Yle kertoi keskiviikkona, että Suomen velkaantuminen poikkesi viime vuonna muista EU-maista. Suomen julkisen velan määrä ylitti EU:n 60 prosentin raja-arvon, ja maan julkisen talouden velkasuhde kasvoi.
Palkansaajakeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà sanoo, että syynä velkasuhteen kehittymiselle on valtiovarainministeriön toiminta. Hän kirjoitti aiheesta keskiviikkona Twitteriin.
Lainàn mukaan Suomi otti viisi miljardia euroa lisävelkaa viime vuonna niin sanottuja koronvaihtosopimuksia varten. Koronvaihtosopimuksilla Suomi on muuttanut liikkeelle laskettujen valtion velkakirjojen kestoa.
Valtion liikkeelle laskettujen velkakirjojen juoksuaikoja on lyhennetty koronvaihtosopimuksella. Sitä on aika vaikea ymmärtää, miksi näin on tehty nollakorkojen aikana.
– Valtio on esimerkiksi laskenut liikkeelle kymmenvuotisen velkakirjan, niin tällaisella koronvaihtosopimuksella se voidaan käytännössä muuttaa viisivuotiseksi velkakirjaksi. Nollakorkojen aikana olisi tietysti kannattanut ottaa mahdollisimman pitkäkestoista velkaa.
– Tässä on toimittu päinvastoin. Liikkeelle laskettujen velkakirjojen juoksuaikoja on lyhennetty koronvaihtosopimuksella. Sitä on aika vaikea ymmärtää, miksi näin on tehty nollakorkojen aikana, Lainà sanoo KU:lle.
Korot nousivat
Lainojen korot nousivat viime vuonna nopeasti ja jyrkästi, mikä on näkynyt niin kotitalouksien kuin valtioidenkin velanhoitomenoissa. Lainà ihmetteleekin, miksi valtiovarainministeriö on ohjeistanut lyhentämään velkakirjojen juoksuaikoja. Kun velka on aikoinaan ollut nollakorkoista, on siihen korkojen nousu osunut nyt nopeammin.
– Valtiovarainministeriön oma työryhmä oli asiaa itse pohtimassa. Se itse suositteli, että pitäisi toimia niin, että velkakirjojen juoksuaikoja pidennetään. Valtiovarainministeriö on ohjeistanut täysin päinvastoin kuin sen oma työryhmä on suositellut.
– Mikä ehkä kruunaa tämän surkuhupaisuuden, on tietenkin se, että valtiovarainministeriön oma ennusteosasto on jatkuvasti ennustanut korkojen nousua. Jos ennustaa korkojen nousua ja samalla elää nollakorkojen aikaa, siinä tilanteessa ei missään nimessä pitäisi lyhentää velkakirjojen juoksuaikaa. Pitäisi nimenomaan pyrkiä pidentämään niitä.
Lainà tiivistääkin, että valtiovarainministeriö on toiminut sisäisesti täysin ristiriitaisesti. VM on ennustanut korkojen nousua pitkään, sen oma työryhmä on suositellut pidentämään velkakirjojen juoksuaikoja, ja lopputuloksena on toimittu tyystin toisin.
– On toimittu päinvastoin. Kun korot ovat nousseet, nämä koronvaihtosopimukset ovat tulleet huomattavasti kalliimmaksi.
Laskelmat uupuvat
”Tämä tulee aika kalliiksi, kun korot ovat nousseet.”
Valtio otti viime vuonna yhteensä 13 miljardia euroa lisää velkaa. Tästä siis noin viisi miljardia meni Lainàn mukaan koronvaihtosopimusten vakuusjärjestelyihin. Viiden miljardin euron potti on siis käytetty vakuuksiin eli jossain välissä summan pitäisi palautua.
– Tämä tulee aika kalliiksi, kun korot ovat nousseet. Viisi miljardia on otettu velkaa, jolla on lyhennetty juoksuaikoja.
Ja kuten mainittua, näitä sopimuksia on lähdetty tekemään jyrkästi nousevilla korkomarkkinoilla. Näin ollen vakuuksiin otettu velka on tullut kalliimmaksi. Nyt valtion pitkien velkakirjojen korot ovat kääntyneet laskuun.
– Pitkä korko on alhaisempi kuin lyhyt korko – miksi on tarkoituksellisesti lyhennetty korkojen juoksuaikaa, Lainà kysyy.
Hän ei ole nähnyt laskelmaa, miten koronvaihtosopimukset vaikuttavat valtion korkomenoihin.
– Korkomenoja katsomalla tämä tulee hyvin todennäköisesti kalliimmaksi. Jos laskelman tekisi, siitä luultavasti näkisi, että tässä ei taloudellisessa mielessä kauheasti järkeä ole ollut.
lehti 