Dallapénpuistossa Helsingin Vallilassa käy kuhina, kun A-klinikkasäätiön vapaaehtoisten ryhmä saapuu sinne arki-illan kierroksellaan. Toistakymmentä ihmistä jonottaa yleisiin käymälöihin oletettavasti käyttämään suonensisäisiä huumeita.
– Hyvää iltaa, mitäs kuuluu? vapaaehtoiset tervehtivät kohteliaasti.
Jutustelun lomassa jaellaan kolmioleipiä, proteiinijuomaa, käsineitä, villasukkia ja hygieniatarvikkeita.
– Tärkeintä on inhimillinen, rauhallinen kohtaaminen ja kuunteleminen. Monille huumeita käyttäville on todella merkittävää, että joku kysyy mitä sulle kuuluu, sanoo kierroksella mukana oleva A-klinikkasäätiön vapaaehtoistyön koordinaattori Pihla Putkonen.
Kierroksilla tulee vastaan sekä vapaaehtoisten ”vanhoja tuttuja” että uusia kasvoja.
– Ihmisiä on kaduilla todella paljon, satoja. Asunnottomuus on vähentynyt, mutta pitkäaikaisasunnottomuus ja huumeidenkäyttö ovat lisääntyneet, Putkonen sanoo.
Helsingin lisäksi A-klinikkasäätiö tekee päihdehaittoja vähentävää vapaaehtoistoimintaansa tällä hetkellä Hämeenlinnan ja Tampereen kaduilla. Lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa on katuklinikkatoimintaa, jossa tarjotaan terveysneuvontaa ja ohjataan palvelujen piiriin.
Huumekuolemia ennätyksellisen paljon
Tilastot ovat karuja. Huumeiden käyttö nousi Suomessa uudelle tasolle 1990-luvulla ja on sittemmin edelleen lisääntynyt. Vuonna 2020 huumeisiin kuoli Suomessa 258 ihmistä, kun esimerkiksi vuonna 2010 luku oli 156. Alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Suomi on Euroopan kärkisijalla. Vuonna 2020 huumeisiin kuolleista näin nuoria oli 76.
Valtaosa tapauksista on tapaturmaisia myrkytyskuolemia. Monesti ne liittyvät eri aineiden yhteiskäyttöön.
Huumeiden käyttö on tullut näkyvämmäksi, ja kaduilla tarvitaan apua entistä enemmän, sanoo A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki.
– Huumeet ovat tulleet paljon aiempaa helpommin saataville esimerkiksi pimeän verkon ja anonyymien sovellusten kautta. Ei tarvitse enää tuntea kontakteja rikollisissa piireissä.
Käyttöhuoneet ehkäisisivät haittoja
Ongelmien kärjistyessä on käynyt selväksi, että uusia toimia tarvitaan. Keskusteluun on noussut erityisesti valvottujen käyttöhuoneiden perustaminen. Niitä vaativa kansalaisaloite ylitti heinäkuussa 50 000 kannattajan rajan ja etenee eduskunnan käsittelyyn. A-klinikkasäätiökin kannattaa käyttöhuoneita.
– Käyttöhuoneissa pystytään ohjaamaan pistämällä huumeita käyttäviä ihmisiä turvallisempaan käyttöön, mutta myös hoitoon ja kohti huumeista vieroittumista, Jouhki selvittää.
”Käyttöhuoneissa pystytään ohjaamaan huumeita käyttäviä ihmisiä turvallisempaan käyttöön, mutta myös hoitoon ja kohti huumeista vieroittumista.”
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ottanut kantaa käyttöhuoneiden puolesta. THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen arvioi, että käyttöhuoneilla pystyttäisiin ehkäisemään yliannostuskuolemia sekä vääristä pistämistavoista johtuvia tulehdustauteja.
– Tulehdustaudit ovat yhteiskunnalle hyvin kalliita hoitaa ja voivat pahimmillaan johtaa amputaatioihin.
– Käyttöhuoneet myös rauhoittaisivat ympäristöä. Nyt esimerkiksi jotkin pääkaupunkiseudun wc-tilat ovat ihan muussa käytössä kuin mihin ne on tarkoitettu, Hakkarainen lisää.
Niissä maissa, joissa käyttöhuoneita on, ne ovat Hakkaraisen mukaan houkutelleet kaikkein huono-osaisimpia käyttäjiä, jotka eivät juuri muiden palvelujen piiriin mene.
– Heihin saadaan kontakteja ja voidaan tarjota heille hoitopolkuja.
Lainsäädäntö 50 vuoden takaa
Hakkarainen luonnehtii Suomen tähänastista huumepolitiikkaa pysähtyneeksi. Voimassaoleva huumausainelainsäädäntö on tehty pääosin 1960–70-luvun vaihteesta ja se tuli voimaan vuonna 1972.
– Silloin keskeinen tavoite oli, että määrittelemällä huumeiden käyttö rangaistavaksi estettäisiin huumekokeilujen leviäminen. Kun katsoo lukuja ja tapahtunutta kehitystä, hyvin huonosti se näyttää tässä tarkoituksessa toimivan, Hakkarainen arvioi.
THL:n neljän vuoden takaisen huumekyselyn mukaan 1980-luvulla syntyneistä jo 42 prosenttia oli kokeillut jotakin huumetta, kun 1950-luvulla syntyneistä osuus oli 8 prosenttia. 1980- ja 1990-luvulla syntyneillä oli kokemuksia selvästi useammasta aineesta kuin vanhemmilla sukupolvilla – kannabiksen lisäksi esimerkiksi amfetamiinista, ekstaasista, kokaiinista, LSD:stä ja huumaavista sienistä.
Varsinaisen ongelmakäytönkin tiedetään lisääntyneen, vaikka tarkkoja lukuja siitä ei ole. Esimerkiksi amfetamiinin ja opiaattien ongelmakäyttäjiä arvioitiin vuonna 2017 olevan 30 000–45 000.
Käyttöä piilotellaan laittomuuden vuoksi
Kun rankaisulinja ei ole tepsinyt, keskusteluun on yhä vahvemmin noussut huumeidenkäytön ja pienten erien hallussapidon rangaistavuudesta luopuminen. Tätä kannattaa myös THL.
– Rangaistavuudesta luopuminen voisi edistää aikaisempaa hoitoon hakeutumista. Nykytilanne johtaa siihen, että ihmiset piilottelevat huumeiden käyttöään viimeiseen asti, Hakkarainen perustelee.
– Varhainen puuttuminen olisi paljon helpompaa vaikkapa neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja kouluterveydenhuollossa.
A-klinikkasäätiö on samalla kannalla.
– Huumeiden käytön rangaistavuus tulisi poistaa osana uudistusta, jossa hoitojärjestelmää ja palvelujen saatavuutta parannetaan, toimitusjohtaja Hannu Jouhki linjaa.
– Käyttörikosmerkintä seuraa ihmistä rekistereissä. Rikosmerkinnän saaneen on entistä vaikeampi saada asuntoa, työpaikkaa tai koulutuspaikkaa, ja se vaikeuttaa päihteisestä elämäntavasta luopumista.
”Käyttörikosmerkintä seuraa ihmistä rekistereissä.”
Dekriminalisoinnin mahdollinen haittapuoli olisi huumeiden kokeilun ja käytön lisääntyminen, mutta kansainvälisten kokemusten perusteella näin ei ole juurikaan käynyt, toteaa Hakkarainen. Portugalissa dekriminalisointi toteutettiin jo vuonna 2001, eikä käyttö merkittävästi lisääntynyt. Euroopassa myös muun muassa Tšekki, Hollanti, Viro, Espanja, Italia ja Slovenia ovat poistaneet käytön rangaistavuuden, ja Islanti suunnittelee tekevänsä samoin.
Resurssit hoitoon ja vieroitukseen
Käytön dekriminalisointi voisi vapauttaa poliisin resursseja ammattimaisen huumekaupan ja muun vakavan huumausainerikollisuuden tutkintaan. Vuonna 2020 lähes kaksi kolmannesta huumausainerikoksista oli käyttörikoksia, Jouhki mainitsee.
Resursseja olisi myös mahdollista siirtää huumeiden käyttäjien hoitoon ja vieroitukseen sekä käytön ennaltaehkäisyyn. Helsingin yliopiston sosiaali- ja taloushistorian professori Mikko Salasuo toteaa, että Suomessa on tällä hetkellä ”kaksiraidemalli”, jossa panostetaan sekä sosiaali- ja terveyspoliittisiin keinoihin että rankaisemiseen.
– Olen vitsaillut, että käytön dekriminalisointi tapahtuu siinä vaiheessa, kun valtiovarainministeriön virkamiehet toteavat, että nyt on kustannusten takia valittava vain jompikumpi.
Salasuon mukaan painopisteen muutos olisi jo kauan sitten tapahtunut, mikäli huumepolitiikkaa tehtäisiin pragmaattisin perustein ilman vahvoja ideologioita.
Yksi uusi keino huumeiden käytön haittojen vähentämiseen olisi ainetunnistus eli käyttäjän mahdollisuus laillisesti tarkistuttaa hankkimansa huumausaine-erän sisältö.
– Laboratoriopalvelu kertoisi, onko aine sitä mitä henkilö on luullut hankkivansa ja minkälaisia epäpuhtauksia siinä mahdollisesti on. Tällöin moni voi jättää aineen käyttämättä tai ottaa pienemmän annoksen, selvittää Hakkarainen.
Opioidipohjaisten huumeiden yliannostuksesta johtuvia kuolemia ehkäisisi opioidin vasta-aineen naloksonin helpompi saatavuus.
– Henkilö, jolla on diagnosoitu opioidiriippuvuus, voisi saada naloksonia reseptillä itselleen ja läheisilleen yliannostustilanteen varalta, esittää Jouhki.
Uuden strategian aika
Mikko Salasuon mukaan huumekysymys on 2000-luvulla normalisoitunut, mutta lainsäädäntömuutoksiin on päästy hitaasti. Seuraavana ja tärkeänä askeleena ovat luultavasti käyttöhuoneet.
Vasemmistoliitto linjasi viime kesäkuun puoluekokouksessaan, että huumeiden käytön rangaistavuus on poistettava. ”Huumeiden käyttöön tulee puuttua sosiaali- ja terveyspolitiikalla, ei tuomioilla”, puoluekokouksen hyväksymässä poliittisessa tavoiteohjelmassa korostetaan. Ohjelmassa mainitaan myös käyttöhuoneet, ainetunnistuspalvelu sekä naloksonin jakelu.
Muista puolueista vihreät oli jo aikaisemmin ottanut kantaa dekriminalisoinnin puolesta.
THL:n Hakkarainen toivoo huumepolitiikkaan uutta, kokonaisvaltaista otetta tilanteen hallitsemiseksi.
– Tarvitsisimme uuden huumestrategian, jossa mietittäisiin asia kunnolla läpi ja tehtäisiin linjakkaat ratkaisut.
Uutta suuntaa pitää välttämättömänä myös vapaaehtoistyön koordinaattori Pihla Putkonen. Ensi alkuun hän toivoo apua käyttöhuonekokeiluista.
– Näillä huumekuolemaluvuilla meillä ei ole varaa jättää sitä korttia katsomatta.
uutiskirje 
