Kun Australian alkuperäiskansaan lukeutuva Kalkani Choolburra varttui Australian Queenslandin osavaltion pohjoisosassa, hän matkusti taajaan perheensä kanssa ylös ja alas Australian itäistä rannikkoa. Hänen isoisänsä ja setänsä toivat pöytään vastapyydettyä merilehmän kaltaista dugongia, joka oli tytön lempi villiruokaa. Choolburra myös kävi itse metsästämässä kilpikonnia tätiensä ja serkkujensa kanssa.
Perinteinen dugongien ja kilpikonnien kotitarvemetsästys on ollut tärkeä osa alkuperäisten australialaisten sosiaalista ja kulttuurielämää. Niiden liha on ollut elintärkeä proteiinin lähde yhteisöille, jotka ovat vuosituhansia eläneet paikallisten villien kasvien ja eläinten varassa.
Nyt australialaiset ja kansainväliset kokit ovat alkaneet hyödyntää alkuperäisiä australialaisia kasveja. Esimerkiksi sitruunamyrtti, akaasiansiemen, sormilimetti, maltsa ja monet muut Australian erikoisuudet ovat löytäneet tiensä ruokiin, sushista samosaan, pizzasta piiraisiin, kakkuihin ja muffineihin.
Alkuperäisistä luonnonkasveista peräisin olevia ainesosia käytetään myös mausteissa, relisseissä, kastikkeissa ja marmeladeissa ja niitä uutetaan suklaaseen, teehen ja virvoitusjuomiin.
75 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
Taustalla on muutamia vuosia kasvanut kiinnostus alkuperäisten villikasvien ja -hedelmien ravitsemuksellisiin ja lääkinnällisiin ominaisuuksiin. Queenslandin yliopiston professori Yasmina Sultanbawa muistelee, miten hän vuosikymmen sitten vei luennoilleen sitruunamyrttiä. Hän musersi sen lehtiä ja pyysi opiskelijoita haistamaan ja tunnistamaan kasvin.
– Kymmenen vuotta sitten he eivät tienneet, mikä se on. Nyt he välittömästi tunnistavat sen sitruunamyrtiksi, Sultanbawa kertoo.
Hän toimii yliopiston australialaisten ruokien koulutuskeskuksen johtajana.
– Alkuperäisruokien markkinaosuus kasvaa, sillä ne ovat ravinnerikkaita. Esimerkiksi niin sanotussa kakaduluumussa on noin 75 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja kengurunlihassa on vain kaksi prosenttia rasvaa ja runsaasti linoli- ja omega 3 -rasvahappoja, Sultanbawa selittää.
– Akaasiansiemenissä on vähän hiilihydraatteja, mutta erittäin paljon proteiinia, kuitua, sinkkiä ja rautaa, enemmän kuin vaikkapa kikherneissä. Akaasiansiemen on myös loistava funktionaalinen ainesosa, joka kasvattaa muiden ruokien arvoa. Sitä voidaan esimerkiksi yhdistää vehnäleipään. Alkuperäisruuat ovat houkuttelevia myös siksi, ettei niitä tarvitse lisätä paljonkaan, jotta saa ravitsemuksellista hyötyä, Sultanbawa lisää.
Ei massatuotantoa
Koronapandemian aikana syntynyt innostus superruokiin sekä Australian Masterchefin kaltaiset television ruokaohjelmat ovat myös osaltaan kasvattaneet alkuperäisruokien suosiota. Nykyään niitä löytää australialaisten supermarkettien ruokahyllyistä.
Kysyntä kasvaa, mutta tarjonta on rajallista, sillä suuri osa alkuperäistuotteista kerätään edelleen villistä luonnosta.
– Alkuperäisruokia ei ole koskaan kasvatettu massatuotantoa varten. Ne kasvavat nyt samoin kuin ovat kasvaneet aikojensa alusta. Ja hyvä niin, Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa työskentelevä Choolburra sanoo.
Kun alkuperäisruokateollisuus kasvaa, asiantuntijoiden mukaan on syytä kasvattaa alkuperäisyhteisöjen osallisuutta. Vain niin voidaan taata, että myös he hyötyvät.
– Australian pitää brändätä ja markkinoida alkuperäisruokia mantereen autenttisena keittiönä. Se ruokkisi kulttuurista tietoisuutta alkuperäiskansojen perinnöstä ja luonnon monimuotoisuudesta, Sultanbawa toteaa.
uutiskirje 