Minulle Ylessä esitetty ohjelmasarja ”Kylmän sodan Suomi” ei täytä dokumentin eikä erinomaisuuden tunnusmerkkejä.
Ohjelman juoni rakentuu ilmaisulle suomettuminen, jolla aikoinaan läntiset oikeistopoliitikot samanmielisine tutkijoineen mollasivat Suomea. Ohjelma hyödyntää tätä ilmaisua puhtaasti propagandatarkoituksessa.
Kekkosen ajan politiikan avainkysymys on, miksi kansalaisten enemmistö antoi sille tukensa. Ohjelmassa ilmaisun suomettuminen oikeutusta ei pohdita. Vastaukseksi annetaan vain halveksiva ja julkea syytös itsensä pettämisestä.
Kansalaisten enemmistö ei kuitenkaan ollut tietämätön Neuvostoliiton vaikutuksesta ja vallitsevasta maailmanpoliittisesta tilanteesta. Valittavana oli USA:n käsikassaraksi ryhtyminen ja sen myötä oikeistolainen politiikka tai sotilaalliseen selkkaukseen joutumisen minimointi ja mahdollisuus rakentaa hyvinvointivaltiota myös palkansaajien tahto huomioiden.
Kansalaiset valitsivat jälkimmäisen. Valinnan tuloksena Suomesta ei tullut vähemmän itsenäinen kuin se on tänäänkään. Sen sijaan Suomi sai kansainvälisessä politiikassa kokoaan suuremman roolin, jota presidentti Niinistökin voi edelleen jatkaa. Kansalaiset eivät kokeneet mitään kärsimystä, jonka ohjelma jättää tarkoituksella huomiotta.
Simo Isoaho
Tampere
uutiskirje 
