Ylen vuoden alussa esittämä dokumenttisarja Kylmän sodan Suomi jäi häpeällisyyttä painottavassa kerronnassaan yksiulotteiseksi, kritisoi neljä historiantutkijaa Politiikasta.fi-verkkolehdessätänään. Heistä kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Liisa Lalu oli itsekin haastateltavana sarjassa.
Myös Kansan Uutisissa on tänään nostettu esiin sarjan ongelmia, vaikka sitä on voittopuolisesti kiitelty, ja niin tehdään KU:ssakin.
Nimestään huolimatta Kylmän sodan Suomi keskittyy vain sen yhteen ulottuvuuteen, suomettumiseen. Sarjan rinnakkaisen radiossa ja podcasteina julkaistun version nimi on sisältöä kuvaavampi Suomettumisen aika.
”Koska sarjan läpäisevä narratiivi on mustavalkoinen, ja suomettumisen sisäpoliittiset ongelmat esitetään irrallaan kansainvälisestä ja yhteiskunnallisesta kontekstista, sarja vahvistaa jo pitkään varsin samankaltaisena pysynyttä historiakäsitystä”, tutkijat kirjoittavat.
”Narratiivin mustavalkoisuus näkyy esimerkiksi siinä, että tarinassa korostuvat kaksijakoiset valinnat lännen ja idän, totuuden ja nöyristelyn sekä viime kädessä oikean ja väärän välillä.”
Tutkijat ja muut haastatellut esittävät Politiikasta.fi-verkkolehden arvion mukaan sarjassa monisyisempiä arvioita kuin mihin sarjan käsikirjoitus taipuu. Siinä esimerkiksi sivuutetaan Suomen nopea kehitys pohjoismaiseksi yhteiskunnaksi ja yksinkertaistetaan, mitä Neuvostoliiton vastinpari ”länsi” oli.
Kylmän sodan Suomi edustaa tutkijoiden mukaan häpeäkeskeistä näkökulmaa.
”Tämän narratiivin ongelmallisuutta voi havainnollistaa ottamalla vertailukohdaksi sen, millaiseksi nykyinen historiakäsitys toisen maailmansodan aikaisesta Suomesta on muodostunut.”
”Sota-ajan Suomesta tehtyä uutta televisiosarjaa, joka vastaavalla tavalla alleviivaisi kuinka häpeällisesti puolidemokratiamme myötäili natsi-Saksan kaltaista diktatuuria, tuskin otettaisiin yhtä innokkaasti vastaan.”
lehti 