”IPCC:n raportteihin pakattu tieto on lisääntynyt ja tarkentunut, ja sen myötä varoitukset ovat muuttuneet koko ajan ankarammiksi. Ilmastonmuutos etenee pelättyä nopeammin, ja vakavat vaikutukset iskevät oletettua aiemmin”, ympäristötutkija Ville Lähde ruotiikansainvälisen ilmastopaneelin maaliskuussa julkaistua (IPCC) synteesiraporttia BIOS-tutkimusyksikön blogissa.
Lähteen mukaan on vaarana, että seuraavat raportit enää dokumentoivat maailmanhistoriallista epäonnistumista.
”IPCC ei enää uusilla raporteillaan pääse vaikuttamaan siihen, mille historian polulle astutaan. Ilmastonmuutoksen hillinnässä varhaisimmat toimet vaikuttavat eniten: mahdollisuuden polkuja sulkeutuu koko ajan, mitä enemmän vitkastellaan.”
Lähde kirjoittaa, että vasta vuoden 2018 niin sanotun puolentoista asteen raportin myötä ilmastoasiat alettiin ottaa sitä vähää tosissaan, mitä tänä päivänä. Hän toteaa, että kiistely puolentoista asteen ”turvarajasta” on kuitenkin toissijaista.
Ilmastotoimien suunnitelmallisuus ratkaisee
Tärkeintä ovat johdonmukaiset ilmastotoimet – jotka eivät toistaiseksi ole läheskään edes sillä tasolla, millä vältettäisiin edes pahimmat skenaariot. Esimerkiksi merenpinta voi yhä nousta 2–3 metriä vuosisadan loppuun mennessä, ja korallien katoaminen on jo nyt lähes varmaa.
Mitään mullistavan uutta tietoa Lähde ei totea raportin asioita seuranneelle tuovan, vaikka kielteiset vaikutukset ovat olleet odotettua suurempia. Puolentoista asteen ”turvarajan” ylittymisen toistetaan olevan todennäköistä, ja jokaisen asteen kymmenyksen sen jälkeen lisäävän vaaroja.
Varhaisimmat toimet vaikuttavat eniten.
Nykyisillä ilmastotoimilla – tai pikemminkin niiden puutteella – ilmasto lämpenee vuosisadan loppuun mennessä yli kolme astetta verrattuna teollisen ajan alkuun nähden. Lähde huomauttaa, että jo kahden asteen lämpeneminen tarkoittaa sitä, että suurimman osan maailman ihmisistä elinolot käyvä kelvottomiksi.
Toivoakin yhä on. Vuoteen 2030 mennessä on mahdollista suhteellisen helpoilla ja halvoilla keinoilla leikata jopa puolet päästöistä. Tarvitaan vain suunnitelmallisuutta.
”Mutta tämän jälkeen tietysti ’alimmilla oksilla roikkuvat hedelmät’ olisi poimittu, ja jouduttaisiin tekemään paljon muuta vaikeampaakin – koska nettonolla on pakko saavuttaa”, Lähde kirjoittaa.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus avainasemassa
Merkillepantavaa on myös, että IPCC:n raportin mukaan inhimillisen elintason takaaminen kaikille maailman ihmisille on mahdollista saavuttaa ilman, että päästöt merkittävästi nousevat maailman mittakaavassa.
Korallien katoaminen on jo nyt lähes varmaa.
”Maailman köyhimpien päästöjen lähtötaso on niin kertakaikkisen alhainen, että elämän perusasioiden turvaamisen ’päästöhinta’ on pieni verrattuna siihen, millaisia päästövähennyksiä on saatavissa aikaan kaikkialla muualla maailmassa”, Lähde toteaa.
Raportti on Lähteen mukaan yllättävän vahvasanainen myös siinä, että toimet, joissa on otettu huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, johtavat kestävämpiin lopputuloksiin yhteiskunnissa.
lehti 