Jihadistinen liikehdintä on suurelta osin jäänyt uutisotsikoissa ja julkisessa keskustelussa Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan varjoon – varsin ymmärrettävästi. Venäjän hyökkäys on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä poikkeuksellisella tavalla, ja sen toteuttamat sotarikokset sekä muut hirmuteot Ukrainassa ovat tuoneet sodan kauhut ja karun todellisuuden lähelle eurooppalaisten arkea.
Ukrainan sodan varjossa jihadistinen liikehdintä on kuitenkin jatkanut kehittymistään. Siinä missä liikehdintää määrittivät edellisen vuosikymmenen aikana liikehdinnälle kiintopisteeksi muodostuneet Syyrian ja Irakin konflikti sekä Isisin nousu globaalin jihadistisen liikkeen symboliseksi johtohahmoksi, viime vuosina jihadistista liikettä ovat määrittäneet pääasiassa negatiiviset kehityskulut.
Jihadistinen liike pyrkii leviämään
Tällä hetkellä ilmiö ja jihadismin ympärille muodostunut globaali jihadistinen liike vaikuttaakin olevan aiempaa fragmentoituneempi. Sen kaksi keskeisintä toimijaa ovat yhä al-Qaida ja Isis, joiden välinen jakolinja ja strateginen kilpailu jihadistisen liikkeen johtajuudesta vaikuttavat yhä keskeisesti liikkeen sisällä.
Vaikka jihadistista liikehdintää esiintyy monilla konfliktialueilla Länsi-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja se on laajentunut etenkin eri puolilla Afrikkaa, liikkeellä ei ole tällä hetkellä selkeää ja eri toimijoita yhdistävää painopistettä. Niin al-Qaidan kuin Isisinkin osalta operatiivinen toiminta on siirtynyt ryhmien paikallishaaroille, joiden toiminnassa paikalliset tavoitteet ja kontekstit korostuvat jihadismin globaalin, länsimaihin kohdistuvan terroristisen toiminnan kustannuksella.
Globaalia ja alueellista jihadistista liikehdintää Lähi-idässä määrittävät pitkälti Isisin takaiskut, joihin se viittaa omassa viestinnässään tosiuskovaisia testaavana ”koettelemusten aikana”. Kalifaattinsa menettämisen jälkeen Isis on toiminut lähinnä kumouksellista sodankäyntiä ja terrorismia yhdistelevänä aseellisena ryhmänä.
Ukrainan sodan varjossa jihadistinen liikehdintä on jatkanut kehittymistään.
Vaikka ryhmällä on yhä globaaleja ja alueellisia tavoitteita ja se on yhä motivoitunut jatkamaan globaalia terrorismiaan, valtaosa sen energiasta vaikuttaa suuntautuvan organisaation ytimen suojelemiseen heikentäen sen toimintakykyä – erityisesti ydinalueiden ulkopuolella. Ryhmä on kuitenkin osoittanut historiansa saatossa, että se kykenee elpymään nopeastikin, mikäli olosuhteet muuttuvat sille suotuisiksi.
Sen sijaan Afrikassa al-Qaidaan ja Isisiin kytkeytyvät jihadistiset ryhmät ovat onnistuneet leviämään uusille alueille etenkin Länsi-Afrikassa sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Manner onkin kehittynyt jihadistisen liikehdinnän syrjäseudusta merkittäväksi rintamaksi globaalissa jihadissa. Toisaalta Afrikassa toimivat jihadistiset ryhmät eivät ole perinteisesti herättäneet laajempaa mielenkiintoa liikkeen sisällä globaalisti. Nähtäväksi jää, lisääntyykö mielenkiinto Afrikassa toimivien jihadistiryhmien saavuttaman menestyksen myötä. Mikäli näin käy, saattaa tämä nostaa todennäköisyyttä alueelle kohdistuville vierastaistelijaliikkuvuuksiin ja ryhmien inspiroimiin terrori-iskuihin niiden ydintoiminta-alueiden ulkopuolella.
Länsimaissa suvantovaihe
Talebanin paluu valtaan Afganistanissa on avannut maan jälleen jihadistisille toimijoille, ja sillä on jo nähty olevan jihadistista liikehdintää elvyttävä vaikutus alueella. Maassa arvioidaan toimivan toistakymmentä jihadistista ja radikaali-islamistista aseellista ryhmää, ja monien arvioidaan voimistuvan Talebanin valtaannousun seurauksena. Tämä on heijastunut jo muun muassa Pakistanin heimoalueilla suoritettujen terrori-iskujen määrän kasvuna. On todennäköistä, että Talebanin valtaannousulla tulee olemaan jihadistista liikehdintää globaalisti voimistava vaikutus – etenkin al-Qaidan osalta. Vaikka al-Qaidan huomio on kohdistunut viime vuosikymmenen ajan konfliktialueille muslimienemmistöissä valtioissa, on sillä edelleen halu suorittaa terrori-iskuja länsimaissa sekä laajentaa toimintaansa uusille alueille.
Länsimaissa jihadistisen liikehdinnän arvioidaan käyvän läpi suvantovaihetta, mutta ilmiön voimistuminen edellisen vuosikymmenen aikana ylläpitää yhä korottunutta terrorismin uhkaa, etenkin eri puolilla Länsi-Eurooppaa. Iskuyrityksiä on keskeytetty kuluneen vuoden aikana muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja Belgiassa. Näiden pohjalta on selvää, että Isis kykenee yhä inspiroimaan iskuja, ja alueella toimii merkittävä määrä yksittäisiä aktivisteja, pienryhmiä ja verkostoja, joilla on kyky ja halu väkivallantekoihin.
Johtajien kuolemista takaiskuja
Toinen merkittävä kehityskulku liikkeen sisällä on johtajuusvaje. Jihadistisella liikkeellä ei tällä hetkellä ole karismaattista, globaalia laajaa kannatusta nauttivaa johtohahmoa – ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Isisin kalifaattiprojektin romahtamisen jälkeen ryhmä menetti pitkäaikaisen johtajansa Abu Bakr al-Bagdadin Yhdysvaltain sotilasoperaatiossa lokakuussa 2019.
Vaikka ryhmän kaksi seuraavaa johtajaa pyrkivät pitämään merkittävästi matalampaa profiilia, he menehtyivät niin ikään sotilasoperaatioissa vuoden 2022 aikana. Toukokuussa 2023 Turkki väitti tappaneensa Isisin tämänhetkisen johtajan, joskaan Isis – tai mikään muukaan taho – ei ole toistaiseksi vahvistanut väitettä. On mahdollista, ellei peräti todennäköistä, että Turkin julistus oli sidoksissa myöhemmin samassa kuussa käytyihin presidentinvaaleihin.
Ensimmäinen merkittävä takaisku tapahtui jo 2000-luvun alussa al-Qaidan menetettyä turvasatamansa Afganistanissa. Tuolloin ryhmän johtaja Osama bin Laden onnistui pakenemaan ja piileskelemään Pakistanissa useiden vuosien ajan.
Seuraava merkittävä aalto tapahtui 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa. Merkittävimmät takaiskut olivat etenkin arabikevään alkukuukausina kuolleet Osama bin Laden ja Anwar al-Awlaki. Kuolemien – ja arabikevään vallankumousten – ennustettiin tuolloin olevan kuolinisku al-Qaidalle. Ryhmä pystyi kuitenkin uuden johtajansa, egyptiläisen Aiman al-Zawahirin, alaisuudessa laajentamaan toimintaansa merkittävästi, etenkin Afrikassa.
Ryhmästä irtaantunut Isis onnistui silti marginalisoimaan ryhmän merkityksen jihadistiselle liikehdinnälle – ainakin toistaiseksi – etenkin länsimaissa. Heinäkuussa 2022 ryhmä kuitenkin menetti al-Zawahirin Yhdysvaltain lennokki-iskussa, eikä ryhmän tämänhetkisestä johtohahmosta ole tarkkaa tietoa. Niin ikään epäselvää on, mihin suuntaan al-Qaida tulee kehittymään uuden johdon alaisuudessa.
On sinänsä uusi ja mielenkiintoinen tilanne, että liikkeen johtajuudesta kilpailevien al-Qaidan ja Isisin johtohahmoista kumpikaan ei ole tällä hetkellä korkean profiilin johtaja, joten laajemman jihadistisen liikkeen johtajuudesta eivät tällä hetkellä kilpaile karismaattiset, laajaa kannatusta nauttivat uskonsoturit. Nähtäväksi jää, nouseeko jihadistisen liikkeen sisältä lähitulevaisuudessa hahmoja, jotka pyrkivät täyttämään tämän symbolisen johtajuustyhjiön, vai muodostuuko varjoista globaalia jihadia ohjailevista johtohahmoista uusi liikkeen sisäinen status quo.
Viesti leviää digitaalisesti
Selkeän kiintopisteen ja johtajuuden puuttumista on osaltaan pahentanut kolmas merkittävä kehityskulku: jihadistisen viestintämateriaalin avoimen saatavuuden kulta-ajan päättyminen ja sisällön marginalisoituminen merkittäviltä sosiaalisen median alustoilta.
Isisin huippuvuosina Youtuben, Twitterin ja Facebookin kaltaiset alustat olivat keskeisessä roolissa ryhmän kyvylle saavuttaa laajoja kohdeyleisöjä globaalisti viestinnällään. 2010-luvun puolivälistä lähtien jihadistisen materiaalin esiintyminen alustoilla on kuitenkin vähentynyt merkittävästi.
Jihadistisen liikehdinnän olosuhteet ja kyky menestyä vaihtelevat merkittävästi alueittain.
Vaikka materiaalia esiintyy yhä näillä alustoilla – sekä myöhemmin nousseilla alustoilla kuten Tiktokissa – satunnaisesti, alustat omistavat teknologiayritykset pyrkivät yhä aktiivisemmin ja nopeammin poistamaan tämäntyyppistä aineistoa käyttäen apuna myös tekoälyä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö jihadistiset ryhmät ja muut toimijat liikkeen sisällä pyrkisi edelleenkin valjastamaan digitaalisia toimintaympäristöjä oman aatteensa ja aktivisminsa tueksi. Tällä hetkellä jihadistinen viestintämateriaali leviää lähinnä suljetuilla ja salatuilla kanavilla.
Etenkin Telegramin kaltaisista mobiilisovelluksissa toimivista keskustelukanavista on muodostunut strategisia tietotaito-arkistoja – joista voi muun muassa löytää ohjeita terrori-iskujen toteuttamiseen ja viranomaisseurannan välttelyyn. Kanavista on myös muodostunut ideologisia kaikukammioita sekä ekstremistisiä vertaisyhteisöjä, joiden sisällä radikalisoidaan, rekrytoidaan ja lietsotaan väkivaltaa. Selvää ei kuitenkaan ole, kuinka laajalti liikehdinnästä kiinnostuneita saadaan tuotua tällaisten suljettujen kanavien ja yhteisöjen piiriin.
Ketkä nousevat johtoon?
Jokainen yhteiskunnallinen liike tulee päätökseen ennemmin tai myöhemmin. Huolimatta jihadistisen liikkeen viimeaikaisista takaiskuista sekä liikkeen sisäisestä symbolisesta johtajuusvajeesta, jihadistisen liikkeen polku ei ole tulossa päätepisteeseensä lähitulevaisuudessa.
Pikemminkin kyseessä on liikehdinnän huippuvuosia seuraava vaihe, jossa ei ole enää yhtä punaista lankaa, vaan liikehdinnän olosuhteet ja kyky menestyä vaihtelevat merkittävästi alueittain.
Vaikka länsimaissa jihadistinen liikehdintä on hiipunut merkittävästi etenkin vuosien 2013 ja 2016 väliseen ajankohtaan verrattuna, jolloin jihadistista liikehdintää alueella määrittivät Syyriaan ja Irakiin suuntautunut historiallisen laaja vierastaistelijaliikkuvuus ja ennennäkemättömän tuhovoimainen terrori-iskujen aalto, on liian aikaista vetää johtopäätöksiä sen uhkan hiipumisesta.
Lähiaikoina turvallisuusviranomaisille aiheuttanee päänvaivaa etenkin ilmiön voimistuminen Afganistanissa ja Afrikassa, sekä suljetuista digitaalisista toimintaympäristöistä löytyvät arkistot, jotka saattavat lisätä potentiaalisten iskusuunnitelmien tuhovoimaisuutta jatkossa.
Keskeisinä kysymyksinä ovat myös, ketkä nousevat täyttämään symbolista johtajuusvajetta jihadistisen liikkeen sisällä, pyrkivätkö he aktiivisesti vetoamaan liikkeen kannattajiin ja tukijoihin myös länsimaissa, ja ketkä nousevat ”kalifaatin jälkeisen” jihadistisukupolven keskeisiksi avainaktivisteiksi länsimaissa.
uutiskirje 
