Paketista paljastui köysi, joka oli sidottu hirttosilmukalle. Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, oli viestiä ryyditetty erittäin häiritsevällä viestillä. Sellainen paketti vasemmistoliiton kansanedustajalle Suldaan Said Ahmedille lähetettiin eduskuntaan.
– Tämä vastenmielinen teko on vain osa siitä rasistista palautteesta sekä häirinnästä, jota olen politiikassa mukana ollessani saanut osakseni, Said Ahmed tiivisti tiedotteessaan.
Syyskuussa kansanedustajana aloittanut Said Ahmed kertoi tiedotteessa pohtineensa pitkään, tuoko tapauksen julkisuuteen. Se kun on todennäköisesti myös lähettäjän tavoitteena.
– Mietin, että on tärkeää näyttää myös julkisesti se, että tällaista tämä on. Tällaista joutuu edelleen Suomessa kohtaamaan 2020-luvulla. Haluan tehdä työtä sen eteen, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi enää tulevaisuudessa kohdata tällaista, Said Ahmed perusteli päätöstään.
Tiedotteen ja Facebookiin tekemänsä kirjoituksen lisäksi Said Ahmed ei halua kommentoida tapausta. Siksi tähän juttuunkaan häntä ei haastateltu.
– Tämä aihe on minulle hyvin henkilökohtainen ja herättää paljon tunteita. Näistä lähtökohdista ei ole hyvä antaa haastatteluja. Olenkin siksi päättänyt, etten toistaiseksi anna enempää haastatteluja tapahtuneesta. Kaikki oleellinen on jo sanottu. Häiriköintiä, rasismia tai uhkailua ei tule hyväksyä koskaan missään.
Ennakoimaton häirintä
Said Ahmed on ensimmäinen somalitaustainen kansanedustaja Suomessa. Vähemmistön edustajana hän on hirvittävän vihapommituksen kohteena. Niin on myös vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Vähemmistöjen edustajat ja naiset saavat tutkimusten mukaan päällensä valtaosan verkkovihasta.
Honkasalolle törkeää palautetta ja vihapostia tulee useita kertoja kuukaudessa. Välillä törkyä tulee päivittäin, joskus viikoittain.
– Olen aiemminkin sanonut, että tämän häirinnän keskellä on hyvin hankala toimia, koska se saattaa olla hyvin ennakoimatonta. Voi olla, että yön pimeinä tunteina joku surffailee netissä ja törmää johonkin mun vanhaan kirjoitukseeni ja päättää sitten laittaa palautetta. Aamulla saa sitten jonkun järkyttävän postin. Tämä ei liity välttämättä ajankohtaisiin asioihin, Honkasalo kuvailee KU:lle.
Honkasalon mukaan sosiaalisessa mediassa on kasvanut häirinnän muoto, jota hän kuvailee joukkotykittämiseksi. Sillä tarkoitetaan massiivista, selkeästi koordinoitua vihaviestien tulvaa. Viimeksi Honkasalo joutui sellaisen alle, kun kommentoi kyselytunnilla käytyä keskustelua Valko-Venäjän käynnistämästä rajaprovokaatiosta. Hän tiivisti, että yksikään ihminen ei ole laiton. Se riitti.
– Siihen tuli 300 kommenttia. Itseni suojelemiseksi en niitä katsonut. Tulee varmasti paljon sellaistakin häirintää, josta ei ole edes tietoinen, koska on pakko suojella itseään.
Muuttunut on myös se, mistä kaikesta puhuminen voi johtaa vihaviestien kohteeksi. Aihealue on Honkasalon mukaan laajentunut.
– Palkkatasa-arvoon liittyvät kysymykset voivat olla sellaisia, että niistä tulee ihan hirveää ryöppyä. Tästä muutkin kansanedustajat ovat puhuneet.
Tavoitteena hiljentää
Sinänsä poliitikkojen uhkailu ei ole uusi asia. Suomen ainoa poliittinen murha tapahtui 1920-luvulla, ja ministeri Heikki Ritavuoren murhan taustalla oli pitkään vellonut vihapuhe.
1990-luvun laman aikana uhkailuja tuli myös paljon, mutta sosiaalisen median aikakaudella niiden suoltaminen on muuttunut jatkuvaksi. Tämän kuormituksen havaitsi muun muassa Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo tutkimuksessaan.
”Heidän (poliitikkojen) tulee ottaa tyynesti vastaan kansalaisista tullut palaute, oli se sitten asiallista keskustelua torilla tai humalaisten haukkuja lauantai-iltana. Kun tähän lisätään sosiaalisen median kanavat päälle, on selvää, että paketti on kuormittava”, Mannevuo tiivisti BIBU-tutkimushankkeen verkkosivuilla.
Yksi häirinnän tavoitteista on hiljentää sen kohteet. Honkasalo toteaakin olevansa huolestunut.
– On varmasti paljon kansanedustajia, jotka sisimmässään kannattavat ihmisoikeuksia ja ovat kauhuissaan keskusteluilmapiiristä, mutta itsensä suojelemiseksi ja oman poliittisen profiilinsa vuoksi välttelevät näitä kysymyksiä.
– Niinpä meillä eduskunnassa on ehkä kuusi kansanedustajaa, jotka puhuvat säännöllisesti ja näkyvästi turvapaikanhakijoiden oikeuksista. Ja turvapaikkalainsäädännön muuttamisesta. Muut sitten ovat valinneet, että he eivät näissä kysymyksissä välttämättä profiloidu.
Koventunut kieli
Laajentuneen häirinnän lisäksi muuttunut on myös yhteiskunnassa sallittu kieli. Honkasalo kertoo, että aihe nousi esiin Ruotsissa järjestetyillä vasemmistopäivillä. Siellä Honkasalo kuuli kolmikymppisten ruotsalaispoliitikkojen, joilla on maahanmuuttajatausta, kuvailevan muutosta.
Heidän lapsuudessaan oli arkipäivän rasismia, mutta nyt se on huomattavasti vahvemmin yhteiskunnassa läsnä.
– He puhuivat, kuinka rasismi tällä hetkellä on vahvasti rakenteissa. Se on puoluepolitiikassa. Rasismi legitimoidaan sitä kautta, Honkasalo kuvailee.
Sama näkyy myös Suomessa. Heikommassa asemassa olevia ihmisiä – kuten turvapaikanhakijoita – kohtaan sallitaan entistä kovempi puhe.
– Se tekee tästä vielä vakavamman ilmiön. Ei ole kyse vain yksittäisistä häirintäviesteistä. Keskustelun taso – onhan se järkyttävää, kuinka helposti se lähtee täysin kontrolloimattomaan rasistiseen retoriikkaan. Suomalainen yhteiskunta on mennyt ikävästi taaksepäin, mutta seuraa tätä globaalia tilannetta.
”Suomalainen yhteiskunta on mennyt ikävästi taaksepäin.”
Yksi esimerkki tästä nähtiin, kun keskustan tuore eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs pamautti valintansa jälkeen ja haukkui ”sosiaaliturvalla loisivat elintasosurffarit”. Jälkikäteen hän vielä tarkensi tarkoittavansa turvapaikanhakijoita.
– Sitä ehkä käsiteltiin enemmän sammakkona, mutta kyllä se varmaan oli harkittu teko, Honkasalo pohtii.
Joukkovoima tukena
Miten sitten poliitikko voi suojautua häirinnältä? Hiljeneminen ei ole vaihtoehto, koska siihen juuri pyritään. Honkasalo painottaa työyhteisön merkitystä.
– Ei jätetä ketään yksin, kun sitä tapahtuu. Häirinnän tarkoituksena on saada kohde ajattelemaan, että hän olisi tehnyt jotain väärin.
– Sehän on juuri se epävarmuus, jota häiriköt haluavat kohteessaan herättää. Tarvitaan kollektiivinen vastavoima, joka vakuuttaa siitä, että juuri oikein toimittu, sinä et ole yksin.
Kaikesta huolimatta yhteiskunta on huolestuttavalla tiellä, kun etenkin vasemmistolaiset naiset ja vähemmistöjen edustajat joutuvat vakuuttamaan, että ”emme suostu pelkäämään”.
– Ja joutuu sanomaan sen tilanteessa, jossa ajattelee ja tuntee toisin, Honkasalo päättää.
uutiskirje 