– Vielä vuosi sitten opettajien täytyi ostaa henkilökunnan käyttämät kasvikset. Nykyään meillä on aina enemmän kuin tarpeeksi kasviksia, eikä vain opettajille, vaan kaikille asuntolan oppilaille myös”, kenialainen johtajaopettaja Gladys Orlando sanoo.
Kenialaisen St Denis Libolinan alakoulun oppilaat ovat agroekologisia viljelytekniikkoja käyttäen muuttaneet koulun puutarhan ja kaiken muunkin liikenevän tilan erilaisten vihannesten, palkokasvien ja yrttien ruokametsäksi.
Koulun katoilta keräillään sadevettä, puutarhaan on kaivettu ojia ja istutettu peitekasveja. Näin koululaiset ovat onnistuneet säilömään vettä ja pitämään maaperän kosteana ja otollisena monipuoliselle viljelylle. Vihannesten lisäksi koulun puutarha tuottaa viljoja, hedelmiä, kassavaa, bataatteja, nuolijuurta ja niin edelleen.
Nyt koulun fyysisesti vammaiset oppilaat ovat haastaneet vanhempansa, kyläläiset ja Myangan pikkukaupungin ulkolaitojen maanviljelijät seuraamaan esimerkkiään.
– En tiennyt, että tämä alue voi olla näin tuottoisa, maissin ja papujen pienviljelijä ja koululaisen äiti Naomi Sitati sanoo.
– Olen tullut tänne oppimaan koululaisten rinnalla, ja nyt olen perustanut oman agroekologisen yksikköni puolen eekkerin (0,2 hehtaaria) maapalalleni kotona.
Intohimoinen asenne
St Denis Libolinan viljelyprojektista vastaava opettaja Xavier Emodo kertoo, että koulun kaikki orgaaniset jätteet käytetään kompostilannoitteeksi. Koulun kaksi lehmää antavat maidon lisäksi raaka-ainetta lannoitteisiin.
– Tietyt oppilaat ovat omistautuneet kompostilannoitteen valmistukselle, toiset tuholaisten torjunnalle ja kolmannet sadonkorjuulle. Meillä on jopa rahastonhoitaja, joka pitää kirjaa ylijäämän myynnin tuomista tuloista, Emodo selittää.
– Nämä oppilaat suhtautuvat intohimoisesti kaikkeen, mitä tekevät. Se johtuu uudesta opetusjärjestelmästämme, niin sanotusta kykypohjaisesta opetussuunnitelmasta, jossa käytäntö on osana oppimisvaatimuksia.
Koulun jokaisella luokalla on pieni kasvitarha, josta oppilaat pitävät huolta.
– Oppilaat kilpailevat kasvitarhan hoidossa, yrittävät ylittää toisensa, Emodo kertoo.
Paikalliset voimavarat käyttöön
Asiantuntijoiden mukaan agroekologiset viljelytekniikat ovat avainasemassa Afrikan ruokajärjestelmissä, sillä ne optimoivat paikallisten resurssien käytön – esimerkiksi karjan lanta lannoitteena ja paikalliset vedenlähteet kasteluun – ja näin minimoivat toiminnan ekologisen jalanjäljen sekä vahvistavat viljelykäytäntöjen kestävyyttä.
– Sadeveden keruun, peitekasvien ja kuivuutta sietävien satokasvien istuttamisen kaltaiset tekniikat auttavat säästämään vettä, tohtori Million Belay sanoo.
Hän on Afrikan ruokaomavaraisuuteen tähtäävän Alliance for Food Sovereignty in Africa -järjestön pääjohtaja.
– Tämä on elintärkeää, sillä ilmastonmuutoksen odotetaan tekevän vesiresursseista harvinaisempia ja vaikeammin ennustettavia, Belay tähdentää.
– Olemme havainneet, että perinnetietoon ja perinteisiin käytäntöihin nojautumalla agroekologia voimaannuttaa yhteisöjä toimimaan oman maansa ja resurssiensa suojelijoina. Se myös kannustaa paikallisiin innovaatioihin ja omiin voimiin turvautumiseen ilmaston muuttuessa, Belay sanoo.
Agroekologia parantaa yhteisöjen kykyä ottaa vastaan ilmastoon liittyviä shokkeja, sillä muun muassa viljelylajikkeiden moninaisuuden vuoksi se takaa maanviljelijöille useita eri tulonlähteitä. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuksia lieventää muutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin, sillä agroekologisessa ajattelussa ymmärretään, että pienviljelijöille sopeutuminen on ensisijaista.
Siksi Million Belay yrittää saada agroekologian YK:n seuraavan ilmastokokouksen asialistalle.
uutiskirje 
