Virossa valmistaudutaan maaliskuisiin eduskuntavaaleihin Venäjän hyökkäyssodan varjossa. Oikeistoliberaali reformipuolue on ollut Kaja Kallaksen vetämänä nosteessa, kun epävarmoina aikoina äänestäjät ovat ryhmittyneet pääministeripuolueen taakse. Sama ilmiö nähtiin vuonna 2007, kun neuvostomiehityksestä muistuttaneen pronssisoturipatsaan siirtäminen provosoi yhden ihmisen kuolemaan johtaneet mellakat Tallinnassa. Myös tuolloin hallitusta johtanut reformipuolue palkittiin kriisin hoidosta kannatuslisällä.
Viron konservatiivisen kansanpuolueen Ekren kannatus hätyytteli lokakuussa yli 30 prosentin gallup-luvuissa paistatellutta reformipuoluetta tilanteessa, jossa maa oli noussut Euroopan inflaatiotilastojen kärkeen. Sen jälkeen inflaatioluvut ovat kääntyneet hienoiseen laskuun energian ja polttoaineiden halventuessa. Samalla hinnat vaaliteemakseen ottaneen Ekren kannatuksesta on sulanut neljännes.
Puolueiden kannatuskehitykseen ovat vaikuttaneet myös venäjänkielisen, perinteisesti keskustapuoluetta tukeneen kansanosan liikkeet. Sodan alettua moni venäjänkielinen kannattaja vetäytyi nukkuvien puolueeseen tilanteessa, jossa yleinen Venäjä-vastaisuus vahvistui. Venäjänkielisiä hiersivät muun muassa viisumipolitiikan muutokset sekä Narvassa toisen maailmansodan taisteluista muistuttaneen T-34-panssarivaunun kärrääminen sotamuseoon. Viime viikkoina keskustan kannatuslasku on kuitenkin kääntynyt nousuksi.
Viron vaalitilanteesta voidaan hakea kiinnostavia vertailukohtia Suomen huhtikuisiin vaaleihin.
Ekre kärjistäisi ilmapiiriä kotona ja maailmalla
Todennäköisimmin hallituksen muodostamista yrittää vaalien jälkeen siis Kallas. Jos hän epäonnistuu, voi Ekren Martin Helmelle tai keskustapuolueen Jüri Ratakselle avautua pelin paikka. Uusimmissa gallupeissa näiden kahden puolueen kannatus on kummallakin 20 prosentin tuntumassa. Ekre tosin on edelleen keskustaa edellä.
Vuonna 2019 Kallas epäonnistui vaalivoitostaan huolimatta hallituksen muodostamisessa, kun keskusta, Ekre ja Isamaa päättivät pelata vaalivoittajan ulos. Suurin puolue ei siis Virossa välttämättä päädy pääministeripuolueeksi. Spekulaatiot erilaisista hallituskoalitioista ovatkin käyneet Virossa viime viikkoina kuumina.
Reformipuolueen tai keskustan ympärille rakentuva hallitus tarkoittaisi Suomen näkökulmasta todennäköisesti Eurooppa-myönteisen ja Ukrainaa tukevan ulkopolitiikan jatkoa. Ekren Martin Helmeen nousu pääministeriksi taas veisi Viron arvaamattomammalle tielle. Ekre on suhtautunut kriittisesti esimerkiksi Ukrainan pakolaisten pitkäaikaiseen läsnäoloon maassa.
Ekre on lieventänyt merkittävästi kymmenen vuoden takaisia kovia puheitaan vironvenäläisiä vastaan. Puolue on kasvattanut merkittävästi näkyvyyttään venäjänkielisessä Itä-Virossa, kosiskellen perinteisiä keskustan äänestäjiä. Vuoden 2021 paikallisvaaleissa kielitoimisto joutui huomauttamaan Ekrelle Narvassa mainoksista, joista puuttuivat kokonaan vironkieliset tekstit.
Puolue pelaa kaksilla korteilla eri kieliryhmien suuntaan. Viron venäjänkieliset eivät juuri seuraa vironkielistä mediaa. Ekre on hyödyntänyt tätä yhteiskunnallista jakoa korostamalla viron- ja venäjänkielisessä viestinnässään toisistaan poikkeavia tavoitteita. Venäjänkieliselle yleisölle puolue on esimerkiksi kritisoinut esimerkiksi Ukrainalle annettua tukea.
Ekren nousulla pääministeripuolueeksi voisi olla kauaskantoisia vaikutuksia sekä hallituksen työskentelylle että ulkopolitiikan kautta myös Suomelle. Rataksen hallituksessa pääministeri edusti ulkomaailman silmissä perinteisempää politiikan tekemisen tapaa tilanteissa, joissa Ekre pyrki provosoimaan ja kylvämään vastakkainasettelua.
Ratas hajotti hallituksensa vuonna 2020 vedoten keskustaa horjuttaneisiin korruptioskandaaleihin. Niistä merkittävin liittyi Tallinnan sataman viereen rakentuvaan Porto Franco -keskukseen kytkeytyneeseen puoluerahoituskohuun. Julkisuudessa hänen kuitenkin spekuloitiin kyllästyneen vääntöön tuolloisen hallituskumppanin Ekren kanssa. Helmen johtamassa hallituksessa tällaisia jarruja populistisille avauksille olisi vähemmän.
Vaalimatematiikka povaa vaikeita hallitusneuvotteluja
Viron vaalitilanteesta voidaan hakea kiinnostavia vertailukohtia Suomen huhtikuisiin vaaleihin. Eurooppa-myönteinen ja liberaaleja arvoja kannattava oikeistolainen reformipuolue ilmoitti tammikuussa kieltäytyvänsä hallitusyhteistyöstä Ekren kanssa, kun taas kokoomuksessa Ekren sisarpuolue perussuomalaiset nähdään mahdollisena hallituskumppanina.
Nykyisillä gallup-lukemilla sen enempää reformipuolueen (n. 30 %) kuin Ekren tai keskustankaan (n. 20 %) kannatus ei kuitenkaan riitä kokoamaan hallitusta ilman jonkun pienemmän puolueen tukea – etenkään, kun reformipuolueen ja keskustan yhteishallitusta pidetään epätodennäköisenä.
Hallitusyhteistyötä näiden kahden puolueen välillä kokeiltiin vuosina 2021–2022 keskustan, Ekren ja Isamaan hallituksen kaaduttua, mutta suhde oli riitaisa ja päättyi keskustan ulosmarssiin. Kallas ilmoitti kuitenkin tammikuun puolessavälissä, että myös keskusta on mahdollinen hallituskumppani.
Reformipuolue etsinee silti ensin tukea pienemmiltä arvoliberaaleilta puolueilta. Luontevia kumppaneita sille olisivat maan puoluekentälle äskettäin noussut oikeistoliberaali Eesti 200 sekä sosialidemokraatit. Myös oikeistopuolue Isamaa olisi mahdollinen kumppani: reformipuolue ja Isamaa muodostavat sosialidemokraattien kanssa tämänhetkisen hallituksen.
Reformipuoluetta konservatiivisempi Isamaa katselee kuitenkin myös Ekren ja keskustan suuntaan mahdollisia hallituskoalitioita räknäillessään. Jännittämään joudutaan jopa sitä, pääsevätkö kaikki pienemmät puolueet ylipäänsä parlamenttiin. Isamaan ja sosialidemokraattien gallup-kannatus on heilunut 6–8 prosentin tienoilla, kun vaalikynnys Virossa on viisi prosenttia.
Arvoliberaalius ja sosialidemokraateille annetut myönnytykset – kuten lapsilisien nosto viime vuonna – ovat riittäneet hallitusyhteistyön liimaksi reformipuolueen ja sosialidemokraattien välillä. Toisaalta esimerkiksi veropolitiikassa puolueet ovat kaukana toisistaan. Sosialidemokraatit haluavat keskustan tavoin purkaa Viron hyvätuloisia suosivan tasaveromallin.
Keskusta on pysynyt julkisuudessa muun muassa paikallisen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kautta. Ohjelman finaalirumba toi entiselle pääministerille Ratakselle ja hänen tanssiparilleen 49 prosenttia äänistä ja kilpailun toisen sijan.
Vaaleissa linjataan myös ihmisoikeuksista ja ympäristöstä
Vaalikampanjointi on Venäjän hyökkäyssodan keskellä ollut melko vaisua: suuret yhteiskunnalliset debatit ovat jääneet vähiin. Mielikuvien tasolla käyty vastakkainasettelu maan suunnasta on leimannut kampanjointia. Kaja Kallas mainitsi Postimees-lehden laskelmien mukaan äskettäin puoluevaltuuston kokouksessa 16 kertaa Ekren, jonka puheenjohtaja Martin Helme on puolestaan ottanut Kallaksen tähtäimeensä.
Helmen mukaan Viro on ”eksistentiaalisen valinnan” äärellä. Kallas toisi hänen mukaansa kylmyyttä ja pimeyttä, kun taas Ekre lupaa halpaa sähköä ja polttoainetta. Helme nimitti lokakuussa Tallinnan vapaudenaukiolla pitämässään puheessaan Kallasta ”globalistiksi” ja solvasi Eurooppa-komission saksalaista puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä hätkähdyttävästi ”führeriksi”.
Oppositiojohtajan suusta kuullut mauttomuudet pysyvät enimmäkseen poissa kansainvälisen median tutkasta. Tilanne muuttunee, jos Ekre palaa hallitukseen pääministeripuolueena.
Suomessa on vielä tuoreessa muistissa Martinin isän Mart Helmeen tölväisy pääministeri Sanna Marinista, jota hän kutsui ”myyjätytöksi”. Tiuskahdus herätti paheksuntaa Suomenlahden molemmin puolin, ja Helme pyysi lopulta lausuntoaan pitkin hampain anteeksi. Nuoremman Helmen führer-kommentti antaa odottaa vastaavia kohuja, mikäli Ekre palaa hallitukseen.
Rataksen hallituksessa toimiessaan yksi Ekren keskeinen tavoite oli kansanäänestys perustuslain muuttamisesta. Puolue halusi perustuslakiin kirjauksen, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Esitys kaatui lopulta yllä mainittuun korruptioskandaaleja seuranneeseen hallituksen hajoamiseen. Tämän jälkeen keskusta löi hynttyyt yhteen reformipuolueen kanssa, ja Kallaksesta tuli pääministeri.
Kallas puolestaan kirjoitti vuonna 2020 oppositiopoliitikkona, että avioliitto tullaan Virossa avaamaan ennemmin tai myöhemmin kaikille pareille seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Kiinnostava kysymys on, ajaisiko Kallas aloitetta seuraavan hallituksen pääministerinä – ja käynnistäisikö Ekre toisaalta kansanäänestysdebatin uudelleen hallitukseen päästessään.
Julkisuudessa on käyty viime aikoina keskustelua myös ilmastolain säätämisestä paikallisen ympäristöjärjestön tammikuussa julkaiseman raportin tiimoilta. Reformipuolue, sosialidemokraatit ja Isamaa ovat ilmoittaneet halustaan säätää ilmastolaki seuraavassa hallituksessa.
Suomessa ja suurimmassa osassa muita EU-maita käytössä olevissa ilmastolaeissa säädetään ilmastopolitiikan suunnittelusta ja seurannasta sekä kansallisten viranomaisten velvollisuuksista. Virossa elinkeinoelämä on havahtunut epätietoisuuteen, jota ilmastolain puute synnyttää esimerkiksi investointipäätösten suhteen. Mahdollisen lain sisältö on kuitenkin kysymysmerkki. Esimerkiksi energiapolitiikassa sodan myötä uudella tavalla ajankohtaistuneet suunnitelmat tuulivoiman lisärakentamisesta ovat edenneet hitaasti.
Onko ulkopolitiikka vain diplomatiaa ja aseita?
Suomen ja Viron välisiä suhteita on koronapandemian jälkeen määrittänyt puolustuspolitiikka. Etelänaapurimme on saanut paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa paljon huomiota Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Viron ja muiden Baltian maiden lähihistorian kärjekästä suhtautumista Venäjään on pidetty hyökkäyksen jälkeisessä maailmantilanteessa kaukonäköisempänä kuin Suomen aikaisempaa mallia, joka oli Venäjän suhteen yhteistyöhakuisempi ja tukeutui sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
Medialta on sotaa seuratessa kuitenkin unohtunut kysyä, mistä oikein puhumme, kun puhumme ulkopolitiikasta. Esimerkiksi Viron ulkoministeriön mukaan ulkopolitiikan alaan kuuluvat turvallisuus, kansainvälisten suhteiden vakaus ja kestävä kehitys, kansainvälinen talous, sekä ulkovirolaisten asiat. Ulkopolitiikka on toisin sanoen diplomatiaa ja aseellista turvallisuutta laajempi kysymys.
Näin hahmotettuna myös Suomen ja Viron ulkopolitiikan 2010-luvun eroavaisuudet näyttäytyvät toisenlaisina, kuin mitä suomalaisesta mediakeskustelusta voisi päätellä. Erityisesti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn alalla Viron Venäjä-politiikka on poikennut huomattavasti sen tiukasta imagosta.
Ensin maan rahoitusmarkkinoita ravistelivat lukuisat rahanpesuskandaalit. Viime vuosina on paljastunut, kuinka satoja miljardeja rahanpesun näkökulmasta epäilyttäviä rahasiirtoja kulki 2010-luvulla pohjoismaisten pankkien Viron toimipisteiden kautta. Skandaaliin sotkeutuivat muun muassa Danske Bank ja Nordea. Vaikka pääsyy rahanpesun mahdollistamisesta oli pankeilla, paljastui myös Viron rahoitusvalvonta täysin puutteelliseksi.
2020-luvulla Virossa ovat kasvaneet uudenlaiset rahanpesuriskit, kun peräti yli puolet maailman kryptovaluuttayrityksistä rekisteröityi maahan. Yritysten perustaminen ulkomailta käsin Viroon onnistuu netissä helposti, ja kryptovaluuttabisneksen lupia jaettiin vielä pari vuotta vaiheessa lähes kaikille halukkaille.
Virtuaalivaluuttoihin liittyviä sääntöjä on sittemmin tiukennettu. Kuitenkin Viron rahanpesun selvittelykeskus ja Euroopan neuvoston Moneyval-elin ovat varoittaneet alan merkittävistä rahanpesuriskeistä Virossa, jotka liittyvät myös Venäjältä tuleviin rahavirtoihin. Tällaiset erot Venäjän oligarkkien toiminnan mahdollistaneissa rakenteissa ovat jääneet sivuun, kun Suomen ja Viron 2010-luvun Venäjä-politiikkaa on vertailtu.
VTT Matti Ylönen työskentelee maailmanpolitiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Hän toimi vuosina 2020–2022 vierailevana tutkijana Tallinnan teknillisen yliopiston Ragnar Nurkse -instituutissa.
uutiskirje 
