Myöhään illalla sunnuntaina 2. huhtikuuta 2023 luvut olivat ruuduilla. Eduskuntavaalien tulos oli korutonta kertomaa vasemmistoliitolle: 7,1 prosentin valtakunnallinen kannatus ja 11 kansanedustajan paikkaa. Puolue ei koskaan 33-vuotisen olemassaolonsa aikana ollut saanut yhtä heikkoa tulosta eduskuntavaaleissa.
Puolta vuotta myöhemmin vasemmistoliitto on ponnahtanut takaisin pystyyn. Kyselytutkimuksissa puolueen kannatus on korkeammalla tasolla kuin neljään vuoteen, mutta vielä merkittävämpi muutos on tapahtunut vasemmistoliiton jäsenmäärässä. Kuluvan vuoden aikana puolueeseen on liittynyt yli 3 500 uutta jäsentä. Jäsenryntäys on täysin poikkeuksellinen, eikä vastaavaa ole nähty koskaan aikaisemmin.
30 jäsentä tunnissa
– Kokonaisuudessaan puolueen jäsenmäärä on jo suunnilleen 13 000 ihmistä, kertoo järjestöpäällikkö Juuso Aromaa vasemmistoliiton puoluetoimistolta.
– Eduskuntavaalien jälkeisellä viikolla uusien jäsenten liittymistahti oli huikea. Vasemmistoliittoon liittyi noin 30 ihmistä tunnissa, Aromaa sanoo.
Vasemmistoliiton jäsenmäärä on nyt suurimmillaan vuoden 1998 jälkeen. Olennaista on huomioida myös jäsenmäärän suhteellinen kasvu: vasemmistoliiton jäsenmäärä on kasvanut noin kolmanneksella.
Asiaa havainnollistaa se, että tällä hetkellä noin joka neljäs puolueen jäsen on liittynyt vuoden 2023 aikana. Juuso Aromaa lisää, että jäsenmäärän kasvu on jatkunut kohtuullisen rivakkana eduskuntavaalien jälkeisen ryntäyksen jälkeenkin.
”Vasemmistoliittoon tullaan, koska halutaan puolustaa tasa-arvoa, vahvaa hyvinvointivaltiota ja reilumpaa työelämää.”
Syytä jäsenmäärän suurelle kasvulle ei tarvitse arvailla. Uusien jäsenten suuri määrä on todennäköisesti reaktio oikeistopuolueiden vaalivoittoon ja siihen politiikkaan, jota pääministeri Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus on ryhtynyt toteuttamaan.
Jäsenmäärän kasvun taustalla ei varsinaisesti ole minkäänlainen jäsenhankinnan kampanja, vaan tämän mittakaavan jäsenryntäys tuli myös puolueväelle yllätyksenä.
Juuso Aromaa sanoo, että jotain on silti tehty oikein: vasemmistoliitto on pystynyt toimimaan siten, että oikeissa olosuhteissa puolueeseen sitoutuminen houkuttelee suuria joukkoja.
– Jotain erityistä vasemmistoliitossa on, ja meidät selkeästi nähdään todellisena ja selkeänä vaihtoehtona oikeiston politiikalle, hän sanoo.
Aromaa lisää, että puolueessa on nyt tärkeä pohtia, miten jäsenmäärän kasvua ja voimistumista jatketaan ja miten se käännetään myös kannatuksen nousuksi.
Selkein vastavoima hallitukselle
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on ilahtunut kasvaneesta jäsenmäärästä.
– Minusta se on erittäin voimaannuttavaa puolueellemme ja sen päättäjille, Andersson sanoo.
Hän otaksuu, että moni vasemmistolaisesti ajatteleva koki kevään eduskuntavaalien tuloksen šokkina, jonka seurauksena nämä ihmiset ovat halunneet osoittaa tukensa vasemmistoliitolle jäsenyyden kautta.
– Jäsenmäärän kasvu on osoitus siitä, että entistä useampi näkee puolueen ja sen jäsenyyden keinoina toimia nykyhallitusta vastaan. Tämä kertoo myös siitä, että tekemällemme työlle on kysyntää, ja ihmiset pitävät sitä tärkeänä, hän sanoo.
On merkillepantavaa, että sisuuntuminen Orpon hallituksen politiikasta kanavoituu nimenomaan vasemmistoliittoon. Muut nykyiset oppositiopuolueet eli SDP, keskusta, vihreät ja Liike Nyt eivät ainakaan ole julkisuudessa kertoneet saaneensa vastaavanlaista jäsenryntäystä.
Li Anderssonin mukaan vasemmistoliitto nähdään selkeimpänä vastavoimana nykyhallitukselle, jossa ulossulkeva rasistinen politiikka yhdistyy erittäin oikeistolaiseen talouslinjaan.
Valtio-opin väitöskirjatutkija Theodora Helimäki Helsingin yliopistolta ei ole yllättynyt siitä, että tyytymättömyys hallitukseen näkyy juuri vasemmistoliiton jäsenmäärän kasvussa. Helimäen mukaan vasemmistoliitto on puolue, joka on ideologisesti kauimpana nykyisestä hallituksesta.
– Se on puolue, jolla on kaikkein eniten hallituksesta eroava näkemys varsinkin talouspolitiikasta, Helimäki toteaa.
Lisäksi hallituksen politiikka iskee kaikkein vahvimmin pienituloisiin ja yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa oleviin.
– Toisin sanoen juuri sellaisiin ihmisiin, joiden puolella vasemmisto on aina sanonut olevansa, Helimäki sanoo.
Hänen mukaansa nykyisessä poliittisessa tilanteessa, jossa oikeisto on vallassa ja vasemmisto oppositiossa, puolueeseen liittymisellä halutaan osoittaa tukea vaalien välillä.
Li Andersson arvelee, että vasemmistoliittoa hyödyttää nyt sen imago toiminnan puolueena. Vasemmistoliiton julkisuuskuvassa korostuu se, että politiikan tekeminen voi olla myös hauskaa ja yhteisöllistä.
– Vasemmistolaisuuden DNA:ssa on laaja käsitys politiikasta toimintana, joka ei tapahdu vain eduskunnassa, ministeriöissä tai kunnanvaltuustoissa. Meillä politiikka ymmärretään yhteiskunnassa kokonaisvaltaisesti. Toivon mukaan tämä näkyy myös siinä, että puolueesta näkyy ulospäin muutakin kuin eduskunnassa pönöttämistä, Andersson sanoo.
Muuttuva puolue
Palataan vielä kevään eduskuntavaaleihin. Vaalitutkimuskonsortio julkaisi syyskuussa ensimmäisiä huomioitaan vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksesta. Niiden mukaan vasemmistoliiton kannatus erityisesti miesten keskuudessa putosi vuoteen 2019 verrattuna, ja puolueen kannatus on entistä enemmän naisten ja muiden sukupuolten varassa.
Vasemmistoliiton naisehdokkaat pärjäsivät myös huomattavasti miesehdokkaita paremmin eduskuntavaaleissa. Miesehdokkaat keräsivät lopulta vain neljäsosan kaikista puolueen äänistä.
Valtakunnallisesti 20:stä eniten ääniä keränneestä ehdokkaasta vain kaksi oli miehiä. Myös puolueen eduskuntaryhmän kokoonpano on naisvaltainen: yhdeksän vasemmistoliiton 11 kansanedustajasta on naisia.
Myös valtaosa vasemmistoliiton uusista jäsenistä on naisia, kertoo vasemmistoliiton puoluesihteeri Anna Mäkipää. Hänen mukaansa taustalla on laajempi yhteiskunnallinen kehitys: naiset ovat aktiivisempia kansalaisjärjestötoimijoita ja myös äänestävät aktiivisemmin.
– Ei voida kuitenkaan sanoa, että puolueeseen liittyisi pelkästään naisia. On myös paljon miehiä ja muita sukupuolia, Mäkipää sanoo.
Muutos on kuitenkin tapahtunut jo kerran yhteen suuntaan. Vuonna 2007 vasemmistoliitto oli miesten puolue: sen eduskuntaryhmässä oli 17 kansanedustajaa, joista vain kolme oli naisia. Viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana puolueessa onkin ollut määrätietoinen pyrkimys nostaa naisia ehdokkaiksi, puolueen johtotehtäviin, kansanedustajiksi ja ministereiksi.
”Jotain erityistä vasemmistoliitossa on, ja meidät selkeästi nähdään todellisena ja selkeänä vaihtoehtona oikeiston politiikalle.”
Nyt sukupuolijakauma on heilahtanut toiseen suuntaan. Puoluesihteerin mukaan jakaumaan voidaan puolueessa vaikuttaa esimerkiksi valitsemalla miehiä puolueen johtotehtäviin ja ehdokkaiksi vaaleissa. On kuitenkin viime kädessä puolueen kannattajista kiinni, keitä he haluavat äänestää eduskuntaan.
Uusia jäseniä liittyy myös maantieteellisesti kaikkialla Suomessa. Jokainen vasemmistoliiton 13 piirijärjestöstä on saanut tänä vuonna uusia jäseniä.
– Jäsenistömme kuitenkin keskittyy luonnollisesti sinne, missä on muutenkin enemmän ihmisiä, Mäkipää tarkentaa.
Toisin sanoen puolueeseen liittyy nyt jäseniä suurista kaupungeista, joissa vasemmistoliiton kannatus on muutenkin keskimääräistä korkeampi.
Vasemmistoliiton uudet jäsenet ovat myös pääosin nuoria, alle 40-vuotiaita. Puolueessa on kuitenkin edelleen kaikenikäisiä ihmisiä, mutta näin suuri muutos puolueen jäsenrakenteessa näkyy tulevaisuudessa puolueen järjestötoiminnassa ja politiikassa. Uudet ihmiset tuovat mukanaan uusia ajatuksia, toimintatapoja, verkostoja ja näkökulmia.
Anna Mäkipää kuitenkin painottaa, että sukupuoli, ikä ja sijainti ovat lopulta sivuseikkoja, koska vasemmistoliiton jäseniä yhdistävät ennen kaikkea arvot.
– Vasemmistoliittoon tullaan, koska halutaan puolustaa tasa-arvoa, vahvaa hyvinvointivaltiota ja reilumpaa työelämää. Tavoittelemme maailmaa, joka on kaikille hyvä – myös ilmastolle ja ympäristölle, Mäkipää toteaa.
Jäsenkirja on nykypäivänä harvinaisuus
Puolueisiin sitoutuminen ja niihin liittyminen on nykypäivänä verrattain harvinaista. Suurin osa suomalaisista ei koko elämänsä aikana liity jäseneksi mihinkään puolueeseen. Alle 200 000 ihmistä eli noin 3,6 prosenttia suomalaista on jonkin puolueen jäseniä.
Vielä 40 vuotta sitten tilanne oli toinen. 1980-luvulla puolueisiin kuului reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Keskustapuolueella oli enimmillään noin 300 000 jäsentä, SDP:llä noin 100 000 ja kokoomuksella noin 80 000 jäsentä.
Takavuosina vasemmistoliiton edeltäjien, SKP:n ja SKDL:n, jäseniksi ei noin vain edes pystynyt liittymään. Jäsenhakemukseen piti etsiä suosittelija, ja jäsenyyden hyväksyminen saattoi kestää vuosikausia.
Nykyään puolueen jäsenyyttä kuitenkin pidetään varsin järeänä sitoutumisen muotona ja kynnys liittymiseen on korkealla. Puolueisiin ei liitytä huvin vuoksi, vaan jäsenyys nähdään poikkeuksellisen voimakkaana kannanottona ja keinona vaikuttaa yhteiskuntaan. Vasemmistoliiton jäsenkirjaa tuskin voi pitää myöskään keinona edetä työ- tai virkauralla.
Tutkija Theodora Helimäen mukaan puoluejäsenyyden harvinaistuminen on maailmanlaajuinen kehityskulku, eikä Suomi ole siinä mikään poikkeus. Helimäen mukaan kyseessä on laajempi ilmiö yhteiskunnallisen osallistumisen muutoksesta. Poliittinen osallistuminen on muuttunut koko ajan kevyemmäksi ja siirtynyt enemmän internetiin.
– Nykyään Suomessa on huomattavasti enemmän liikkuvia äänestäjiä kuin aiemmin, ja silloin myös yhteenkuuluvuus puolueisiin on vähäisempi. Puolueeseen kuulumisella ei nähdä saatavan niin paljoa hyötyä itselle, Helimäki avaa.
Uusista jäsenistä aktiiveja ja ehdokkaita
Vasemmistoliitolla on ollut pyrkimyksenä kontaktoida jokainen uusi puolueen jäsen henkilökohtaisesti ja järjestää uusille jäsenille matalan kynnyksen tutustumistapahtumia.
Puoluesihteeri Mäkipään mukaan vastikään liittyneiden kontaktointia onkin tehty todella ahkerasti ”tavalla tai toisella” ympäri maata.
– On aivan oleellista, että jokainen, joka haluaa toimia puolueessa, löytää siihen itselleen sopivan tavan, Anna Mäkipää painottaa.
Puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan vasemmistoliitto erottuu muista puolueista myös puoluetoiminnan monimuotoisuudella.
– Olemme panostaneet siihen, että puolueen jäsenillä olisi enemmän suoria vaikuttamisen mahdollisuuksia. Jäsenten mielipidettä tiedustellaan kyselyillä, ja isoissa päätöksissä järjestetään jäsenäänestyksiä, hän luettelee.
Li Andersson toivoo, että puolueen uusista jäsenistä tulisi ajan myötä myös aktiivisia vaikuttajia ja mahdollisesti myös ehdokkaita tuleviin vaaleihin.
– Toki pitää muistaa se, että ihmiset liittyvät puolueeseen todella erilaisista syistä. Kaikki eivät halua ryhtyä poliitikoiksi, vaan jotkut haluavat jäsenyydellään yksinkertaisesti tukea tekemäämme politiikkaa. Se on täysin OK, Andersson sanoo.
”On aivan oleellista, että jokainen, joka haluaa toimia puolueessa, löytää siihen itselleen sopivan tavan”
Historiallisesti puolueisiin kuuluminen on ollut yhteisöllistä toimintaa. Theodora Helimäki sanoo, että kansanliikepuolueiden aikana poliittisia muutoksia ja suoranaisia vallankumouksia tehtiin puolueiden kautta. Nyt yhteiskunta on muuttunut individualistisemmaksi, eikä yhteisöllisyyttä haeta enää puolueiden kannatuksen tai jäsenyyden kautta.
– Myös vaikuttamisen keinot ovat yksilöllistyneet. Ihmiset hakevat sellaisia tapoja osallistua, joista pääsee itse tekemään ja saamaan tunteen siitä, että osallistuu suoraan politiikkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuminen tai kansalaisaloitteen allekirjoittaminen, jotka eivät vaadi niin paljoa vaivaa tai sitoutumista puolueisiin.
Toinen suuri maailmanlaajuinen kehityskulku on Helimäen mukaan politiikan henkilöityminen karismaattisiin poliitikkoihin ja puoluejohtajiin. Tätä kiihdyttää myös se, että yksittäiset poliitikot ovat puolueitaan näkyvämpiä sosiaalisessa mediassa.
– Suomessa myös äänestystapa on sellainen, että äänestetään henkilöitä. Tutkimusten mukaan puolueen merkitys ihmisten äänestyspäätöksessä on kuitenkin nousussa. Jotain jännää on siis tapahtumassa.
uutiskirje 
