Maanviljelijä Medardo Pérez täyttää kannettavan käsipumppunsa säiliön veden ja parakvatin sekoituksella ja alkaa suihkuttaa rikkaruohomyrkkyä kahden hehtaarin maatilansa viljelyksille San Isidrossa, El Salvadorissa. Kannettavista myrkkysäiliöistä läikkyy nesteitä myrkyttäjän suojaamattomalle iholle.
– Me vaarannamme henkemme näiden myrkkyjen kanssa, sillä kemikaalit tunkeutuvat kehomme sisään ihohuokosten lävitse, Pérez sanoo.
Medardo Pérez, 60, on tietoinen parakvatin terveysriskeistä, mutta kemikaalit helpottavat ja nopeuttavat rikkaruohojen poistamista maissipellolta.
Parakvatti on EU:ssa kielletty aineen myrkyllisyyden vuoksi, mutta El Salvadorissa ja muissa Keski-Amerikan maissa sekä USA:ssa sitä myydään rajoituksetta. Parakvatin on tutkimuksissa havaittu muun muassa edistävän Parkinsonin tautiin sairastumista.
Vailla valvontaa
– Parakvatti on periaatteessa luvan alainen aine Guatemalassa, mutta sitä on vapaasti kaupan ja yleisesti käytössä, ruokaomavaraisuutta edistävän guatemalalaisen kansalaisjärjestön aktivisti David Paredes kertoo.
Keski-Amerikassa parakvattia ja muita agrokemikaaleja tuodaan maahan ja markkinoidaan käytännössä vailla valvontaa. Pienviljelijöiden lisäksi maatalousteollisuus käyttää runsaasti agrokemikaaleja tuottaakseen vientiin muun muassa banaaneja, ananaksia, kahvia ja sokeriruokoa.
Sokeriteollisuus käyttää glyfosaattia nopeuttaakseen sokeriruo’on kypsymistä, vaikka sen aiheuttamista vahingoista ympäristölle ja ihmisterveydelle on raportoitu ympäri maailman. Greenpeace varoittaa myös aineen mahdollisista syöpäriskeistä.
Suuryritysten lobbarit saivat tahtonsa lävitse
Paredes jakaa IPS:lle meneillään olevan tutkimuksen alustavia tuloksia: Guatemalan vesissä on havaittu hyönteismyrkkyjäämiä 49 kemikaalista.
– Puolet niistä on kiellettyjä yli 120 maassa.
Tilanne El Salvadorissa on samankaltainen. Ympäristöjärjestöt ovat vuosien ajan kampanjoineet maatalouskemikaalien, varsinkin glyfosaatin (kauppanimenä muun muassa Roundup) holtitonta käyttöä vastaan.
Jo kymmenen vuotta sitten El Salvadorin lainsäätäjät kielsivät 50 maatalouskemikaalia, myös parakvatin ja glyfosaatin, mutta silloinen presidentti Mauricio Funes esti lain voimaantulon, eikä se ole sittemmin edennyt.
– Suuryritysten lobbarit taivuttelivat lainsäätäjät puolelleen, elsalvadorilaisen kansalaisjärjestön La Unidad Ecológica Salvadoreña (UNES) jäsen Alejandro Labrador sanoo.
Labradorin mukaan Bayerin ja Monsanton kaltaisilla monikansallisilla bioteknologiajäteillä on Keski-Amerikassa liikaa vaikutusvaltaa valtioiden päämiehiin ja valtion viranomaisiin. Alueen maatalouskauppakamarit ajavat yleensä yhtiöiden etua.
Kemikaalien kova hinta
– Keski-Amerikan maista El Salvador tuo maahan eniten agrokemikaaleja vuodessa. Hinta ekosysteemeille ja ihmisten terveydelle on korkea, Labrador kertoo.
UNESin vuonna 2021 julkaisemassa raportissa kerrotaan, että maahan tuotiin vuosittain 80 000 tonnia lannoitteita, 3 000 tonnia rikkakasvien torjunta-aineita ja 1 200 tonnia sienien torjunta-aineita.
El Salvadorissa on Keski-Amerikan korkein kuolleisuus krooniseen munuaistautiin, 47 kuolemaa 100 000 asukasta kohden vuodessa. El Salvadorin suurta munuaissairauksien määrää on selitetty sokeriruokoviljelmillä käytetyllä glyfosaatilla.
Costa Rica käyttää eniten hehtaaria kohden
Costa Ricassa käytetään runsaasti hyönteismyrkkyjä etenkin vientituotteiden, kuten ananaksen ja banaanin tuotannossa. Aktivisti Erlinda Quesadan mukaan torjunta-aineet lisäävät syöpiä ja hedelmättömyyttä. Quesada toimii kansalaisjärjestössä Frente Nacional de Sectores Afectados por la Producción Piñera, joka puolustaa vientiviljelmien työläisiä.
– Kun nemagonia käytettiin banaanin tuotannossa, monet costaricalaismiehet sterilisoituivat, Quesada sanoo. Nemagon on geneerinen nimi tuholaismyrkylle, joka ympäristöjärjestöjen vaatimuksesta kiellettiin Costa Ricassa vuonna 2017.
– Epäilen, ettei sen käyttöä ole kuitenkaan lopetettu, Quesada tuumii.
Costa Ricassa käytetään jopa kahdeksan kertaa enemmän tuholaismyrkkyjä hehtaaria kohden kuin muissa Latinalaisen Amerikan OECD-maissa. YK:n kehitysohjelma UNDP:n raportti viime vuodelta kertoo keskimääräisen käytön olleen 34,45 kiloa hehtaaria kohden, joka on enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa.
Vaihtoehtona luonnonmukaisuus, niin paljon kuin mahdollista
Yksipuoliseen tehotuotantoon keskittyminen heikentää paikallisen väestön mahdollisuuksia tuottaa ruokaa itselleen.
– Nyt konsortiot hallitsevat valtavia maa-alueita globaaleille markkinoille menevää tuotantoa varten, ja agrotoksiinit heikentävät maan kykyä tuottaa ruokaa omalle kansallemme, hondurasilainen Wendy Cruz valittaa.
– Meidän täytyy vaatia tuotantotavan muutosta, elämää ylläpitävän agroekologisen näkemyksen omaksumista, Cruz lisää.
Elsalvadorilainen pienviljelijä Juan Mejía, 67, jakaa saman näkemyksen, ainakin osittain. Hän haluaa kasvattaa tuotteensa vahingoittamatta ympäristöä kemikaaleilla, ja siksi käyttää ekologisia lannoitteita ja torjunta-aineita – mutta myös vähäisessä määrin parakvattia ”rikkaruohojen polttamiseen”.
– Me olemme oppineet viljelemään luonnonmukaisesti, ei sataprosenttisesti, mutta niin paljon kuin mahdollista, Mejía selittää kahden hehtaarin tilallaan.
Hän tuottaa omaa luomulannoitettaan ja omaa tuholaismyrkkyään hän valmistaa chilistä, sipulista, valkosipulista ja saippuasta.
– Se tehoaa, mutta se ei toimi automaattisesti ja heti, vaan se vie vähän enemmän aikaa. Me viljelijät haluamme aina nähdä välittömiä tuloksia, kuten kemikaalien kanssa saadaan. Luomuviljely on prosessi, se on hitaampaa, mutta hyödyllisempää terveydellemme ja ympäristölle, Mejía sanoo.
uutiskirje 
