Ensi viikolla tulee kuluneeksi kolme kuukautta siitä, kun Yhdysvallat varoitti Nato-liittolaisia Venäjän suunnitelmista hyökätä Ukrainaan. Hyökkäykseen valmiita joukkoja ilmoitettiin olevan satatuhatta, eivätkä arviot ole kolmessa kuukaudessa kasvaneet. Sama määrä on ollut rajalla jo viime huhtikuusta asti.
Aluksi suomalaismedia toisti Yhdysvaltojen uhkakuvien maalailua. Sittemmin on näkynyt myös kritiikkiä. Hesari haastatteli 2.2. maanpuolustuskorkeakoulun Venäjää tutkivan ryhmän Simo Pesua, jonka mukaan Venäjällä ei näy lähestyvän suursodan merkkejä.
Samana päivänä vuodettiin Yhdysvaltojen ja Naton vastaukset Venäjän vaatimuksiin. Niissä tarjottiin Venäjälle mahdollisuutta tarkastaa, ettei Bulgariassa ja Romaniassa ole risteilyohjuksia. Pieni myönnytys, jonka Putin sai öykkäröimällä. Öykkäröinti siis tuottaa tuloksia, joten se tulee jatkumaan. Eikä Putinin kannata aloittaa sotaa, kunhan muutkin keinot tuottavat tuloksia.
Ukrainan kriisi on ollut myös journalismin kriisi. Amerikkalaiset toimittajat ovat niin varmoja sodan uhasta, ettei vuoden 2003 Irakin sotaa edeltäneestä disinformaatiokampanjasta ole ilmeisesti opittu mitään. Tammikuun viimeisellä viikolla Amerikassa ennustettiin hyökkäystä, kun ”Ukrainan maa on jäätynyt”, vaikka maa jäätyi jo joulukuussa.
Välillä vaikuttaa siltä, että Venäjä syöttää puppua Yhdysvaltojen sotilastiedustelulle, joka välittää sen sellaisenaan toimittajille. Ukrainan presidentti Zelenskyi ehti jo hermostua Joe Bidenin ulostuloihin. Uhkakuvien maalailun takia Ukrainalla on ollut vaikeuksia saada valtionlainoja myytyä, vaikka maan taloudessa ei mikään viittaa maksuvaikeuksiin.
Puppua ovat myös länsimaiden vakuuttelut, että Naton ja EU:n ovet ovat auki Ukrainalle, kun todellisuudessa molempien ovet on laitettu Ukrainalta säppiin. Mahdollisen sodan alkaessa Ukrainaa tuetaan vain talouspakotteilla, jotka eivät tähänkään asti ole saaneet Venäjää vakuutettua yhtään mistään.
27.1 Hesarin Vesa Sirén vertaili Ukrainan tilannetta Suomen asemaan talvisodan kynnyksellä. Sirénin mukaan ”Zelenskyin Ukraina on puolestaan saanut huomattavassa määrin juuri sellaista ase- ja muuta tukea, jota Suomi turhaan toivoi ystäviltään talvisodan alla”, mutta tilanne on päinvastainen.
Suomella oli syitä luottaa länsimaiden tukeen, ja intervention uhka sai Stalinin lopettamaan hyökkäyksen. Mutta kukaan ei ole lähettämässä Ukrainaan sotilaita. Ukrainalla on jopa ollut vaikeuksia ostaa aseita.
Viro on pyytänyt Suomelta lupaa myydä Ukrainaan vanhoja kenttätykkejä, jotka Viro osti Suomesta vuonna 2009. Suomessa Erkki Tuomioja ja persujen Mika Niikko ovat jo kiirehtineet vastustamaan vientilupaa.
Ukrainassa on valtavasti ongelmia, mutta siellä on olemassa vaalit, toimiva kansalaisyhteiskunta ja ainakin jossain määrin riippumaton oikeusjärjestelmä. Venäjällä ei ole näistä yhtäkään.
Ukrainan sisäisiä ongelmia ei voi ratkaista yksinomaan sotilaallisesti, mutta ainakaan Suomen ei pitäisi estää Ukrainaa rakentamasta uskottavaa armeijaa, koska muuten Putinilla ei ole syytä ratkaista erimielisyyksiä diplomatian keinoin.
Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.