Pimenevä alkutalven ilta, taskulamppu ja retki keskelle urbaania virtavesistöä voi antaa katsojalle unohtumattoman luontokokemuksen. Kohdistamalla taskulampun valokeilan oikeaan kohtaan puroa voi nähdä arktisten vesien väsymättömän vaeltajan, taimenen.
Pohjois-Helsingin alueella virtaava noin 12 kilometriä pitkä puro on tunnettu ennen nimellä Mätäpuro. Ihmisen toiminta romahdutti 1900-luvun puolivälin jälkeen kalakannat Haagan purosta. Taimen katosi.
Vuosia vaelluskalojen puolesta työtä tehnyt Henrik Kettunen näkee vaelluskalakantojen elvyttämisen ekologiseksi askeleeksi pääkaupunkiseudulla. Valtaväylien lomassa, ja keskuspuiston kautta kiemurteleva puro ei vuosiin nauttinut suurta huomiota.
– Monet eivät vuosiin ymmärtäneet Helsingin purojen merkitystä kalakannoille ja vesiekologialle. Pääkaupunkiseudun purot miellettiin vesistöiksi, joissa taimen ei pystyisi elämään. Nyt kiinnostus on herännyt, ja lähialueen asukkaat ovat ottaneet asiaa omakseen.
Erityisesti suojelu ja purovesien innokas tarkkailu on Kettusen mukaan hienoa seurattavaa. Nopeat huomiot ovat pelastaneet monelta suuremmalta vahingolta. Yhdeksi tällaiseksi Kettunen mainitsee graffitien pesun ympäristölle haitallisella pesuaineella, joka muunsi nopeasti Haagan puron happamuuden epäsuotuisaksi eliöille.
Kettunen ihastui virtavesiin jo 80-luvulla. Opiskellessaan kalatalousneuvojaksi hän ymmärsi, että vaelluskalapolitiikka on perustunut jo pitkään näkemyksiin, joita ei ohjaile monimuotoisuuteen nojaava tutkittu tieto. Nyt hän kertoo aloittavansa aiheesta väitöskirjan teon.
– Vaelluskalapolitiikassa on puheiden ja tekojen välillä iso kuilu. Minulle tärkeintä on vesistöjen ja kalojen hyvinvointi, ei kalastus.
Kauppatieteiden puolella uransa tehnyt Kettunen huomauttaa, että nykyinen kalastuslaki velvoittaa tekemään päätöksiä tutkimus- ja seurantatiedon perusteella.
Virtavesien ennallistaminen on hienosäätöä
Vaelluskalojen ahdinko ei ole vain ongelma pääkaupunkiseudulla. Ihminen voimalaitoksineen, liikakalastus ja vesien saastuttaminen ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa vesistöjen luontaisia kalakantoja on kuollut sukupuuttoon. Ilmastonmuutoksen aiheuttama vesistöjen lämpeneminen on uhka vaelluskaloille.
Alkuperäistä kalakantaa ei Haaganpurossa enää Kettusen mukaan ole. Kanta on saatu elpymään vieraan joen taimenella.
– Haaganpuron taimen on Ingarskilanjoen kantaa. Oikeastaan Helsingissä ei ole enää alkuperäistä kantaa. Sen sijaan meillä on havaintoja Espoon alkuperäisestä taimenkannasta, joka on selvinnyt.
Kettunen huomauttaa, että purot eivät sovellu kalastukseen.
Kysyttäessä, miksi Haaganpuron taimenkanta on saatu nousuun alkaa pitkä, mutta yksityiskohtainen puheenvuoro virtavesien ennallistamisesta. Suomessa on tyydytty hänen mielestään näyttäviin tempauksiin, mutta seuranta on tyystin unohtunut.
– Kutusoraikkojen teko ei tapahdu hetkessä. Meillä on Suomessa tuudittauduttu ajatukseen, että heitetään kuutioittain soraa jokeen. Usein nämä tempaukset on vielä markkinoitu hienosti. Tulee olo, että näitä asioita tehdään tekemisen vuoksi, mutta vaikuttavuutta niillä ei välttämättä ole.
Jos sora jätetään oman onnensa nojaan, eikä kaltevuuksia tai virtauksia mitata, on vaarana, että kuohkea sora karkaa heti ensimmäisen tulvan yllättäessä. Toisaalta, jos virtaus kutusoraikossa on liian pieni voi sora hiekoittua. Tällöin virtavesi ei läpäise kutupaikkaa, ja pienet taimenen alut eivät selviä hapen puutteen vuoksi.
Ensimmäiset kalat istutettiin Haaganpuroon vuosituhannen vaihteessa, ja ne ovat jatkaneet elämistään luonnossa lähes omin avuin. Nyt työtä tehdään kuitenkin erilaisella otteella, eikä se useinkaan vaadi järeitä hartiavoimia.
– Kaikki on kiinni seurannasta, ja tätä toimintatapaa olemme noudattaneet vuodesta 2017. Pelkästään muutaman kiven siirtämisellä voidaan muuntaa virtausta kudulle otollisemmaksi.
– Tämän takia Haaganpuro on luonnonsuojelullinen menestystarina, kiteyttää Kettunen.
Luontaiset taimenkannat elävät Suomessa hiuskarvan varassa
Haaganpurolla voi nähdä vilskettä syksyisin. Koiraat saattavat nahistella parhaista kutupaikoista, ja naaraat muokkaavat maaperää vimmatusti luodessaan parhaita edellytyksiä kudulle. Jäntevän taimenen kutuaika alkaa noin lokakuun ensimmäisellä viikolla, ja jatkuu joitakin viikkoja kohti alkutalvea.
Mätimunat talvehtivat kuohkeassa sorassa, ja keväällä koittaa kuoriutuminen. Osa taimenista jää asuttamaan puroa, kun taas toiset lähtevät merivaellukselle. Taimen kuitenkin eroaa lohesta siinä, että pitkälle vaellusmatkalle se ei lähde vaan elää hyvinkin paikallisesti. Noin muutaman vuoden ikäisenä sukukypsä kala on valmis palaamaan puroon kutemaan.
Kehitys pienessä Haaganpurossa on ollut merkittävä. Vuonna 2020 kutupesiä löydettiin noin 40, mutta seuraavana vuonna määrä oli jo kaksinkertainen. Kettusen mukaan purossa voi kutea vuonna 2026 yli 200 emokalaa.
Virtavesien kunnostajaksi voi ryhtyä kuka tahansa. Taimen ja kutupesä ovat helposti tunnistettavissa, mutta virtavesien ääreen kannattaa mennä rauhallisesti, hiipien.
– Parasta on se, että tällaista yksinkertaista kutupaikkojen ja kalojen tarkkailutyötä voi tehdä kuka vaan. Otamme mielellämme vastaan havaintoja virtavesistä.
Kettunen on tohkeissaan viime vuosien onnistumisista Haaganpurossa. Taimenen selviytyminen on merkki vesiekologian paremmasta tilasta.
Mallia toimintaansa aktiivit ovat ottaneet erityisesti Tanskasta ja Ruotsista. Siellä ollaan Kettusen mukaan huomattavasti edellä, mitä tulee kutusoraikkojen ennallistamiseen.
Kaikkiaan Suomessa on ollut noin 60 erilaista taimenkantaa, mutta suuri osa on kuollut sukupuuttoon. Meritaimen ja Etelä-Suomen sisävesitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Olisiko Suomessakin mahdollista nostaa taimenen elinvoimaisuutta, jos ennallistaminen tehtäisiin herkemmällä otteella vesistöjen erilaiset muuttujat huomioiden?
”Moni taimenkanta elää hiuskarvan varassa.”
Kettuselle Haaganpuro on paikallinen erävoitto, mutta laajemmin vaelluskalojen tilanne Suomessa huolestuttaa. Hänen näkemyksensä mukaan aktiivisella seurannalla ja kutusoraikkojen hienosäädöllä olisi mahdollista saada tuloksia aikaan.
– Isoin työ monissa virtavesissä on jo tehty, ja nyt ennallistamista tulisi jatkaa aktiivisesti seuraten. Ennen kaikkea tiedon tulisi jalkautua nopeammin. Moni taimenkanta elää hiuskarvan varassa.
uutiskirje 