Ugandalaista Edward Mukiibia rangaistiin nuorena kurittomuudesta koulussa pakottamalla hänet viljelemään maata. Mukiibi ei vihannut rangaistustaan, vaan päinvastoin rakasti sitä – varsinkin sen jälkeen, kun hän oivalsi, että maanviljelyksessä piili hyvän ruuan, terveyden ja vaurauden tulevaisuus.
Nykyään Edward Mukiibi on maanviljelijä ja sosiaalinen yrittäjä, jolla on kutsumus. Hän haluaa todistaa, että kestävä maatalous on kaiken hyvän perusta ja ratkaisu nälän, työttömyyden ja luonnon monimuotoisuuden kadon ongelmiin. Hän on paikallisiin raaka-aineisiin, tietoon ja perinteisiin pohjautuvan ruokatuotannon sanansaattaja.
Mukiibi valittiin heinäkuussa Slow Food Internationalin presidentiksi. Slow food on italialaisen Carlo Petrinin vuonna 1986 käynnistämä globaali liike, joka puhuu paikallisen ruuantuotannon ja perinteisen keittotaidon puolesta.
– Olen onnellinen tästä nimityksestä myös Slow Foodin puolesta, sillä se kertoo liikkeen vahvistumisesta perustajamaanosansa ulkopuolella, Mukiibi toteaa.
Myönteistä asennetta maataloutta kohtaan
Hän on jo aiemmin perustanut projektin Developing Innovations in School Cultivation, jolla yritetään luoda koululaisille ja heidän yhteisöilleen myönteinen asenne maanviljelystä ja paikallisesti tuotettua ruokaa kohtaan. Afrikassa onkin valtavasti nuoria, jotka voisivat harjoittaa maataloutta: maanosan väestöstä 70 prosenttia on alle 40-vuotiaita.
Mukiibia kammottaa koulujen tapa käyttää maanviljelystä rangaistuksena, samaan tapaan kuin nuoria vankeja käytetään suurtilojen työvoimana osana vankeusrangaistusta.
– Se estää nuoria rakastamasta maataloutta ja ruuan tuotantoa. Haluan johdattaa lapset maanviljelyksen pariin tavalla, joka korostaa heidän siitä saamaansa hyötyä, Mukiibi sanoo.
Osana Slow Food Gardens -projektia Mukiibi on luonut yli tuhanteen ugandalaiseen kouluun vihertiloja, joissa varjellaan afrikkalaisen ruuan monimuotoisuutta ja autetaan yhteisöjä saamaan ravitsevaa ruokaa.
Reilu ruokajärjestelmä on saavutettavissa
– Slow food antaa 360 asteen näkymän ruokajärjestelmiin, sillä se kattaa tapamme kasvattaa, syödä, markkinoida, prosessoida ja säästää ruokaa. Slow foodin käsite on velvoittavampi kuin vain sen kirjaimellinen merkitys pikaruuan vastakohtana. Se tarkoittaa vastuullisuutta ja reiluutta kaikessa, mikä liittyy ruokaan ja maatalouteen. Täytyy tuottaa ja syödä ruokaa, joka on hyväksi ympäristölle, mutta myös kulttuurille ja sitä varjelevien kansojen perinteille, Mukiibi selittää.
– Hyvä, puhdas ja reilu ruokajärjestelmä on saavutettavissa. Nykyisen globaalin ruokajärjestelmän luomat konfliktit, ilmastokriisit ja ruokaturvan järkkymiset on mahdollista voittaa, jos kaikki ymmärtävät paikallisten yhteisöjen toiminnan merkityksen. Me emme vain puhu ilmastonmuutoksessa konferensseissa, vaan toimimme tuhansien yhteisöjen kanssa ja edistämme agroekologiaa ja perinteisiä maanviljelyjärjestelmiä.
Mukiibi on huolestunut monimuotoisuuden katoamisesta peltojen lisäksi myös lautasilta. Se tekee ravitsemuksen ja ruokavaliot pahasti riippuvaiseksi vain muutamasta tuotteesta.
– Me työskentelemme kokkien kanssa tuodaksemme luonnon monimuotoisuuden takaisin ruokapöytään. Slow Food on pyrkinyt luomaan yhteisöllisiä arvoketjuja, jotka suojelisivat katoamisen partaalla olevia ruokatuotteita. Me jaamme tietoa näistä tuotteista ja keskustelemme yhteisön kanssa keksiäksemme parhaat tavat suojella ja edistää niitä.
lehti 