Eloranta pohtii työnantajaliittoon järjestäytymättömän KeiteleGroupin neuvotteluhaluttomuuden seurauksia blogissaan. Erityisen tulikivenkatkuisia kommentteja työnantajakentästä synnytti AKT:n eilinen ilmoitus tänään tiistaina toteutettavasta tulilakosta satamissa, mitä Eloranta ihmettelee.
Hän muistuttaa, mistä on kyse: Teollisuusliitto on pyrkinyt saamaan KeiteleGroupissa aikaan työehtosopimuksen, mutta yritys on kieltäytynyt neuvotteluista. Teollisuusliitto laittoi yrityksen saartoon.
Työehdot työantajan hyvän tai pahan tahdon varassa
– Vaikka tämän kiistan ytimessä ehkä onkin Keitele, niin kiistan siemenet työnantajapuoli on kylvänyt aikoja sitten. Metsäteollisuuden työnantajapuoli ilmoitti syksyllä 2020 yksipuolisesti, ilman neuvotteluja, lopettavansa valtakunnallisen työehtosopimustoiminnan.
Kun yleissitovaa työehtosopimusta ei ole, vaihtoehdoksi jää neuvotella yrityskohtainen työehtosopimus. Tästä Keitele on tähän asti kieltäytynyt.
– Jos Keiteleeseen ja muihin yrityksiin ei sovita uutta yrityskohtaista työehtosopimusta, jäävät työehdot työnantajan hyvän tai pahan tahdon varaan. On aivan eri asia ovatko työehdot sovittu vai annettu. Työehtojen sopiminen on nykyaikaa, ilmoittaminen menneisyyttä.
Työnantajapuoli onkin Elorannan mukaan ajanut omilla toimillaan ja päätöksillään tilanteen siihen, että työrauhahäiriöiden riski kasvaa ja myös realisoituu.
– Eikä metsäteollisuus ole ainoa työnantajataho, joka on omilla yksipuolisilla ja omaehtoisilla päätöksillään ollut lisäämässä epäluottamusta työmarkkinoilla. Teknologiteollisuus teki omat liikkeensä lopettamalla työmarkkinatoiminnan ja siirtämällä sen uuteen yhdistykseen. Uudesta yhdistyksestä tuskin olisi tullut riittävän edustavaa, ellei Teollisuusliitto olisi pitänyt painetta yllä. Yritykset ymmärsivät, että valtakunnallinen, laajapohjainen ja kattava sopiminen on parempi vaihtoehto kuin pirstaleinen ja epävakaa yrityskohtaisuus.
Mitä pelikirjaa työnantaja lukee?
– En tiedä, mitä pelikirjaa työnantajapuolella luetaan. Jotenkin sitä kuvittelisi olevan aika ilmeistä, että ongelmia tulee, kun iso osa työmarkkinoiden perusrakenteesta pannaan matalaksi. Vai kuviteltiinko, että matka jatkuu kuin ennenkin, vaikka tiet, sillat ja tunnelit on moukaroitu pölyksi? Ajateltiinko työnantajapalatseissa, että ay-liike on niin kyykyssä, että sitä voidaan kyykyttää lisää ilman, että mitään vastareaktiota tapahtuu? Eloranta kysyy.
Hän korostaa, että työmarkkinoiden ongelmat eivät korjaannut työoikeuden rajoiutuksia ja sanktioita koventamalla, eivätkä epäluottamuksen aiheet lainsäädännöllä poistu.
uutiskirje 