Opetushallituksen tuore pääjohtaja laajennetusta oppivelvollisuudesta: ”Enää ei ole mahdollista noin vain häipyä”

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Koulujen alkaminen on iso tapahtuma Opetushallituksessa.

– Alkaa tapahtua, Opetushallituksen tuore pääjohtaja Minna Kelhä sanoo ja luettelee uusia asioita:

– Oppivelvollisuuden laajentaminen, lukion uudet opetussuunnitelmat, esiopetuksen kaksivuotisen pilotti. Lisäksi valitettavasti myös huoli koronapandemian jatkumisesta vaikuttaa koulujen toimintaan.

Hän siirtyi tehtävään opetusministerin valtiosihteerin pallilta.

– Totta kai siitä on hyötyä. Olin johtamassa näiden uudistusten valmistelua ministeriössä ja tunnen ne aika hyvin.

Lisää oppilaidenohjausta

Kelhä kannattaa lämpimästi oppivelvollisuuden laajenemista 18 ikävuoteen. Se tarkoittaa käytännössä, että nuoret saavat toisen asteen koulutuksen.

– Nykyisillä työmarkkinoilla pelkän perusopetuksen varassa on vaikea työllistyä. Vain perusasteen käyneiden työllisyysaste on noin 40, kun toisen asteen suorittaneilla se on noin 70. Emme voi ylläpitää sellaista koulutusjärjestelmää, jossa 15–16-vuotiaalla on mahdollisuus lopettaa kokonaan opiskelu, hän sanoo.

”Toisen asteen maksuttomuus lisää tasa-arvoa”.

Työmarkkinoiden lisäksi uudistuksesta hyötyvät suoraan perheet.

– Toisen asteen maksuttomuus lisää tasa-arvoa, Kelhä sanoo.

– Erityisesti pienituloisille ja monilapsisille perheille on esimerkiksi aika iso raha 2 500 euroa, joka on lukion laskennallinen kustannus. Ja on tärkeää, että ylipäätään kenelläkään ei jäisi rahasta kiinni se, että voiko opiskella toisella asteella.

Pudokkaat otetaan kiinni

Uudistus lisää opinto-ohjausta sekä yläkoulussa että toisella asteella.

– Näin ollen voidaan puuttua siihen, mikä on ollut ammatillisessa koulutuksessa suuri ongelma, eli keskeyttämisiin. Jo peruskoulussa voidaan ohjata ehkä oikeampaan suuntaan jatko-opiskelupaikan valinnassa ja näin toivottavasti ehkäistä keskeyttämisiä toisella asteella, Kelhä toteaa.

Perinteisesti lähes kaikki peruskoululaiset jatkavat toisen asteen opintoihin. Kelhän arvion mukaan opintojen ulkopuolelle on jäänyt vuosittain yksi prosentti eli muutama sata nuorta. Mutta ongelma on tullutkin vasta sen jälkeen, ja se on koskenut erityisesti ammatillista opetusta. Keskeyttäjiä oli esimerkiksi kaksi vuotta sitten 9,4 prosenttia opiskelijoista, ja enimmät keskeytykset tapahtuivat ensimmäisenä opiskeluvuonna. Merkittävä syy on se, että opiskelijat kokevat valinneensa väärän alan. Lukioissa vastaava luku oli kolme.

– Kun toisen asteen opinto-ohjausta vahvistetaan, enää ei ole mahdollista noin vain keskeyttää opintoja ja häipyä, kuten tähän asti on ollut. Nyt opiskelijasta pitää ottaa koppi ja yhdessä hänen kanssaan selvittää, haluaako hän vaihtaa opiskelualaa ja miten se onnistuu. Jos keskeyttämiselle on muita syitä – usein on monia syitä–, sitten niitä selvitetään, Kelhä kuvailee.

Myös peruskoulun jättää tavalla tai toisella kesken jopa runsaat 400 koululaista vuodessa. Se tekee 4 000 kymmenessä vuodessa.

– Heillä on pidempiä poissaoloja tai he putoavat jopa kokonaan pois perusopetuksesta. Se on paljon. Opetus- ja kulttuuriministeriössä pilotoidaankin nyt sitouttavan kouluyhteisötyön mallia. Se tarkoittaa käytännössä, että kouluihin pestataan lisää ihmisiä, joilla ei ole opetusvelvollisuutta, Kelhä kertoo.

– He pitävät yhteyttä koululaisiin ja voivat jopa etsiä poissaolijoita. Nythän jo tiedetään, että jos jollain on mennyt huonosti ennen pandemiaa, usein tilanne on pahentunut oppimisvaikeuksien, poissaolojen ja monen muun asian suhteen.

Sosiaalinen tausta merkitsee taas

Kelhä arvioi, että suomalainen koulu on hyvässä kunnossa.

– Koulutusjärjestelmässä en näe suuria ongelmia. Toki aina kaivataan lisää resursseja, nyt erityisesti peruskoulun vahvistamiseen sekä paikkaamaan viime vuosina syntynyttä ammatillisen koulutuksen vajetta, hän sanoo.

Ikäluokkien pieneneminen ei korjaa resurssikysymystä.

– Se tuo mukanaan uudenlaisia ongelmia, koska Suomi on maantieteellisesti laaja maa. Täytyy ratkoa senkaltaisia ongelmia kuten, että miten järjestää opetus kunnissa, joissa on vaikkapa kaksi oppilasta ikäluokkaa kohti.

Kelhä sanoo, että hänen mielestään Opetushallituksen tavoitteet ovat loistavat. Sekä tavoite koulutuksen eriarvoistumisen vähentämisestä ja tasa-arvosta että tavoite oppijoiden hyvinvoinnin lisäämisestä ovat erityisen ajankohtaisia.

– Oppijoiden hyvinvoinnin lisääminen korostuu etenkin näin korona-aikana, jolloin on tarvetta hyvinvointivajeen paikkaamiseen.

Tasa-arvokaan ei ole itsestäänselvyys.

– Tiedämme, että 2000-luvulla on lisääntynyt kaksi asiaa. Toinen on sosiaalisen taustan merkitys koulutuksessa. Se on lähtenyt uuteen nousuun, mikä on tietysti ongelma, Kelhä sanoo.

– Ja toinen on alueellinen eriytyminen nimenomaan suurten kaupunkien sisällä. Nyt koulut tai alueet alkavat näyttämään erilaisilta oppimistulosten suhteen.

Tähän on haettu ratkaisua opetusministeriön luomalla tasa-arvorahalla.

Kolmas tavoite on nostaa jatkuvan oppimisen osaamistasoa.

– Sehän on mitä keskeisintä tässä muuttuvien työmarkkinoiden ja alueellisten muutosten ajassa, Kelhä sanoo.