Jennifer Kamba, 33, on aina rakastanut maanviljelystä. Rakkauden synnytti mies, jonka kanssa Jennifer avioitui 14 vuotta sitten. Nuori viljelijäkaksikko kasvatti maissia, paprikaa ja vihanneksia vajaan hehtaarin tilallaan Kivandinissa, Kenian Machakosin maakunnassa.
Miehen kuolema viisi vuotta sitten ei saanut Jenniferiä luopumaan viljelystä. Viime aikoina hänen maansa on kuitenkin tuottanut vähemmän kuin ennen. Maaperäkin näyttää kuivalta.
– Maa ei ole entisensä. Vielä muutama vuosi sitten kasvikseni olivat kauniita. Kurpitsat olivat isoja ja meheviä, ja toisinaan mieheni myi niitä paikallisella torilla. Nyt ne ovat pieniä ja ruttuisia. Tuntuu kuin jokin olisi imenyt elämän maastani, Jennifer Kamba huokaa.
Hän ei enää pysty ruokkimaan tilansa tuotoilla itseään ja kahta kouluikäistä lastaan, joten Kamba tekee nyt sesonkitöitä, kuten laittaa ruokaa varakkaampien naapurien kodeissa.
Sama vaiva kaikkialla
Kamban maata köyhdyttävät ilmastonmuutokseen liittyvät äärimmäiset sääilmiöt vaivaavat maanviljelijöitä kautta maailman.
Maailmanlaajuisesti yli kahden miljardin hehtaarin kokoinen maa-ala kärsii viljelykelpoisuuden heikentymisestä YK:n aavikoitumisen vastaisen kokouksen mukaan. Afrikassa 70 prosenttia väestön elannosta riippuu maanviljelystä, mutta 22 miljoonaa hehtaaria peltoa on rappeutunut. Se vaikuttaa satojen suuruuteen ja työntää etenkin Kamban kaltaisia pienviljelijöitä köyhyyteen.
Machakosin maakunta kuuluu eniten kuivuudelle alttiiden seutujen joukkoon. Viimeisen vuosikymmenen aikana maakunta on kärsinyt ainakin neljästä ankarasta kuivuuskaudesta, jotka ovat aiheuttaneet maaperän terveydelle merkittävää vahinkoa.
Kaksitahoinen haaste
– Tämä on syytä ottaa hyvin vakavasti. Maan huonontuminen on kaksitahoinen haaste, sillä se yhtä aikaa aiheutuu ilmastonmuutoksesta ja edistää ilmastonmuutosta, tri Ruth Kattumuri sanoo.
Ilmastonmuutos tekee kuivista kausista entistä ankarampia ja sateista arvaamattomia. Se johtaa aavikoitumisen ja maaperän eroosion voimistumiseen. Samaan aikaan metsäkato ja kestämättömät maanviljelyskäytännöt myös lisäävät kasvihuonekaasujen päästöjä.
– Maalaisyhteisöt, pienviljelijät ja köyhät kärsivät eniten, Kattumuri sanoo.
Toimia maan huonontumista vastaan
Kenian karjataloustutkimusinstituutin vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan 22 prosenttia Kenian maa-alasta oli huonontunut vuosien 1982 ja 2006 välillä. Viljelyalasta oli rappeutunut 31 prosenttia.
Kenian hallitus on ryhtynyt lukuisiin toimiin maan huonontumista vastaan ja kestävän maankäytön puolesta. Viisi vuotta sitten hallitus ilmoitti, että se ennallistaa 5,1 miljoonaa hehtaaria huonontunutta maata. Maailman luonnonvarainstituutin mukaan Keniassa on 26,3 miljoonaa hehtaaria maata, jonka voisi kunnostaa tulevaa käyttöä varten.
Lieventääkseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia hallitus on myös sitoutunut luomaan metsäpeitettä vähintään 10 prosentille valtion maa-alasta. Maanparannuksen ja metsäpeitteen lisäämisen odotetaan kohentavan elantoa, hillitsevän ilmastonmuutosta ja suojelevan luonnon monimuotoisuutta.
Moni jää apua vaille
Ongelmana vain on se, että hankkeiden toimeenpano on ollut niin satunnaista, että harva eniten apua tarvitsevista on edes ollut tietoinen niistä. Varsinkin naiset ovat jääneet tietoa vaille.
Kotitarveviljelijät Ruth Mutinda, 41, ja hänen siskonsa Beth, 37, käyvät esimerkistä. Siskokset omistavat yhteisesti pienen maatilan Machakosin Mwalan kylässä. Viimeisen seitsemän vuoden aikana he ovat nähneet maissi-, papu- ja kyyhkynhernesatojensa pienentyvän jyrkästi.
Mutindan siskokset kertovat, että vähäiset sateet ovat lisänneet kuumuutta, joka puolestaan on varastanut lopunkin kosteuden tilalta. Lisäksi kylän laidalla virtaavan joen pinta on laskenut kuivuuden ja hiekan kaivuun vuoksi, joten siskoilla ei enää ole vaihtoehtoista kasteluveden lähdettä.
– Aiemmin haimme joesta vettä myös peltojemme kasteluun. Mutta nyt saamme sieltä vain muutaman ämpärillisen peseytymiseen ja ruuanlaittoon. Kun ei ole vettä, miten maa voisi parantua, Beth Mutinda kysyy.
Siskokset eivät ole tietoisia toimista, joilla olisi pitänyt tukea kuivuudesta kärsineitä maanviljelijöitä. He eivät myöskään ole kuulleet maanparannushankkeista ja luulevat, että säännöllinen keinokastelu on ainoa tapa lisätä mullan hedelmällisyyttä.
Beth ja Ruth saivat joitain vuosia sitten muutaman hedelmäpuun taimen paikalliselta kansalaisjärjestöltä. Puut ovat ainoa ulkopuolinen apu, jota siskokset ovat koskaan saaneet. Ne eivät selvinneet hengissä maatilan kuivassa maassa.
uutiskirje 
