Elämisen perusedellytyksistä huolehtiminen kaikkialla maassa on koko suomalaisen yhteiskunnan etu. Mielestäni meillä on myös moraalinen velvollisuus auttaa syrjäseudun ikääntyvää väestöä, arvioi Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvonen.
Kalevi Sorsa -säätiön tuore Eriarvoisuuksien Suomi -raportti pohti alueiden erilaistumista ja päätyi kehottamaan katseen kohdistamista kuntarakenteista yksilöön, ihmisten perusoikeuksien ja niitä toteuttavien palveluiden toteutumiseen.
Hyväosaiset ovat saaneet täällä paljon, kuten maksuttoman korkeakoulutuksen, edullisen päivähoidon ja toimivan liikenneinfrastruktuurin. Tämä eriarvoistuminen ei saa syventyä.
Suomella on Kouvosen mukaan oltava yhteinen visio.
– On pidettävä huoli siitä, että raportin suositukset saadaan kohtaamaan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Korkeakoulutuksen mahdollisuus, infrastruktuuri ja turvallisuus ovat tässä avainasemassa.
Kaikilla ei ole varaa
kahteen kotiin
Eräs raportissa esille tullut ratkaisuehdotus on monipaikkaisuuden huomiointi lainsäädännössä niin, että ihminen voisi olla kirjoilla kotikuntansa lisäksi myös esimerkiksi kesämökkipaikkakunnallaan.
Etätyö esimerkiksi kesämökillä on selvästi kasvanut korona-ajan myötä, ja Kouvonen näkeekin sen realistisena vaihtoehtona, joka voisi tuoda tarvittavaa joustavuutta ihmisten arkeen.
– Esimerkiksi Kainuussa sote-malli on jo kuntarajoista riippumaton. Kajaanilainen voi käyttää terveyspalveluita myös vaikkapa mökkipaikkakunnallaan Kuhmossa. Tämä sopii erityisesti syrjäseuduille ja taantuville alueille.
– Oma kysymyksensä on, mihin verot silloin maksetaan. Monipaikkaisuus ei voi tarkoittaa sitä, että ihminen maksaa verot esimerkiksi Helsinkiin ja käyttää palvelut maakunnissa.
Monipaikkaisuus ei ole ongelmatonta esimerkiksi ekologisesta näkökulmasta.
– Talot täytyy pitää lämpiminä silloinkin, kun siellä ei olla, ja mökille kuljetaan tavallisesti omalla autolla.
Kaikilla ei myöskään ole monipaikkaisuuden tuomiin etuihin mahdollisuutta tai varaa. Monipaikkaisuus on ainakin tällä hetkellä lähinnä varakkaiden vaihtoehto.
Isoimmissa kaupungeissa
ongelmana etninen segregaatio
Eriarvoisuuteen johtavat syyt ovat rakenteellisia, mutta kunnan koosta ja sijainnista riippuen erilaisia. Pienissä kunnissa ongelmana on palveluiden saatavuus.
– Suuremmissa kaupungeissa ongelmina ovat esimerkiksi kaupunginosien eriarvoistuminen ja etenkin lasten kohdalla näkyvä etninen segregaatio. On varhaiskasvatuksen ryhmiä, joissa ei ole yhtään äidinkielenään suomea puhuvaa lasta.
”Kun väestö ikääntyy, niin ei olisi varaa menettää yhtään Suomessa syntynyttä nuorta syrjäytymään, oli ihonväri, äidinkieli tai etninen tausta mitä tahansa.”
Tällaista pitäisi Kouvosen mukaan pyrkiä välttämään kaikin keinoin. Syrjinnän ja diskriminaation vastainen työ sekä asuntopolitiikka ovat tärkeässä asemassa.
– Kun väestö ikääntyy, niin ei olisi varaa menettää yhtään Suomessa syntynyttä nuorta syrjäytymään, oli ihonväri, äidinkieli tai etninen tausta mitä tahansa.
Kaupungeissa huomiota täytyy kiinnittää Kouvosen mukaan etenkin lapsiin ja nuoriin, varhaiskasvatukseen ja kouluun.
– Lähikoulut ja päiväkodit tulisi saada kaikille houkutteleviksi esimerkiksi painotetun opetuksen kautta. Musiikki-, kuvataide- tai liikuntapainotteisuus voisi tehdä koulusta houkuttelevan myös keskiluokkaisille perheille. Samalla mahdollistettaisiin näiden aineiden tarjoaminen myös vähävaraisten perheiden lahjakkaille lapsille.
Miksi etniset vähemmistöt uhkaavat jäädä pois palveluiden parista?
– Osa uhkaa jäädä pois palveluiden parista, koska heillä ei ole riittävää suomen kielen taitoa, jolla toimia itsenäisesti digipalveluissa.
Digitalisaation tuomat hyödyt
eivät ole kaikille mahdollisia
Korona-ajan myötä kehittyneet ja yleistyneet digitaaliset palvelut ovat mahdollistaneet etätyön yhä useammille ja tuoneet monille toimivia etäratkaisuja myös esimerkiksi lääkäriasiointiin tai mielenterveyspalveluihin.
– Jopa perusterveydenhuollon terveyskeskuspalveluista iso prosenttiosuus tehdään jo nyt etänä.
Koulunkäynti- ja opiskelumahdollisuudet ovat keskeisessä asemassa, kun lapsiperhe miettii, missä päin Suomea olisi mahdollista asua.
– Tärkeintä on maakuntakeskusten pitäminen elinvoimaisina. Mahdollisuus korkeakoulutukseen on tässä avainasemassa. Muuten nuoret lähtevät koko alueelta.
Korona-ajan myötä yleistynyt etäopetus voi tuoda ratkaisuja esimerkiksi lukio-opetuksen tason parantamiseen tai ylläpitämiseen syrjäseuduilla.
– Helsingissä aiemmin vain pääkaupunkiseudun lukiolaisille tarjolla olleet Helsingin yliopiston kurssit ovat nyt diginä kaikille muuallakin Suomessa.
Etäpalvelut eivät kuitenkaan täysin poista alueellista eriarvoistumista. Kaikkea, kuten varhaiskasvatusta ja vanhusten hoivapalveluiden järjestämistä, tuskin voidaan koskaan toteuttaa täysin etänä.
– Käytännössä sujuva etäpalveluiden käyttö ei ole mahdollista kaikille, eikä etälääkäri sadan kilometrin päässä edelleenkään ratkaise kysymystä siitä, voiko Suomussalmella yksin asuva muistisairas vanhus asua kotonaan.
uutiskirje 
