Chileläisten naisten elinolosuhteet ovat parin viime sukupolven aikana parantuneet, kun koulutustaso on kohonnut ja talouteen osallistuminen lisääntynyt. Parannuksia ovat esimerkiksi äitiyslomien pidentäminen ja päiväkotien runsastuminen, sekä naisten murhaamisesta koituvien rangaistusten koventaminen ja aborttioikeuden laventaminen.
Viimeksi mainittua saavutusta kuitenkin uhkaa äärioikeistolainen Tasavaltalaispuolue, jolla on enemmistö uutta perustuslakia laativassa kokouksessa.
– Sukupuolten väliset kuilut ovat edelleen olemassa, kuten myös naisten suoranainen syrjintä, machismoon kytkeytyvä seksuaalinen häirintä ja vaikeudet edetä uralla, sosiologi Teresa Valdés Sukupuolen ja tasa-arvon observatoriosta toteaa.
Yhä paljon väkivaltaa
Chilen vuoden 2022 kansallisen sosioekonomisen katsauksen mukaan maan talouksista 47,7 prosentissa perheenpää on nainen. Näistä 58,7 prosenttia elää köyhyydessä. Kansallinen ajankäyttötutkimus vuonna 2015 paljasti, että chileläiset naiset tekivät palkatonta työtä päivittäin keskimäärin melkein kuusi tuntia ja miehet alle puolet siitä.
Rangaistusten koventamisesta huolimatta naisiin myös kohdistuu yhä paljon väkivaltaa.
– Viimeisin tutkimus kertoo, että kaksi viidestä naisesta on kokenut lähisuhdeväkivaltaa, ja luvut ovat korkeammat kuin aiemmin. Emme tiedä, johtuuko kasvu siitä, että tapauksia on enemmän vai siitä, että väkivalta tunnistetaan herkemmin, Valdés pohtii.
– Yhteiskunta on valtavasti velkaa naisille, sillä naismurhia tapahtuu edelleen merkittäviä määriä, Valdés lisää. Vuonna 2022 Chilessä murhattiin sukupuolensa vuoksi 43 naista.s
Soppakeittiöstä koulutuskeskukseksi
– Me vaadimme feminismiä kansalle, koska me tarkastelemme sukupuolinäkökulmasta kaikkea, ei vain naisia, vaan koko perhettä. Sukupuolten eriarvoisuus on Chilessä yhä avoin haava, sosiaaliaktivisti Aída Moreno sanoo.
Moreno on veteraanikutoja, joka perusti Huamachucon Naistentalon Santiagon lähistölle Rencan kuntaan vuonna 1989. Naistentalo on koulutuskeskus, joka taistelee köyhyyttä ja naisten syrjintää vastaan.
Huamachucon Naistentalo oli aluksi lapsia ja perheitä palveleva soppakeittiö. Sitten se kehittyi koulutuskeskukseksi perinteisille kirjontatöille, joita ommellaan juutti- tai hamppukangassäkkien päälle. Näitä käsityötaidon näytteitä on tulossa näyttelyyn presidentinlinnaan, La Monedaan. Myöhemmin Naisten talossa alettiin antaa myös ammattikoulutusta muun muassa kampaajan ja ompelijan ammattiin.
Lisäksi Naistentalossa järjestetään nykyään työpajoja ja kursseja mitä moninaisimmista aihepiireistä: leivontaa, korujen valmistusta, hierontaa, digitaitoja ja niin edelleen.
Ennen muuta se on kuitenkin tukipaikka naisille, jotka kärsivät väkivallasta ja jotka kokevat saavansa turvaa vertaisiltaan.
Kotona nainen köyhtyy
– Miehet voivat käydä töissä ja palata kotiin vain lepäämään. Mies ei koskaan valvo yöllä ja mieti, mitä laittaisi ruuaksi seuraavana päivänä, kun rahaa ei ole, Moreno tokaisee.
– Tänään me sentään annamme arvoa naisen työlle. Hinnasta en sano mitään, sillä jos aviomies joutuisi maksamaan käyvän hinnan vaimonsa tarjoamista taloudenhoitopalveluista, hänellä ei olisi varaa niihin.
– Hoivan antajien työn arvon tunnustamista tarvitaan, sillä me naiset köyhdymme pysymällä kotona. Emme pysty tekemään työtä kodin ulkopuolella ja siten parantamaan elämänlaatuamme, Moreno sanoo.
– Hoivatyökysymys on kyllä päättäjien pöydällä, mutta mitään ei ole päätetty. Meillä ei ole muuta kuin toivo, Moreno, 77, sanoo järjestönsä toimistossa.
Henkinen kuormitus huolestuttaa
Hoivatyöntekijöiden yhdistyksen Asociación Yo Cuidon pääsihteeri Carolina Cartagena on samoissa tunnelmissa oman järjestönsä päämajassa Villa Alemanan kunnassa Valparaison alueella.
Yo Cuido yhdistää 800 perhettä viideltä eri alueelta. Yhdistys esittää, että hoiva on velvollisuus, jonka kantamiseen myös valtion pitäisi osallistua. Kaiken vastuun ei pitäisi kaatua perheen tai pariskunnan niskoille vain siksi, että valtio siten säästää varoja.
Yhdistyksen tärkein päämäärä on taata hoivanantajien mielenterveysoikeudet.
– On paljon naispuolisia hoivatyöntekijöitä, jotka ovat jo henkisesti ylikuormittuneita. Mihin jamaan jää hoivattava, jos hoivan antaja ei voi hyvin henkisesti, emotionaalisesti tai taloudellisesti?, Cartagena kysyy.
Hoivaajat rekisteriin
Hoivaajien oikeudet nousivat esiin, kun presidentti Gabriel Boric ohjeisti niistä vastaavia viranomaisia ottamaan aiheen vakavasti.
Ensimmäisenä askeleena avattiin hoivatyöntekijöiden kansallinen rekisteri, ja viime vuodesta lähtien valtio on antanut valtuutetuille hoivaajille henkilötodistuksen, joilla he saavat nopeutetusti julkisia palveluja.
Sosiaalisen kehityksen ja perheasioiden ministeriö arvioi, että alkuvaiheessa noin 25 800 ihmistä ilmoitetaan kansalliseen hoivatyöntekijöiden rekisteriin. Ministeriön arvion mukaan Chilessä on noin 470 000 epävirallista, hoivattavan kanssa samassa taloudessa elävää hoivaajaa, jotka maksutta huolehtivat omista perheenjäsenistään.
Hoivaa tarvitsevia chileläisiä on 1,2 miljoonaa ja hoivaajista 85 prosenttia on naisia.
Projektit eivät riitä
Cartagenan mielestä rekisteri on askel eteenpäin, mutta paljon on vielä tehtävää.
– Kiireisintä olisi luoda jatkuva ja pysyvä hoitojärjestelmä. Meillä on hyviä valtion projekteja, mutta ne kestävät vain kolme kuukautta, eikä loppuvuodelle ole mitään.
– Me haluamme, että avataan keskuksia, jonne hoivanantajat voivat jättää hoivattavansa muutamaksi tunniksi ja saada itse vähän vapaata, Valdés konkretisoi.
Huamachucon Naistentalo palvelee myös tätä tarkoitusta.
– Näillä köyhillä asuma-alueilla useimmat äidit ovat yksinhuoltajia, joilla ei ole verkostoja. Voidakseen mennä töihin heidän täytyy jättää lapsensa muiden huostaan, Moreno sanoo.
– Näemme työmme hedelmiä, kun nuoret hyvän ammatin hankkineet tulevat sanomaan, etteivät he tiedä, mitä heistä olisi tullut ilman tätä päiväkotia.
uutiskirje 
