydellinen paketti valmiina.
Suomi on perinteisesti realistisen rikosromaanin maa. Ropposen Kuhalat ovat keski-ikäisen miehen, varmasti naistenkin, seikkailukertomuksia, joissa voi sattua ihan mitä vaan realismin tuolla puolen.
Sarjan uusimmassa osassa Kuhala ja kuuma kultahippu -dekkarissa Ropponen vain kiihdyttää kierroksia vaikka meno on ollut hurjaa ennenkin. Kuhalan ostoksia marketin vihannesosastolla häiritsee sinnikäs etsivätoimiston asiakkaaksi pyrkijä, joka tarjoaa työtä varastetun kultahipun etsinnässä.
Kirja ei ehdi kunnolla alkaa, kun yksityisetsivämme törmää kahteen ensimmäiseen ruumiiseen.
Eikä se siihen jää. Hurjimmillaan tarina on, kun Kuhalan auton takakontissa kuljetetaan vielä yhtä ruumista metsään ja seurueen yhyttää kaksi elämäntaparikollista, joilla ei ole aikeita jättää todistajia. Ropposelle tyypillinen leukailu ja letkeys muuttuu tällä kertaa aidoksi jännitykseksi.
Kuhalan elämän varsitielle ilmaantuu useampia sarjan edellisistä kirjoista tuttuja tyyppejä, joista kirjailija Perttu Kane kuuluu jo vakiokalustoonkin.
Välillä vauhtia käydään ottamassa Helsingissä hirtehisissä merkeissä ennen kuin tarinassa palataan pitkäksi aikaa unohtuneeseen kultahippuun. Vasta sen jälkeen rauha ja matkoilla ollut Anastasia palaavat Mustankorkealle.
Ropposen kirjasarjassa on mukavaa sekin, että Kuhala vanhenee sen edetessä. Ensimmäisissä kirjoissa kuvattiin värikkäästi keski-ikäistä miestä kuntoilemassa. Nyt myöhäiskeski-ikäisen sydän muljahtelee ja ikä on jättänyt jälkensä.
Jos ei tv-sarjaa, niin elokuva sitten. Ropposen Kuhalat ovat niin veikeitä, että kyllä ne ansaitsisivat jotain enemmän.
Markku Ropponen: Kuhala ja kuuma kultahippu. 356 sivua, Tammi.
uutiskirje 
