Toukokuun lopulla Irlannissa päättyi historiallisesti merkittävä oikeudenkäynti. Sen päätteeksi Lisa Smith tuomittiin terrorismirikoksesta, tarkemmin jäsenyydestä Isisissä. Maan asevoimissa pitkään palvellut, sittemmin islamiin kääntynyt ja konfliktialueelle matkustanut Smith oli ensimmäinen naispuolinen konfliktialueelta palannut Isisin jäsen, joka sai tuomion maassa. Vastaavanlaisia tuomioita on viime vuosina jaettu Isisin toimintaan osallistuneille naisille eri puolilla Eurooppaa, viimeisimmin Irlannin lisäksi Saksassa ja Hollannissa.
Vaikka naisia on matkustanut konfliktialueelle vierastaistelijaliikkuvuuden alkuhetkistä lähtien, vasta Isisin keväällä 2019 – ryhmän julistaman kalifaatin romahtamisen seurauksena – Euroopasta Isisin riveihin liittyneet naiset saivat osakseen merkittävää julkisuutta.
Näin on ollut myös Suomessa, jossa noin kymmenen al-Holin leireille päätyneen naisen kohtalo muodostui merkittäväksi poliittiseksi kysymykseksi ja kiistakapulaksi. Silti naisten asemaa jihadistisessa liikehdinnässä ja etenkin Isisin toiminnassa ymmärretään vajavaisesti.. Mistä ilmiössä on siis kyse?
Naiset osana vierastaistelijaliikkuvuutta
Vuosien 2012 ja 2016 Euroopasta suuntautui Syyrian ja Irakin konfliktialueelle historiallisen suuri ja laaja vierastaistelijaliikkuvuus. Globaalisti konfliktialueelle matkustettiin kymmeniä tuhansia henkilöitä yli sadasta maasta. Euroopasta lähteneiden määrä oli eri arvioiden mukaan 4000–7000.
Syyriaan ja Irakiin lähteneet olivat valtaosin jihadistisia vierastaistelijoita, joiden keskeisenä motiivina oli ottaa osaa konfliktiin Isisin tai muiden jihadististen aseellisten ryhmien riveissä sekä elää niiden muodostamien hallintojen alaisuudessa – etenkin Isisin julistamassa kalifaatissa.
Myös liikkuvuus Euroopasta konfliktialueelle oli monella tapaa poikkeuksellinen. Se oli suurempi kuin kaikki jihadististen ryhmien riveihin eri konfliktialueilla suuntautuneet liikkuvuudet Euroopasta 1990–2010 välillä yhteensä. Poikkeuksellista oli myös naisten suuri määrä liikkuvuudessa. Vaikka naisia on osallistunut jihadistiseen liikehdintään Euroopassa edellisen kahdenkymmenen vuoden aikana, konfliktialueelle matkanneiden jihadistististen vierastaistelijoiden keskuudessa naiset ovat aiemmin olleet harvinainen poikkeus. Syyriaan ja Irakiin matkasi Euroopasta arviolta noin 1000–1500 naista.
Isisin toimintaan osallistuneet naiset saivat merkittävää huomiota osakseen vasta ryhmän kalifaatin romahdettua keväällä 2019, jolloin tuhansia Isisin alaisuudessa asuneita naisia päätyi al-Holiin ja samankaltaisiin leireihin. Leireille päätyneistä naisista muodostui nopeasti lähes jokaista Euroopan maata koskettanut poliittinen kysymys ja kiistakapula.
EU-maista konfliktialueelle matkanneiden kansalaisuuden omaavien naisten ja heidän jälkikasvunsa kohtalot saivat osakseen merkittävää huomiota, herättäen kiivasta poliittista ja julkista keskustelua. Tilanteen pitkittyessä osa EU-maista on päättänyt kotiuttaa leireiltä kansalaisiaan, osa puolestaan suhtautuu yhä penseästi kotiuttamisen mahdollisuuteen perustellen sitä naisten vastuulla omista päätöksistään sekä mahdollisten kotiutusten negatiivisilla heijastevaikutuksilla kansalliselle turvallisuudelle.
Naisten monet roolit
Suomi on valtiona pyrkinyt kotiuttamaan kansalaisuuden omaavat naiset ja lapset leireiltä loppuvuodesta 2019 alkaen. Vaikka aihe on ollut toistuvasti esillä julkisessa keskustelussa, ymmärrys naisten osuudesta Isisin toimintaan on kuitenkin jäänyt pinnalliseksi ja puutteelliseksi.
Keskustelussa on esimerkiksi esiintynyt toistuvasti yksinkertaistavia – ja länsimaiden kontekstissa valitettavan yleisiä – stereotypioita naisista passiivisina miestensä aktivismin jatkeina, hyväksikäytettyinä uhreina, hyväntahtoisina idealisteina, tai verkossa saalistettuina ja manipuloituina aivopestyinä teineinä.
Monissa tapauksissa leireille päätyneet ja sieltä takaisin Eurooppaan pyrkineet naiset ovat itse vahvistaneet näitä mielikuvia mediahaastatteluissa. Toisinaan naisia kotiuttaneet maat ovat omassa viranomaisviestinnässään korostaneet naisten rooleja vaimoina ja äiteinä muiden roolien kustannuksella.
Vaikka lähteneiden keskuuteen mahtuu monia traagisia ihmiskohtaloita, joissa hyväksikäyttö, painostus ja suoranainen pakotus ovat pitkälti määrittäneet siirtymää konfliktialueelle, vaikuttavat tällaiset tapaukset tutkitun tiedon valossa enemmän poikkeusta kuin sääntöä.
Todellinen kokonaiskuva jihadistiseen liikehdintään ja Isisin toimintaan osallistuneista naisista on stereotypioita paljon monipuolisempi ja moniulotteisempi. Konfliktialueelle Euroopasta matkanneilla naisilla ei ole yhtä profiilia vaan he muodostavat monimuotoisen joukon, jossa on läsnä kirjavia taustoja, tietotasoja konfliktialueen tapahtumista ja toimijoista, sekä motiiveja.
Usein nämä heijastuivat naisten omaksumissa rooleissa ja harjoittamassa toiminnassa konfliktialueella. Euroopasta lähteneiden keskuudessa on ollut sadoittain aktiivisia, tietoisia, sekä vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti oman maailmankatsomuksensa motivoimina toimineita yksilöitä, jotka osallistuivat Isisin toimintaan monissa eri rooleissa ja konteksteissa.
Naisten motiiveista
Lähtökohtaisesti Isisin toimintaan konfliktialueella osallistuneiden naisten lähtöjen taustalta löytyy työntäviä ja vetäviä tekijöitä. Työntävät tekijät – nimensä mukaisesti – ovat osaltaan etäännyttäneet näitä naisia liberaaleista länsimaisista demokratioista ja yhteiskunnista ja niiden arvoista kohti ekstremististä ajatusmaailmaa ja jihadistista liikehdintää. Vetävät tekijät ovat puolustaneet tehneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle ja etenkin Isisin riveihin liittymisestä houkuttelevan vaihtoehdon.
Vaikka monet identifioivat yhteiskunnalliset epäkohdat, kuten muslimien kohtaaman rasismin, syrjinnän ja rajallisemmat tulevaisuudennäkymät keskeisinä tekijöinä, ovat nämä väitteet enimmäkseen hataralla pohjalla. Tällaiset haasteet vaikuttavat miljooniin musliminuoriin Euroopassa, mutta vain pieni osa radikalisoituu, ja vielä pienempi osa päätyy jihadistisiksi vierastaistelijoiksi.
Toisaalta, työntäviin tekijöihin ovat osaltaan kuuluneet subjektiiviset kokemukset ja tunteet syrjinnästä, vainoamisesta, ja joukkoonkuulumattomuudesta. Nämä voivat olla joko henkilökohtaisia kokemuksia tai näkemyksiä muslimeihin kollektiivisesti kohdistuvasta vihamielisestä toiminnasta – joihin lukeutuvat näkemykset länsimaiden harjoittamasta, islamille ja muslimeille vihamielisestä sisä- ja ulkopolitiikasta.
Jälkimmäisessä kontekstissa tällaisten uskomusten omaksuminen on usein merkki radikalisoitumisesta sekä jihadistisen maailmankatsomuksen sisäistämisestä.
Vetäviin tekijöihin kuuluvat poliittiset, ideologiset ja uskonnolliset syyt – joiden osalta naisten ja miesten välillä on havaittu vain vähäisesti eroavaisuuksia kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Tällaisia ovat olleet Isisin aatteen vetovoima, ryhmän voittoisa imago, ryhmän tarjoama vaihtoehtoinen yhteiskuntajärjestys (kalifaatti) sekä perinteisempi sukupuolirooli naisille, sekä halu olla osana historiallista kalifaattiprojektia.
Keskeinen elementti
Etenkin osallistumineen kalifaatin rakentamiseen – joka on laajalti koettu islamilaisena yhteiskuntana ja turvasatamana jossa voi elää islamin mukaista elämää – on ollut yleinen motiivi. Jihadistinen aate ja maailmankatsomus on myös antanut monille aatteellisen raamin, jossa yhteiskunnallisia tapahtumia ja epäkohtia alkuperämaissa sekä niiden merkitystä tulkitaan uudelleen.
Laajemmin, vetäviin tekijöihin kuuluu myös jihadistiselle maailmankatsomukselle keskeinen elementti, jossa jokaisella ”tosiuskovaisella” on henkilökohtainen uskonnollinen velvollisuus muuttaa vääräuskoisten keskuudesta – moraalisesti rappeutuneesta lännestä – uskonveljien ja sisarten muodostamaan, “oikean” tai “todellisen” islamin sääntöjen ja lakien mukaisesti toimivaan yhteisöön.
Muuton kohteena olleen jihadistisen yhteisön ja valtion myös usein katsottu olevan pystyvä palauttamaan länsimaiden nöyryyttämien muslimien kunnian, ja muuton tällaiseen yhteisöön tuovan sinne muuttavan lähemmäs jumalaa ja pelastusta.
Myös henkilökohtaiset ja identiteettiin sidoksissa olevat syyt ovat usein lähdön taustalla. Näitä ovat esimerkiksi seikkailunhalu, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen etsintä, halu itsenäistyä sekä romanttiset haaveet sankarillisesta aviomiehestä. Etenkin halu yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiselle – josta on ollut saatavilla runsaasti esimerkkejä erilaisissa sosiaalisissa medioissa liikkuvuuden aikana – on ollut yleinen lähtijöiden keskuudessa.
Naisten muodostamat perhe, sukulaisuus, ja ystävyyssuhteet ovatkin olleet keskeinen tekijä sille, kuka konfliktialueelle on lähtenyt. Monet tunsivat lähtöpäätökseen konfliktialueelta suorasti tai epäsuorasti vaikuttaneita henkilöitä ennen omaa lähtöään, ja osa puolestaan pyrki itse vaikuttamaan muiden naisten lähtöpäätöksiin esimerkiksi tuottamalla verkkoon Isis-myönteistä materiaalia tai levittämällä sellaista, tai jopa lähestyen suoraan entuudestaan tuttuja tai tuntemattomia henkilöitä erilaisissa sosiaalisissa medioissa.
Monien naisten kohdalla motiivit matkustaa alueelle ovatkin vaikuttaneet keskeisesti siihen minkälaisia rooleja he ovat omaksuneet Isisin alaisuudessa, ja minkälaista ryhmän toimintaa edistävää aktivismia he ovat harjoittaneet konfliktialueelta käsin.
Naisten rooleista ja toiminnasta
Naisten roolien ja toiminnan kannalta keskeisiä toimijoita ovat olleet jihadistiryhmä Isis, jonka alaisuudessa he ovat aktivismiaan harjoittaneet, ja naiset itse. Vaikka Isis on määrittänyt naisten roolin omassa toiminnassaan ensisijaisesti vaimoina ja äiteinä – uskonsoturien puolisoina, ja uusien taistelijasukupolvien synnyttäjinä ja kasvattajina – naisilla on usein ollut omat ajatuksensa ja pyrkimyksensä toimia muissa rooleissa.
Mielenkiintoisesti, Isisin virallisen propagandan edustama kapea ymmärrys naisten rooleista esiintyy monien konfliktialueelta Isisin toimintaan osallistuneita naisia kotiuttaneiden maiden, kuten Suomen, virallisessa viestinnässä. Esimerkiksi Suomen ulkoministeriön viestinnässä al-Holilta kotiutettuja ja sieltä viranomaisten avustamina mutta oma-aloitteisesti palanneita naisia on käsitelty yksinomaan Isis-taistelijoiden perheenjäseninä ja äiteinä huolimatta siitä, että monet ovat toimineet Isisin alaisuudessa näitä rooleja laajemmin.
Vaikka monien Euroopasta lähteneiden naisten kohdalla koettu todellisuus konfliktialueella on pyörinyt kodin ja ”vaimollisten velvollisuuksien” ympärillä, monille tämä on ollut riittämätön tapa edistää Isisin historiallisesti ja uskonnollisesti merkittävänä pitämäänsä kalifaattiprojektia ja globaalia pyhää sotaa.
On myös tärkeää huomioida, ettei vaimous tai äitiys Isisin alaisuudessa ole ollut monille suinkaan ideologisesti neutraalia toimintaa, vaan se on ollut ideologisesti merkittävä tapa osallistua ryhmän toimintaan ja edistää sen tavoitteita. Etenkin uusien taistelijasukupolvien ja kalifaatin leijonanpentujen kasvattaminen on ollut paljon esillä oleva tavoite Isisin riveihin liittyneille naisille.
Etenkin Euroopassa kasvaneet ja kouluttautuneet naiset ovat omaksuneet useita rooleja ja olleet aktiivisia kodin ulkopuolella, joiden moninaisuutta – ja motiiveja niiden takana – vaimoutta ja äitiyttä korostavat yksinkertaistavat termivalinnat ja narratiivit vaimoista ja äideistä hahmottavat vajavaisesti. Vaikka naiset ovat olleet monissa tapauksissa aloitteellisia toisenlaisten roolien omaksumisessa, tämä on tapahtunut toisinaan Isisin sietämänä, mutta usein myös ryhmän ja sen johtajien rohkaisemana tai jopa tukemana.
Merkittävä osa tehtävistä on kytkeytynyt Isisin luoman yhteiskunnan – kalifaatin – toimintoihin. Tässä naiset ovat osaltaan pyrkineet ottamaan julkista roolia kalifaatissa esimerkiksi opettajina ja sairaanhoitajina. Jotkut puolestaan osallistuivat moraalipoliisin – ja sen symbolisesti merkittävimmän osan, al-Khansaan prikaatin – toimintaan, jossa he kohdistivat väkivaltaa kalifaatin alueella asuviin naisiin, joiden ei katsottu pukeutuneen tai käyttäytyneen julkisesti riittävän tai oikeanlaisen islamilaisella tavalla.
Tämän ulkopuolella erilaiset sosiaaliset mediat ovat muodostaneet merkittävän toimintaympäristön, jossa naiset ovat voineet osallistua tärkeinä toimijoina Isisin kansainväliseen toimintaan. Tällaisen aktivismin kultakausi oli 2011-2014, jolloin Isisiin liittyneet pystyivät jakamaan verrattain avoimesti jihadistista materiaalia eri alustoilla ja verkostoitumaan vertaisten kanssa globaalisti. Kesästä 2014 alkaen Isisin, sen jäsenten ja kannattajien toimintavapaus verkossa kaveni merkittävästi.
Monet naiset kuitenkin jatkoivat pyrkimyksiään toimia aktiivisesti virtuaalisissa toimintaympäristöissä, myös suljetuilla alustoilla, ja edistää Isisin aatetta ja globaalia sotaa. He pyrkivät vertaisrekrytoimaan muita naisia, levittämään Isisin virallista propagandaa, sekä keräämään rahaa Isisille.
Monet naiset myös loivat sisältöä, joka juhlisti ja oikeutti Isisin väkivaltaa, ja pahimmillaan he myös rohkaisivat ja yllyttivät kohdeyleisöään terrori-iskuihin. Myös joidenkin al-Holille päätyneiden Suomen kansalaisuuden omaavien naisten tiedetään harjoittaneen tällaista toimintaa.
Pieni vähemmistö Isisin toimintaa edistäneistä naisista osallistui myös ryhmän aseelliseen toimintaan, joko kouluttajina tai taistelijoina. Etenkin jälkimmäisessä kontekstissa tällainen toiminta vaikuttaa alkaneen vasta kalifaatin ajauduttua puolustuskannalle 2015-2016, ja naisten läsnäolo taistelukentillä muuttui entistä näkyvämmäksi vasta fyysisen kalifaatin kutistuttua viimeisiin pesäkkeisiinsä 2018–2019.
Tätä ennen on kuitenkin viitteitä, että myös Isisin toimintaan osallistuneille naisille annettiin aseellista koulutusta, joskin tämän yleisyydestä ei ole tietoa.
Kohti nyansoidumpaa ymmärrystä
Kotimaisessa keskustelussa tulisi jatkossa korostaa naisten roolien monimuotoisuutta jatkossa aiempaa tarkemmin. Etenkin Isisin muodostama yhteiskunta – sen kalifaatti – ja sen mahdollistamat tavat osallistua ryhmän toimintaan väkivallattomasti, sekä naisten pyrkimykset edistää ryhmän toimintaa ja globaalia sotaa virtuaalisissa toimintaympäristöissä paljastavat usein käytetyn – ja esimerkiksi ulkoministeriön viestinnässä toistuvan – taistelija-perheenjäsen kahtiajaon keinotekoisuuden ja harhaanjohtavuuden.
Joidenkin naisten osalta perheenjäsen, vaimo ja äiti voivat olla riittäviä ja heidän elettyä todellisuuttaan ja toimintaansa kokonaisuudessaan kuvaavia termejä, mutta monen kohdalla näin ei ole. Tämä on yksi toistuvista myyteistä ja väärinymmärryksistä Isisin naisjäseniä käsiteltäessä.
Isisin riveihin liittyneet naiset eivät olleet pelkästään tai välttämättä edes ensisijaisesti vaimoja ja äitejä, vaan he olivat myös propagandisteja, rekrytoijia, varainkerääjiä ja valtaa ja väkivaltaa käyttäviä moraalipoliiseja. Pieni osa heistä oli myös taistelijoita ja kouluttajia.
Valtaosa konfliktialueelle Euroopasta matkanneista tekivät valintansa silloin kun matkustaminen oli helppoa ja Isisillä voittoisa imago. Tällöin varsinaiset kustannukset ääriliikehdintään osallistumiselle vaikuttivat varmasti osalle pieniltä – etenkin kun Eurooppa ja alueen turvallisuusviranomaiset jäivät taakse. Monet naiset ottivat mahdollisuudesta kaiken irti, ja esiintyivät uhmakkaasti sosiaalisessa mediassa esitelläkseen omia valintojaan ja tekojaan, ja juhlistaakseen Isisiä, sen ekstremististä aatetta ja hirmutekoja.
Näissä tapauksissa naiset ovat määriteltävissä Isisin jäseneksi siinä missä heidän miespuoliset vastinparinsakin – huolimatta siitä, että monille heistä älypuhelin oli kalashnikovia tai itsemurhapommivyötä tärkeämpi työkalu heidän henkilökohtaisessa aktivismissaan.
Potentiaaliset kustannukset olivat kuitenkin jo tuolloin merkittävät, sillä Isisin kalifaatti ei koskaan ollut kestävällä pohjalla. Kustannukset osoittautuivatkin monille al-Holiin asti hengissä säilyneille naisille todella korkeiksi, vapaudenmenetyksen, psykologisen traumatisoitumisen ja usein fyysisten vammojen ja sairauksien muodossa. Monet myös menettivät jälkikasvuaan anteeksiantamattomalla konfliktialueella. Tällaisessa tilanteessa moni on pyrkinyt parhaansa mukaan etäännyttämään itseään omista valinnoistaan ja teoistaan esittäen tietämätöntä, hyväksikäytettyä, naiivia idealistia tai pakotettua uhria. Osan kohdalla näin saattaa ollakin. Mutta he ovat poikkeus, eivät sääntö.
Pieni vähemmistö uhkana
Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen Isisin toimintaan osallistunut nainen olisi piinkova terroristi ja konkreettinen turvallisuusuhka palattuaan alkuperämaihinsa Euroopassa. Tällaisilla mielikuvilla ei ole todellisuuspohjaa sen enempää naisten kuin miestenkään kohdalla.
Esimerkiksi aiempia vierastaistelijaliikkuvuuksia tutkineen tiedon valossa vain pieni vähemmistö palaajista tulee muodostamaan turvallisuusuhkan. Myös monen naisen kohdalla traumaattiset kokemukset ja omien elinolosuhteiden dramaattinen heikentyminen Isisin alaisuudessa ovat voineet johtaa etääntymiseen Isisin kannattamisesta tai haluttomuuteen edistää Isisin toimintaa – tai jihadistista liikehdintää – jatkossa.
On kuitenkin tärkeä huomioida, että eri konfliktialueilla aikaa viettäneet, niissä verkostoituneet ja uusia taitoja ja kokemuksia kartuttaneet jihadistit ovat olleet historiallisesti keskeisessä roolissa siinä, miten ilmiö on saapunut Eurooppaan, sekä kehittynyt ja ilmentynyt alueella.
Aiemmin nämä aktivistit ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä. Isisin riveihin ja takaisin Eurooppaan suuntautuneet liikkuvuudet tulevat suurella todennäköisyydellä osoittamaan, ettei näin tule olemaan enää jatkossa. Naisten osallistuminen jihadistiseen liikehdintään Euroopassa tulee eittämättä yleistymään, ja monet kalifaatissa asuneet siskot ovat tulevaisuuden roolimalleja, propagandisteja, radikalisoijia, rekrytoijia ja todennäköisesti jopa terroristeja jatkossa.
Hekin tulevat todennäköisesti olemaan vaimoja ja äitejä, mutta sen ei tule määrittä julkista ymmärrystä heidän motiiveistaan, rooleistaan tai toiminnastaan kuten ei “Isis-vaimojenkaan” tapauksissa.
Juha Saarinen on jihadistiseen liikehdintään erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija.
uutiskirje 
