Shivaji Roa, 37-vuotias maanviljelijä oli painanut töitä koko vuoden, mutta siitä huolimatta hänellä oli vaikeuksia elättää perheensä.
Roa viljelee maissia puolitoistahehtaarisella pellollaan Etelä-Intiassa, Telanganan osavaltiossa. Hän kertoo, että sekä lannoitteiden että siementen hinnat ovat nousseet taivaisiin ja vaatii ponnisteluja edes kuvitella ostavansa niitä riittävää määrää.
– Muutokset ilmastossa iskevät voimalla juuri kaltaisiini köyhiin viljelijöihin. Ennenaikaiset sateet ja kuivuus yhdistettynä kastelujärjestelmien vähäisyyteen jättävät meidät täydelliseen kuivuuteen, Roa sanoo.
Sato voi lähteä tuulen mukaan
Syrjäisessä Aseefabadissa toinen viljelijä, Bhagwan Nath, jakaa Roan ahdingon. Nath kertoo, että tullakseen toimeen hänen täytyy tehdä keikkatöitä rakennuksilla.
Hehtaarin pellolla viljellyt kyyhkynherneet ja päiväpalkat pätkätöistä eivät silti yhdessäkään riitä Nathin ja perheen elättämiseen.
– Lapseni ansaitsevat kunnon koulutuksen. Heidät täytyy lähettää hyvään kouluun, jossa he voivat saada laatuopetusta, mutta se vaatii rahaa, enkä minä ansaitse riittävästi, Nath toteaa.
Alueella elää kymmeniä viljelijöitä, joiden tarina ja koettelemukset ovat samoja. He tienaavat kuukaudessa korkeintaan 15 -20 000 rupiaa (noin 168–225 euroa).
– Jyrkät muutokset säässä vahingoittavat satoja. Joskus yksi ainoa tuuli voi viedä koko vuoden työn tulokset. Ahdinkoa lisäävät siementen ja lannoitteiden hinnat. Tämä saa päämme sekaisin, Roa valittaa.
Kanoja, munia ja lisätuloja
Tilastojen mukaan vuoden 2023 helmi- ja maaliskuun lämpötilat olivat tavallista korkeampia. Lämpötilojen nousu 35 celsiusasteeseen edisti kosteuden imeytymistä Bengalinlahdesta ja synnytti matalapaineen.
Tilastot osoittavat, että viime vuosikymmenen aikana alueella on esiintynyt ennennäkemättömiä sääilmiöitä. Niiden uskotaan liittyvän ilmaston muuttumiseen ja nopeaan kaupungistumiseen.
Alueen asukkaat kävivät kansalaisjärjestön kanssa keskusteluja keinoista löytää kestäviä elinkeinoja viljelijöille ja ilmastokestäviä käytäntöjä yhteisölle.
Kansalaisjärjestön idea oli myös luomukanojen kasvattaminen (Pollution Free Poultry Farming PFPF).
Muiden viljelijöiden tavoin Shivaji Roa ja Bhagwan Nath lähtivät mukaan hankkeeseen, jossa kullekin talonpojalle annettiin 40 gramapriya-kanaa, jotka täysikasvuisena painavat puolestatoista kahteen kiloon.
Kanojen kasvatus osoittautui ympäristöystävälliseksi, eikä aiheuttanut hajuhaittoja. Ihmiset saivat paitsi munia ja lihaa itselleen ja perheelleen, myös lisätuloja myymällä luomukanaa ja munia sekä kananpahnoista tehtyä kompostia.
Viljelijöitä koulutettiin ruokkimaan kananpoikia niin, että ne saavuttivat myyntipainon jo nelikuisina ja voitiin myydä paikallisilla markkinoilla.
Luomu vetoaa ihmisiin
Nath on jo myynyt kymmenen kanaa, joiden yhteispaino oli 18 kiloa ja ansainnut lisätuloja 5 400 rupiaa (noin 61 euroa). Kanoista hän on perinyt kolme sataa rupiaa kilolta. Lisäksi hän on ansainnut tuhat rupiaa myymällä kananmunia viiden rupian (5 sentin) kappalehinnalla.
Nath myös jalostaa kanoja ja käyttää paikallisia kanoja PFPF-munien hautojina ja näin kasvattaa luomutilansa kanamäärää. Hänen tulonsa ovat nousseet selvästi muutamassa kuukaudessa.
Myös Roa sanoo siipikarjan tuoneen lisätuloja ja parempaa elämää.
– En ole enää täysin riippuvainen viljelystä. Kanojen kasvattaminen antaa toivoa. Aion panostaa lisää tähän bisnekseen ja saada siitä elinkeinon”
Roa sanoo, että kolmessa kuukaudessa hän on ansainnut yli 50 000 rupiaa (563 euroa) luomukanojen ja -munien torimyynnillä.
– Luomua kysytään yhä enemmän, ja ihmiset todella pitävät tuotteistani. He ovat ottaneet ne hyvin vastaan.
uutiskirje 
