– Sade on perustavanlaatuinen tekijä, sillä virtamme ja jokemme eivät riittäisi kasteluun, ei edes Amazon. Näin Dirceu Dezem kuvaa Brasilian Mato Grosson osavaltion laajojen maatilojen kasteluveden tarvetta.
Pienen maanosan kokoisessa Brasiliassa on 12 prosenttia maailman makeasta vedestä, mutta sadevesi on silti jokia ja järviä tärkeämpi veden lähde. Sen ovat osoittaneet Koillis-Brasilian puolikuivien alueiden köyhyyttä kärjistäneet kuivuudet, joiden vuoksi viime vuosikymmenen aikana useissa suurissa kaupungissa on ajauduttu veden säännöstelyyn.
Mato Grosson osavaltiossa sijaitseva Tapurah on keskellä Brasilian suurinta soijapapujen, maissin ja puuvillan tuotantokeskittymää. Ulkomaankaupalle erityisen tärkeitä ovat soijapavut, joiden tuottajana ja viejänä Brasilia on maailman ykkönen.
Dezemin mukaan tällä alueella sateen määrä ei ole vähentynyt. Hän on itse tehnyt mittauksia kahden vuosikymmenen ajan.
– Ei ole kyse vain määrästä, vaan myös ajoituksesta. Oikea-aikainen sade on tuottavuuden avain, Tapurahin kunnan maanomistajien liiton presidentti Dezem täsmentää.
Metropolialueet vaikeuksissa
Vesivoiman tuottajien kokemus on kuitenkin toinen. Valtion sähköjärjestelmän operaattori on varoittanut, että vähentyneiden sateiden vuoksi vesivoimaloiden tekoaltaissa on aiempaa vähemmän vettä. Vesivoimavajauksen vuoksi täytyy käynnistää hiilivoimaloita, joiden tuottama sähkö on kalliimpaa, ja kylkiäisinä tulevat vielä hiilidioksidipäästötkin.
Jotkut metropolialueet kärsivät jo nyt vesivaikeuksista. São Paulossa (22 miljoonaa asukasta), Brasilian kaupungissa (3 miljoonaa asukasta) ja Curitibassa (3,7 miljoonaa asukasta) on kärsitty ankaraa vedenpuutetta. Curitibassa vettä on säännöstelty vuodesta 2019 lähtien eikä ole tietoa, milloin siitä voitaisiin luopua.
– Kuivien kausien intensiteetti ja tiheys ovat kasvaneet kaikilla Brasilian alueilla 2000-luvulla, paitsi etelässä, tutkija Ana Paula Cunha kertoo. Hän työskentelee kansallisessa luonnonkatastrofien monitorointi- ja varoituskeskuksessa Cemadenissa. Arvio sateisuuden muutoksista pohjautuu vuodesta 1961 lähtien kerättyihin tietoihin.
Maan eteläisimmät osat hyötyvät siitä, että ovat lähempänä Etelänapamannerta. Sieltä nousevat kylmät rintamat tuovat tullessaan sateita. Brasilian etelä- ja pohjoiskärki nauttivat sateista vuoden ympäri, kun taas muilla alueilla on säännöllisiä kuivia kausia.
Sateita synnyttävät metsät
Etelä-Atlantin tuulet kuljettavat pilviä Amazonin sademetsästä maan kaakkoisosaan. Matkansa varrella pilvet kastelevat Mato Grosson suurtilat, jotka hyötyvät myös siitä, että aluetta ympäröi viidakko.
Jos tämä järjestelmä lakkaa toimimasta, sademäärät voivat jopa puolittua. Kahden viime vuoden aikana metsäpaloista kärsineelle Pantanalin alueelle on käynyt juuri niin.
– Kuiva kausi näyttää muuttuvan kuivemmaksi, kuumemmaksi ja pitemmäksi. Sateet viivästyvät ja tulipalojen riski kasvaa, ilmastotieteilijä José Marengo toteaa. Myös hän työskentelee Cemadenissa.
– Metsät ovat sadetta synnyttävän kosteuden lähde, ja sen lisäksi ne suojelevat maaperää ja jokia, Marengo lisää.
– Amazonin sademetsä kierrättää valtavan vesimäärän, tuottaa kolme neljännestä paikallisista sateista ja kuljettaa kosteutta, niin sanottuja lentäviä jokia, eteläisen Brasilian keskiosiin.
Brasilian rannikkoa peittävä atlanttinen metsä kuljettaa valtameren kosteutta sisämaahan. Koillis-Brasilian atlanttisen metsän tuhoutuminen on johtanut sateiden vähenemiseen ja ilmaston lämpenemiseen alueella, jossa sateiden määrä on vaihdellut välillä 200-800 millimetriä vuodessa.
– Kasvillisuuden häviäminen ei vaikuta ilmastoon välittömästi, vaan vaikutukset kumuloituvat vähitellen. Syntyy noidankehä, kun ilmaston muuttuminen puolestaan vaikuttaa kasvillisuuteen kiihdyttämällä veden haihtumista. Mitä korkeampi lämpötila, sitä suurempi vesivaje, Cunha selittää.
lehti 