Hanna Sarkkinen ehti noin kahden vuoden ajan valmistautua ministerin pestiin. Siksi tunnelma ennen virkavalan vannomista oli rauhallinen, mutta yksi asia vasemmistoliiton kansanedustajaa mietitytti.
– Kansanedustajana voi aika laajasti puhua ja ottaa kantaa. Mitä mieltä itse on. Ministerinä on sidottu hallituksen yhteiseen linjaan ja omaan ministerisalkkuunsa.
– Ei voi muiden puolesta mennä linjaamaan asioista. Se on erilainen asema. Mitenhän siihen osaa asettua, Sarkkinen pohtii KU:lle.
Sarkkinen otti sosiaali- ja terveysministerin tehtävät vastaan kesäkuun lopussa, kun vasemmistoliitto kierrätti tehtävää ennalta sovitun mukaisesti. Aino-Kaisa Pekonen toimi ministerinä hallituksen ensimmäiset kaksi vuotta, ja Sarkkinen sai hoidettavakseen loppukauden.
Ensimmäinen iso asia Sarkkisen työlistalla on perhevapaauudistuksen loppuun saattaminen. Hallituksen esitys tulee toivottavasti heti alkusyksystä, Sarkkinen sanoo.
– Toivottavasti eduskunta saa sen myös käsiteltyä sujuvasti.
Uudistuksen
iso kuva
Pekonen pisti alulle myös sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean. Valtavaa työtä tehdään parlamentaarisesti eli kaikilla puolueilla on siinä edustus. Kaikilla puolueilla on omat näkemyksensä ja kantansa, millainen tulevaisuuden mallista pitäisi rakentaa.
Sarkkinen haluaakin puhua uudistuksen isosta kuvasta. Vasemmistoliiton tavoite perustuloon siirtymisestä ei ole muuttunut mihinkään.
– Kaikki varmasti ymmärtävät, että sille ei ole tällä hetkellä riittävää parlamentaarista tukea olemassa. Melkein kaikilla puolueilla on yhdensuuntaisia tavoitteita liittyen etuuksien yhtenäistämiseen ja byrokratian vähentämiseen sekä työn ja sosiaaliturvan parempaan yhteensovittamiseen liittyen.
– Ne voidaan nähdä askeleena kohti perustulon suuntaan menemistä. Siinä on aika paljon yhteistä pohjaa, vaikka lopullinen tavoite ei olekaan jaettu.
Sosiaaliturvaan liittyen suurin erottava tekijä puolueiden välillä on vastikkeellisuus. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat ainoita, jotka kannattavat vastikkeetonta perustuloa, mutta niidenkin mallit poikkeavat toisistaan.
– Siihen (perustuloon) ei ole yhteistä näkemystä, mutta näissä väliaskelissa voisi olla.
Pienyrittäjien turva
Kun puhutaan sosiaali- ja terveysministerin tehtävästä, ei koronaa voi jättää mainitsematta. Korona on läväyttänyt esiin myös yrittäjien sosiaaliturvan, ja siitä Sarkkinen haluaisi käynnistää laajemman yhteiskunnallisen keskustelun.
– Meillä kannustetaan paljon nuoria yrittäjyyteen, ja samalla mikroyrittäjyys ja freelancerius yleistyy. Usein kyse on aika pienituloisista ihmisistä, joiden sosiaaliturva on hyvin heikko.
Sarkkinen nostaa esiin, että koronakriisin aikana yrittäjille on annettu väliaikaisesti oikeus työttömyyspäivärahaan.
– Tämä väliaikainen kokeilu pakottaa meidät pohtimaan, mikä kokonaiskuva on. Pitäisikö tästä tehdä pysyvä käytäntö, ja mitä se tarkoittaisi vakuutusturvan ja järjestelmän kannalta. Se on iso keskustelu, joka pitäisi käydä, Sarkkinen pohtii.
Kyse olisi isosta muutoksesta, joka vaatisi myös lisää rahaa. Sarkkisen mukaan kyse on kuitenkin asiasta, jota on välttämätöntä pohtia.
– Koska ei ole reilua, että kannustamme ihmisiä yrittäjyyteen, ja sitten he jäävät vaille turvaa ja suojaa.
Sarkkinen painottaa, että asiasta ei ole mainintaa hallitusohjelmassa. Se ei kuitenkaan estä yhteiskunnallisen keskustelun käymistä.
– Koronakriisi on näyttänyt meille entistä selvemmin, että tästä asiasta pitää keskustella ja hakea ratkaisuja, jotka turvaavat paremmin yrittäjien toimeentuloa.
Lyhyt
matka
Koronakriisi pisti yhteiskunnan viime vuoden alkupuolella polvilleen. Lomautukset kasvoivat räjähdysmäisesti, kun yritykset sopeuttivat toimintojaan. Monien osien summana – kuten hallituksen talouspolitiikan – lomautukset eivät muuttuneet suurtyöttömyydeksi. Joka tapauksessa moni putosi hetkeksi ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle tai työttömyyspäivärahalle.
– Moni on varmasti huomannut sen, että keskiluokasta ei ole pitkä matka köyhyyteen. Toivoisin, että köyhyyskeskustelua voitaisiin käydä osana sosiaaliturvauudistusta. Ei köyhyyskeskustelussa voi kiertää kysymystä rahasta ja sosiaaliturvaetuuksien tasosta.
Ja tähän liittyy myös yksi hallitusohjelman kirjaus, jonka unohtumista julkisesta keskustelusta Sarkkinen harmittelee.
– Hallitusohjelman yksi talouspolitiikan keskeisistä tavoitteista oli vähentää eriarvoisuutta. Sitouduttiin, että hallituksen päätöksillä eriarvoisuus vähenee ja tuloerot pienenevät. Se on siellä yhtä sitovana tavoitteena kuin työllisyysasteen nostaminen.
Sarkkisen mukaan tämä on erittäin tärkeä asia. Samalla voi jo kuulla pieniä terveisiä hallituskumppaneille, joista osa on puhunut ”kovista työllisyystoimista”.
– Ei voi tehdä työllisyystoimien nimissä sellaisia politiikkatoimia, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Tämä pitää muistaa.
Vaalikautta on jäljellä vielä kaksi vuotta. Siinä ajassa katseet voidaan toivottavasti jo kääntää koronakriisistä sen jälkihoitoon. Siinä edessä on iso työ, Sarkkinen sanoo.
– Koronan aiheuttamat hyvinvointi- ja oppimisvajeet ovat niin isoja ja vakavia. Niiden parissa joudutaan tekemään vielä pitkään töitä, ettei niistä jäisi vuosikymmenten varjoa.
uutiskirje 
