Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen on jättämässä sosiaali- ja terveysministerin pestinsä tiistaina Hanna Sarkkiselle ristiriitaisin tuntein.
– Nämä kaksi vuotta ovat olleet työhistoriani ja ehkä jopa elämäni mielenkiintoisinta mutta myös raskainta aikaa, Pekonen sanoo.
Vasemmistoliitolla on pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtamassa viiden puolueen hallituksessa kaksi ministeriä. Puolue päätti heti hallituskauden alussa, että puolittaa toisen ministerinsä rupeaman.
– Niinpä haastavasta ajasta huolimatta olen pystynyt painamaan täysillä, kun olen tiennyt, että tätä kestää sen kaksi vuotta, Pekonen sanoo.
Hän tuntee myös huojennusta.
– Toivottavasti koronatilanne sallii sen, että voin keskittyä muihin asioihin, tavata ystäviä ja perhettä. Näiden kahden vuoden aikana en ole tavannut juuri ketään.
Perhettäkään hän ei kiireisimpinä aikoina nähnyt.
– Lapsi kysyi jossain vaiheessa, että missä olen ollut kolme päivää. Vastasin, että kyllä olen käynyt kotona nukkumassa.
Luxemburgissa alku ja loppu
Hallituskausi alkoi sillä, että Suomi oli EU:n puheenjohtaja.
– Heti ensimmäisellä viikolla lähdin Luxemburgiin johtamaan EU-kokouksia, Pekonen muistelee.
Luxemburgiin hän teki myös viimeisen matkansa ministerinä viime viikolla.
EU-puheenjohtajuuden päätyttyä iski koronapandemia.
– Tavallista ministeriarkea ei ole ollut, jos sellaista ylipäätään on. Koko kaksi vuotta on ollut yhtä yllätystä. Ei ole tiedetty, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Aikataulut ovat jatkuvasti menneet uusiksi.
Mieleen on jäänyt erityisesti Uudenmaan sulku vuosi sitten maaliskuussa.
– Teimme siitä päätöksen vähän ennen puolta yötä, ja lähdin Helsingistä kotiin Riihimäelle. Minut pysäytettiin, kun ylitin Uudenmaan rajan. Sain kuitenkin ministerinä kulkea rajan yli, ja näin pääsin konkreettisesti seuraamaan prosessia koko ajan.
Pekonen arvioi, että koronapandemian hoitaminen on Suomessa mennyt hyvin tähän asti.
– Olimme aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Emme tienneet, mistä oli kyse tai mitä tuleman piti. Pahimpina aikoina oli epätietoisuutta ja pelkoa, kun ei yhtään tiennyt, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
– On ilman muuta sattunut asioita, jotka olisi voitu hoitaa paremmin. Siksi olemmekin tehneet lainsäädäntöön muutoksia, jotta tulevaisuudessa olisimme paremmin valmistautuneita. Mutta täytyy todeta myös, että kaikki kriisit ovat omanlaisiaan.
Hän muistuttaa siitä, että Suomessa oli varautumiseen suhteellisen tuoreet suunnitelmat, jotka oli tehty sikainfluenssan aikana.
– Mutta ne eivät monilta osin soveltuneet tämän kriisin hoitamiseen. Esimerkiksi riskiryhmät olivat erilaiset, sikainfluenssassa lapset ja nuoret, koronapandemiassa taas ikäihmiset ja monisairaat. Taudin tarttuvuuskin on ollut ihan eri tasoa, mikä vaikuttaa suojausten tarpeeseen.
– Mikään maa ei ollut varautunut hankkimaan suojavarusteita niin paljon kuin niitä olisi tarvittu. Ei meillä edes olisi ollut missään sellaista varastoa, jonne varusteet olisivat mahtuneet. Kun kaikki maat alkoivat yhtäaikaa tilata varusteita, niin loppuivathan ne.
Pekonen toteaa kuitenkin, että hänen tietoonsa ei ole tullut, että teho-osastoilla varusteet olisivat loppuneet.
– Sen sijaan puutetta oli sosiaalihuollon puolella, jossa normaalioloissa ei juuri käytetä suojavarusteita, hän sanoo.
Elpymisen merkkejä
Pekosen mukaan alusta asti oli selvää, että hallitus halusi suojata riskiryhmiä.
– Siksi tehtiin erittäin raskaitakin perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä. Tässä tavoitteessa olemme onnistuneet moneen muuhun maahan verrattuna. Se näkyy sekä kuolleisuusluvuissa että sairastuneiden määrässä.
– Myös talous on pyörinyt kohtuullisesti. Virusaalto ei lamaannuttanut sitä, ja nyt jo näkyy elpymisen merkkejä.
Pekonen ei allekirjoita sitä, että hallitus olisi unohtanut tapahtuma- ja kulttuurialan.
– Kulttuurialaakin on tuettu lisätalousarvioissa. Mutta koska ihmisten väliset kontaktit ovat olleet keskeinen syy epidemian leviämiseen, niitä piti selkeästi rajoittaa.
Se, että monen mielestä on ollut kohtuutonta pitää ravintoloita auki samaan aikaan, kun esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutapahtumia on rankasti rajoitettu, johtuu Pekosen mukaan siitä, että niitä säädellään eri laeilla ja eri tavalla. Ravintoloita on rajoitettu tartuntatautilailla, tilaisuuksia ja kulttuuritapahtumia hallituksen hybridistrategian mukaan.
– Ne eivät ole samassa paketissa, ja siksi on päässyt syntymään tarpeetonta epäsuhtaa, hän sanoo.
– Tätä epäsuhtaa olemme vasemmistoliittona pitäneet esillä hallituksen neuvotteluissa.
Kovaäänistäkin keskustelua
Viiden puolueen hallituksessa on näkynyt ristiriitoja. Erityisesti huhtikuinen puoliväliriihi pani muutamat jo miettimään, hajoaako hallitus.
– Ajattelen, että kun tämä hallitus on joutunut työskentelemään poikkeuksellisen paljon yhdessä ja keskittymään kriisitilanteen hoitamiseen, olemme keskenämme niin tuttuja, että voimme keskustella asiat halki kovaäänisestikin, Pekonen sanoo.
– Lisäksi korona on ollut meidän yhteinen haasteemme, jota vastaan olemme taistelleet. Minusta on hyvä, että pääministeri on ottanut sellaisen otteen, että teemme tätä yhdessä.
”Totta kai viiden puolueen hallituksessa on erilaisia näkemyksiä.”
Pandemian hoidon viemästä ajasta huolimatta hallitus on edennyt muissakin asioissa.
– Totta kai viiden puolueen hallituksessa on erilaisia näkemyksiä, muitta meillä on myös ollut valtavia asioita, jotka ovat kahdessa vuodessa edenneet: sote-uudistus, sosiaaliturvauudistuksen parlamentaarinen komiteatyö, perhevapaauudistus, oppivelvollisuusiän nosto, hän luettelee.
– Koronasta huolimatta olemme tehneet valtavia uudistuksia. Ne ovat olleet isoja asioita, joista jokaisella puolueella on ollut näkemys, ja niistä on keskusteltu välillä ehkä tarpeettomastikin julkisuuden kautta, vaikka olisi voitu keskustella ihan hallituksen sisällä viikoittain, välillä jopa päivittäin.
– Tämä on todella keskusteleva hallitus. Kaikkia kuunnellaan, ja kenenkään puhetta ei ole rajoitettu. Se osaltaan on johtanut siihen, että neuvottelumme ovat saattaneet kestää 12 tuntia.
Aktiivimalli ensimmäisenä asiana
Oman sektorinsa mieleenpainuvimmaksi asiaksi koronatoimien ohella Pekonen nostaa aktiivimallin purkamisen.
– Viime kaudella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ajattelin moneen kertaan, että miten voi olla niin epäoikeudenmukainen malli, että se ei aktivoi tai kannusta ketään mihinkään. Vasemmistoliitto lupasi, että jos pääsemme hallitukseen, aktiivimalli puretaan. En tietenkään olisi voinut uskoa, että juuri minä olen se ministeri, joka pääsee toteuttamaan lupauksen. Se oli ensimmäinen työ, jonka ministerinä käynnistin.
Toiseksi saavutukseksi Pekonen nimeää perhevapaauudistuksen valmistelun.
– Sitäkin on yritetty pitkään ja monella tavalla. Nyt vihdoin meillä on hyvä malli, jolla edetä ja joka lisää tasa-arvoa paitsi työelämässä, myös perheissä. Olisi ollut hienoa saada viedä tämä lempilapseni loppuun asti.
Rokoteapulaiseksi
Pekonen palaa eduskunnan istuntotauon jälkeen kansanedustajaksi. Elokuussa päätetään, mihin valiokuntiin hän menee. Hän on vuodesta 2015 ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen.
– Nyt en koe mielekkääksi mennä valiokuntaan, jonka asioita olen ministerinä valmistellut ja esitellytkin niitä eduskunnalle. On myös hyvä kohdata uusia haasteita, jotta voi kehittyä kansanedustajana.
Ennen syksyä Pekosen voinee kohdata rokoteapuna Riihimäen terveyskeskuksessa. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja.
– On arveltu, että hoitohenkilökunnasta voi tulla pulaa, kun kesälomat pyörivät. Siksi haluan omalta pieneltä osaltani kantaa korteni kekoon ja olla avuksi, jos vain voin.
uutiskirje 
