Itärajan sulkemisesta on sukeutunut arvoton poliittinen näytelmä. Perussuomalaiset vaatii puheenjohtajansa suulla koko rajan sulkemista, ja vaatimukselle on tullut tukea muun muassa kokoomuksesta. Vaatimuksia on sinänsä helppo ymmärtää, koska mielipidemittausten mukaan ihmiset vaativat kovia tekoja.
Selvä enemmistö suomalaisista katsoo, että Suomen pitäisi sulkea koko itäraja. Samaisessa Helsingin Sanomain mielipidemittauksessa selvä enemmistö sanoi, että Suomen hallitus voi jättää kansainvälisten sopimusten vaatimuksia jos turvallisuustilanne niin vaatii.
Näytelmä on arvoton siksi, että puheista huokuu se, että nyt pitää tehdä kovia toimia. Kun kyse on oikeistolaisista puolueista, ei tämä tietenkään yllätä. Se sen sijaan yllättää, että hallituspuolue RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei ole omien sanojensa mukaan ollut mukana valmistelemassa päätöksiä. Poliittista näytelmää on korostanut presidenttiehdokkaiden pyöriminen raja-asemilla ja niiden lähistöllä.
Samalla on selvää, että Venäjä toimii röyhkeästi käyttämällä ihmisiä välineenä. On totta, että kyseessä ei ole turvapaikanhakijaongelma. Ongelmana on Venäjän fasistisen hallinnon toiminta.
Venäjä tietää myös hyvin, että itärajaa ei voida sulkea täysin pitkäksi aikaa. Jos itärajan sulkee kokonaan määräajaksi, voi Venäjä mainiosti odottaa, että joku raja-asema avataan uudelleen.
Moni on sen jo sanonut, että vastauksessaan Suomi joutuu samalla vastaamaan kysymykseen: Mikä erottaa meidät Venäjästä? Voimmeko lopettaa sääntöjen noudattamisen silloin kuin haluamme? Samalla Suomen ulkopolitiikan yhtenä kärkenä on sääntöperustaisen maailman puolustaminen.
Ja ongelman visaisuutta korostaa se, että Suomen naapurivaltio on käy rikollista hyökkäyssotaa ja halveksii kansainvälisen oikeuden periaatteita mutta ei jätä hyödyntämättä mahdollisuutta syyttää toista valtiota periaatteiden loukkaamisesta.
uutiskirje 