Varhaiskasvatuksen opettajista uutisoidaan olevan pulaa koko maassa. Tilanne on samanlainen varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kohdalla. Varhaiskasvatuslaissa vähennettiin lastenhoitajien määrää suhteessa opettajien määrään. Tämä on kummastuttanut lastenhoitajia, sillä aikaisempi malli oli hyvin toimiva ja lastenhoitajat kokivat, että heidän työtään arvostetaan. Ala koettiin houkuttelevaksi, mutta tilanne on nyt muuttunut. Opettajista oli pulaa jo ennen lakimuutoksia, ja muutosten myötä tilanne on vaikeutunut entisestään. Lastenhoitajat ovatkin sijaistaneet opettajia, ja pula lastenhoitajista on syventynyt. Tämän seurauksena lastenhoitajien tilalle on palkattu jopa alalle kouluttamattomia.
Ongelmallista on, että varhaiskasvatuslain mukaan alalle voidaan palkata kouluttamaton lastenhoitaja sijaiseksi, sillä kelpoisuusehtoisuuksista voidaan poiketa, mutta enintään vuodeksi kerrallaan. Käytännössä sama paikka laitetaan vuoden päästä hakuun ja sama alalle kouluttamaton henkilö saattaa jatkaa työssä.
SuPer pitää erittäin tärkeänä, että varhaiskasvatuksen henkilöstörakennetta koskevissa päätöksissä huomioidaan nykyistä paremmin lapsen edun ensisijaisuus sekä lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön väliset mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet.
Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat tekevät työtään suurella sydämellä sekä rautaisella ammattitaidolla. Heillä on tutkinnon tuoma ammattitaito varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Lastenhoitajat ovat ryhmän arjessa eniten läsnä ja näin ollen havaitsemassa mahdollisia tuen tarpeita nopeammin. Lapset tarvitsevat hoivaa ja turvaa sekä koko päivän ajalle riittävästi pätevää henkilökuntaa. Jotta lain mukaiset tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee varhaiskasvatuksen opettajille kuuluvan työn suunnitteluajan kaltaisen valmisteluajan kuulua myös lastenhoitajille.
SuPer vastusti lastenhoitajien määrän pudottamista, ja ennakoimme myös vaikeuksia alan työvoiman saatavuuteen. SuPer on esittänyt, että paremmin toimiva henkilöstörakenne olisi mahdollista toteuttaa alle kolmivuotiaiden ryhmiin niin, että jokaisessa ryhmässä on kaksi lastenhoitajaa ja yksi varhaiskasvatuksen opettaja. Lainmuutos on edelleen hyvin helposti toteutettavissa, ja sillä pystyttäisiin pienentämään henkilöstöpulaa heti arviolta 2 600 varhaiskasvatuksen opettajalla. Tämä on nopea ratkaisu henkilöstön määräaikaisiin työsuhteisiin ja siitä aiheutuvaan henkilöstön vaihtuvuuteen sekä alan vetovoiman ja lastenhoitajien työn arvostuksen nostamiseen.
Lastenhoitajat kokevat, ettei heidän työtään arvosteta kuten aikaisemmin. Tällä on iso merkitys alan vetovoimalle. Varhaiskasvatuksessa tuleekin kehittää työnkuvia ja parantaa palkkausta ja työoloja, jotta ala saadaan houkuttelevammaksi. Hyvät toimintamallit kannattaa säilyttää.
Silja Paavola
puheenjohtaja, Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto SuPer
uutiskirje 
