Varhaiskasvatuksen opettaja Piritta Gurung toteaa, että hänellä on ihana kollegat.
– Mutta heitä on liian vähän, hän sanoo.
Helsinkiläisissä päiväkodeissa on jatkuva henkilökunnan haku päällä.
– Useampi opettajan paikka on auki, ja hoitajia suostutellaan tekemään opettajien sijaisuuksia, Gurung kertoo.
Hän työskentelee erityisopettajana päiväkoti Satulinnassa Tapulikaupungissa. Talossa vajaat 20 varhaiskasvatuksen opettajaa ja hoitajaa huolehtii noin sadasta lapsesta. Lisänä on muutama avustaja.
– Lapselle on voitu myöntää avustajaresurssi, muttei ole ketään, jota palkata tehtävään.
Eläkelaitos Kevan marraskuussa julkistaman tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen opettajista on lähes yhtä suuri pula kuin terveydenhuollon hoitajista.
Varhaiskasvatuksen opettajia puuttuu on noin 6 000 maanlaajuisesti. Erityisopettajia kaivattaisiin noin 2 480 täyttämään avoinna olevia vakansseja. Määrällisesti pahinta pula on Uudellamaalla, jossa olisi heti tarjolla yli 4 000 varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa. Erityisopettajia tarvitaan 1 130 lisää.
Paljon sijaisia
Gurungin työpaikka vilisee sijaisia.
– Joku voi tulla päiväksi ja seuraavana päivänä voi tulla toinen ihminen. Viikon aikana voi olla monta eri sijaista tai sitten ei ole ketään sijaistamassa puuttuvia työntekijöitä, hän kuvailee ja muistuttaa siitä, että lapsista näkee, jos homma ei toimi päiväkodissa.
– On levotonta, ongelmat kertautuvat, ja sitten vanhemmatkin reagoivat. Mutta tilanteeseen nähden on tullut vain vähän negatiivista palautetta. Vanhemmat ymmärtävät tilanteemme.
Sijaisrumba vaikuttaa myös vakituisen henkilökunnan työhön.
– Koko ajan perehdytämme jotain sijaista. Siitä syntyy aikamoinen kasauma vakituiselle työntekijälle, kun hän yrittää vetää sijaisten joukkoa mukanaan ja selviytyä päivästä.
Sijaisia ei kuitenkaan ole varaa valita.
– Tietysti tietyt kriteerit on täytettävä ja sovelluttava alalle. Mutta esimerkiksi kielitaidosta tingitään. Siitä syntyy huoli vieraskielisten lasten kohdalla. Kuulevatko he riittävästi hyvää suomea?
Sijainen ei voi tehdä kaikkia asioita, vaikka jäisi taloon pidemmäksikin ajaksi.
– Esimerkiksi erilaiset kirjaamiset jäävät vakituisen henkilökunnan tehtäväksi. Lisäksi on paljon asioita, joista on hiljaista tietoa, joka välittyy työtä tehdessä.
Hän toivoo myös, että sijaiset jäisivät pidemmäksi ajaksi kuin päiväksi tai viikoksi.
– Heistä täytyy pitää hyvä huoli, jotta he jäisivät pidemmäksi aikaa.
Kun työntekijä lähtee kokonaan, tilalle ei välttämättä tule ketään.
– Talon sisällä yritetään sitten ratkaista tilanne. Se aiheuttaa jatkuvaa painetta. Jos ryhmässä on kaikki aikuiset paikalla, pelätään, että koska joku siirretään muualle paikkaamaan isompaa puutetta, että korttitalo pysyisi pystyssä.
– On väsyttävää, että työ on selviytymistä. Välillä joudumme päivittäin vekslaamaan vuoroja, kun on vaikkapa sairauspoissaoloja. Työaikaa kuluu säätämiseen.
Gurung arvelee tilanteen muuttuneen hurjasti siitä, kun hänen nyt parikymppiset tyttärensä olivat päiväkodissa.
– Silloinhan voitiin viedä lapsia retkille ja he pääsivät uimakouluunkin, hän muistelee.
Yhä tarjolla on tapahtumia.
– On vaikea sitoutua retkeen, jos ei voi tietää, onko riittävästi henkilökuntaa takaamassa lasten turvallisuuden.
Valoa ei näy
Gurung toteaa, että hänellä on ihana kollegat.
– Mutta heitä on liian vähän, hän sanoo.
Nyt mietitään kuumeisesti, miten saada uusia ihmisiä alalle. Gurung pitää tärkeämpänä sitä, miten pitää nykyiset alalla.
– Kannan huolta siitä, miten alalla jo olevat työntekijät jaksavat pyörittää hommaa päivästä toiseen.
Hän uskoo, että tilannetta helpottaisi palkankorotus.
– Sen pitäisi olla satoja euroja, hän arvioi.
Hänen oma jaksamisensakin on ollut kovilla.
– Työnkuvani muuttui vuoden vaihteessa ja samaan aikaan on menty yhä heikompaan suuntaan henkilöstön riittävyyden suhteen. En juuri näe valoa tunnelin päässä.
Helsingissä on yritetty helpottaa muun muassa sillä, että lopetettiin toiminta leikkipuistoissa ja siirrettiin henkilökunta päiväkoteihin.
– Näin saatu apu on ollut korvaamatonta, Gurung sanoo.
Toinen helpotus ovat eläkeläiset, jotka palaavat töihin.
– Ilman heitä tuskin olisimme selvinneet.
Mutta leikkipuistojen sulkemisessa on omat haittansa.
– Muut iltapäiväkerhot ovat tupaten täynnä. Myös perhetoiminnan alasajo näkyy myöhemmin palvelujen tarpeena. Tämä on kuin hölmöläisen peiton jatkamista.
Epäpäteviä opettajia
Alle puolet opettajista on päteviä. Myös Gurung on epäpätevä tehtäväänsä erityisopettajana. Hänellä on varhaiskasvatuksen opettajan koulutus ja nyt hän opiskelee erityispedagogiikkaa työn ohessa. Hän suunnittelee jäävänsä täyspäiväiseksi opiskelijaksi ensi syksynä.
– Se, että opettaja ei ole pätevä, näkyy vaikeutena hallita kokonaisuutta. Käytössä on vähemmän pedagogisia ratkaisuja kuin pätevällä. Ja jos vaikkapa hoitaja toimii opettajana, osaako hän vetää rajan hoitajan töiden suhteen? Moni hoitaja haluaa tehdä hoitajan työtä eikä saada epäpätevänä opettajan työtä niskaansa.
– Toki alalla pitkään olleella motivoituneella lastenhoitajalla on työn tuomaa osaamista ja kokemusta. Mutta on paljon asioita, jotka eivät suju tuosta vaan.
Gurungin käsityksen mukaan työvoimapulassa on Helsingissä alueellisia eroja, vaikka pulaa on joka paikassa.
– Toisissa paikoissa se on kärjistynyt. Meillä se on kärjistynyt, vaikka johtaja tekee kaikkensa.
Leikkiminen on tärkeintä
Gurung on surullinen tilanteesta.
– Tämä työhän on ihanaa, kun resurssit ovat kunnossa. Meillä on monessa asiassa vapaat kädet luovuudelle. Ja lapset ovat ihania. Harvoin heihin väsyy.
Hän muistuttaa siitä, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus.
– Asiat opitaan toisten kanssa. Tutkimusten mukaan suurin osa merkityksellisistä asioista opitaan ryhmässä eli muiden kanssa vuorovaikutuksessa, hän tähdentää.
Lapselle tärkeimpiä taitoja ovat leikkitaidot.
Myös haasteet kohdataan ryhmässä.
– Usein vanhempi sanoo meille, että ei lapsella kotona ole samoja pulmia kuin päiväkodissa. Ei varmaan olekaan, kun lapsi on siellä ehkä ainoa lapsi tai on eri ikäisiä sisaruksia. Mutta kun on päiväkotiryhmässä samanikäisten kavereiden kanssa, syntyy haasteita. Juuri haasteet ovat niitä juttuja, joita opetellaan ja harjoitellaan ikätovereiden kanssa.
Gurung sanoo, että lapselle tärkeimpiä taitoja ovat leikkitaidot. Pitää päästä leikkimään ikäistensä kanssa.
– Leikkitaidot heijastavat muita yhteistyötaitoja. Leikissä opitaan kaikki: jakaminen, vuorottelu, toisen huomioon ottaminen, yhteinen jaettu ilo, yhteiset intressit, itsesäätelytaidot, tunnetaitojen harjoittelu. Niitä on hankala harjoitella vaikkapa ainoana lapsena kotona.
Hän arvioi, että varhaiskasvatuksen merkitys korostuu sitä enemmän, mitä lähemmäs kouluikä tulee.
– Silti jo kolmivuotiaidenkin pedagogiikkaan satsataan, koska jo siinä iässä opitaan ryhmässä tosi tärkeitä asioita, jotka kantavat kauas.
Päiväkodissa myös huomataan kunkin lapsen mahdolliset erityistarpeet.
– Olemme päiväkodissa tärkeässä asemassa havaitsemassa, jos kehityksessä on jotain, mihin tarvitaan tukea. Suurin osa ihmisistähän tarvitsee tukea johonkin jossain vaiheessa, vaikka olisi tyypillisesti kehittynyt.
lehti 