Mitä perussuomalaiset oikeasti ajattelevat ja millaisia ovat heidän arvonsa? Jussi Marttinen hakee vastausta insinöörin tarkkuudella käymällä läpi kymmeniä asennetutkimuksia juuri ilmestyneessä kirjassa Mikä perussuomalaisia vaivaa?
Ote ei ole täysin tuomitseva. Hän esittää keinoja, joilla poliittisia kuplia voisi hillitä ja antaa yritysmaailman johtamisoppeja seuraten neuvoja perussuomalaisten kohtaamiseen.
Perussuomalaisiin liittyvät stereotypiat ovat totta. Puolue on miehinen ja sitä kannattavilla on huono koulutus- ja huono tulotaso. Marttinen kysyy, mikä matalasti koulutettuja vetää puolueeseen päin. Perussuomalaiset ei ole mitenkään profiloitunut poliittisena toimijana, joka parantaisi kouluttamattomien asemaa yhteiskunnassa tai ajaisi selvästi heidän etujaan.
Puolueessa on myös se ristiriita, että sillä on vankka kannatus työttömien ja duunarien keskuudessa, mutta samaan aikaan aikaisempiin vuosiin verrattuna kovempi talouspolitiikka sekä nihkeämpi suhtautuminen työttömiin ja julkisiin palveluihin.
Marttisen mukaan perussuomalaisten kannattajat näyttävätkin poikkeavan eturyhmäajattelusta äänestämällä omia etujaan vastaan.
Ei luoteta mihinkään paitsi horoskooppeihin vähän
Kyselyitä yhdistelemällä paljastuu, että perussuomalaiset eivät erityisemmin luota omaan osaamiseensa, mutta silti he pitävät omia käsityksiään luotettavampina kuin asiantuntijoiden lausuntoja.
Perussuomalaisten mediakriittisyys koskee niin sanottua valtamediaa. Puolueen jäsenistön mielestä valemedia MV-lehti oli taannoisessa kyselyssä luotettavampi kuin Ilta-Sanomat ja suunnilleen yhtä luotettava kuin Helsingin Sanomat.
Perussuomalaisten kriittisyys menee niin pitkälle, että he ovat tyytymättömimpiä myös Alkoon. Horoskooppeihin uskovia oli kuitenkin perussuomalaisten kannattajissa muihin puolueisiin verrattuna eniten, vaikka heidänkin joukossa osuus oli vain 13 prosenttia.
Marttisen mukaan tämä saattaa selittyä sillä, että horoskoopit eivät tyypillisesti ole minkään instituution tuottamia ennusteita.
Uhkia, epäluuloja, voimattomuutta
Perussuomalaisten kannattajat pelkäävät kyselyjen mukaan poliittisista ryhmistä eniten tulevaisuutta ja näkevät siinä paljon uhkakuvia. Heistä muodostuva kuva on Marttisen mielestä kaikilta osin kuin oppikirjaesimerkki siitä, minkälaiset ihmiset ovat kaikkein muutosvastaisimpia.
Epäluulon lisäksi esille nousee tietynlainen voimattomuuden tunne.
”Perussuomalaiset vaikuttavat hyötyvän kannattajiensa suuttumuksesta, joten sitä ei kannata turhaan hillitä. Tässä näkyy niin sanottu totuuden jälkeinen aika ikävimmillään. Viestien todenmukaisuudella ei ole juuri väliä, kunhan ne aiheuttavat tunteita ja saavat näkyvyyttä. Jos tiedot paljastuvat myöhemmin vääriksi, ei menetys ole suuri, koska suuttumus on jo saavutettu”, Marttinen analysoi.
Miksi nämä epävarmat ja jotenkin kaunaiset ihmiset valitsevat perussuomalaiset?
Jussi Marttinen puhuu alemmuuskompleksista ja lainaa psykiatri ja psykoterapeutti Alfred Adleria: alemmuutta tuntevat ihmiset yrittävät kompensoida tunnetta taistelemalla ylemmyydestä. He kohtaavat epävarmuutensa hyökkäämällä toisia ihmisiä vastaan.
Vähiten ylpeitä suomalaisuudesta
Perussuomalaisten aatepohja on kansallismielisyys, mutta muihin väestöryhmiin verrattuna puolueen kannattajat eivät ole erityisen kansallismielisiä. Perussuomalaisille kansallismielisyys ei ole suomalaisten keskinäistä yhteishenkeä, vaan etnisyyden, syntymämaan ja kielen korostamista.
EVAn keväällä 2020 tekemässä tutkimuksessa perussuomalaiset olivat kaikkein vähiten ylpeitä suomalaisuudesta.
Venäjään ja Vladimir Putinin pyrkimyksiin perussuomalaiset suhtautuvat sen sijaan myönteisimmin.
”Perussuomalaisten isänmaallisuus ei niinkään ole rakkautta Suomea tai suomalaisia kohtaan, vaan kiintymystä perussuomalaisten omaan käsitykseen suomalaisuudesta”, päättelee Marttinen.
Hän puhuu empatiakuiluista. Ne voisivat johtua siitä, että perussuomalaiset eivät ole kovin kiinnostuneita ihmisten auttamisesta tai yhteiskunnan parantamisesta oman toiminnan avulla.
Ihmisellä vain välinearvo
Hän kysyy, ”mistä perussuomalaisten välinpitämättömyys tai pahimmillaan suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan sitten johtuu?”
Syy voi olla se, että huomattava osa perussuomalaisista näyttää jakavan ihmiskäsityksen, jonka mukaan ihmisarvo määräytyy yksilön instrumentaalisen eli välineellisen arvon perusteella.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoitti vuonna 2005 blogissaan, että tämä on ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassa oleva ihmisarvo. Kaikille ihmisille annettava yhtä suuri ihmisarvo oli Halla-ahosta nykyajan ihmisten itsestäänselvyys, mutta ”tulevat polvet sylkevät haudoillemme ja päästävät itsestäänselvyyksillemme räkänaurun ja kurapierun”.
Kirjansa nimessä mainittuun kysymykseen Marttinen vastaa, että perussuomalaisia vaivaa alemmuudentunne, mikä on ymmärrettävää, sillä nykyaika asettaa ihmiselle paljon paineita.
”Jokin muita ihmisiä syrjivässä, ympäristöä tuhoavassa ja usein itsellekin haitallisessa politiikassa vetää ihmisiä puoleensa. Sen taustalla on selvästi empatian puutetta, itsekkyyttä ja katkeruutta. Ihmisten tulevaisuuden toivo ja ymmärrys väistyvät, eikä niistä jakseta enää pitää kiinni. Maailmaa aletaan käsitellä negatiivisen kautta.”
”Vaikka pitäisi perussuomalaisten ajamaa politiikkaa hyvänä, tuskin voi olla eri mieltä siitä, että perussuomalaisten käytöksessä ja ajatusmaailmassa näkyy monia epäterveitä piirteitä.”
Jussi Marttinen: Mikä perussuomalaisia vaivaa? 304 sivua, Vastapaino.