– Rikkaat maat ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen, joka kuivaa meidän vesilähteemme. Teemme kaikkemme, jotta saamme vedet takaisin, sillä muuten me kuolemme, perulainen Juan Hilario Quispe sanoo.
Quispe on runsaat kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella Andien rinteillä sijaitsevan Muñapatan pienen viljelijäyhteisön johtaja. Runsaan 50 kilometrin päässä Cuzcon kaupungista sijaitseva kotitarveviljelyä harjoittava noin kolmensadan perheen kylä on joutunut loputtomaan taisteluun pysyvää vesipulaa vastaan.
– Kun ennen vanhaan kesäaikaan ei satanut, me lapset rukoilimme Jumalaa lähettämään meille vettä taivaasta ja sateet tulivat. Nyt on toisin, ilmasto on muuttunut eivätkä rukoukset enää toimi, Quispe toteaa.
Maailman trooppisista jäätiköistä 68 prosenttia on Perussa, mutta viimeisen 60 vuoden aikana yli puolet niistä on kadonnut. Cuzcon alueen jäätiköt kuuluvat voimakkaimmin sulaneisiin. Lisäksi seutu on kahden viime vuoden aikana kärsinyt rajusta kuivuudesta, jota sääilmiö El Niño on pahentanut.
Esivanhempien keinot
Muñapatan väki otti vettä saadakseen uudestaan käyttöön inka-esivanhempiensa käytännöt, veden kylvämisen ja vesisadon korjaamisen. Menetelmänä on luoda olosuhteet, joissa osa sadevedestä saadaan talteen ja suodatetaan maaperään. Näin luonnonvesilähteitä ruokkiva pohjavesikerros täydentyy ja kosteikot ja laitumet elpyvät.
– Olemme istuttaneet yli 20 000 kasvia, jotka sitovat sadevettä vedenjakajan yläosissa. Olemme rakentaneet suodatusojia, jotka antavat veden imeytyä maaperään ja täydentää kastelukanavia”, yhteisön agroekologisten tuottajien johtaja Yolanda Haqqehua kertoo.
Yhteisö on istuttanut Andien ylängöillä luonnostaan kasvavia queuña-puita, jotka sietävät kuivuutta erittäin hyvin ja lisäksi imevät sumusta kosteutta, joka tihkuu oksista ja rungosta maaperään.
– Taimet kasvavat hyvin ja me saamme omaan käyttöön vettä lähteestä letkun avulla. Olemme myös pystyneet kohentamaan viljelyksiämme kahden hyvin vaikean vuoden jälkeen. Mutta meidän täytyy jatkaa taistelua, sillä vesiongelma jatkuu niin kauan kuin meillä on näitä ilmastopulmia, Haqqehua sanoo.
”Ilman tasavertaisuutta ei ole ilmasto-oikeudenmukaisuutta”
Perulaisten naisten asiaa edistävä kansalaisjärjestö Flora Tristán on tarjonnut Muñapatalle ja kahdelle muulle Andien yhteisölle teknistä apua kohoavista lämpötiloista selviytymiseen.
– Ilmasto-oikeudenmukaisuus on tie, jolle maamme on lähdettävä. Se on erityisen tärkeää maaseudun yhteisöille, jotka ovat haavoittuvia elinympäristönsä, köyhyyden, valtion välinpitämättömyyden ja sukupuolten eriarvoisuuden vuoksi, Flora Tristánin maaseudun kehitysohjelmassa työskentelevä Katherine Pozo sanoo.
– Ei voi olla ilmasto-oikeudenmukaisuutta ilman tasavertaisuutta, oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, Pozo lisää.
Sen tähden varsinkin vihannesten ja yrttien agroekologista tuotantoa harjoittavat naiset ovat osallistuneet veden kylvön ja vesisadon korjaamisen käytäntöjen kehitykseen. Naiset myös saivat yhteisöjensä paikallishallinnon osallistumaan veden lähteiden elvyttämiseen hankkeessa, jota tukivat Espanjan baskien kehitysyhteistyöjärjestöt.
Tänä syksynä sateet palasivat
Kahden kuivan vuoden jälkeen Cuzcossa on marraskuun lopusta lähtien satanut. Kuivuus oli niin ankaraa, että Perun hallitus julisti alueelle hätätilan vesistressin vuoksi. Nyt Andien ylänköjen tähän aikaan perinteisesti kirkkaat taivaat ovat peittyneet paksuun pilviverhoon.
Tämä on hyvä uutinen Muñapatan asukkaille. Yhteisön jäsen ja metsityskomitean presidentti David Quispe on innoissaan nähdessään veden täyttämiä pikkulampia ja valtavia sieniä fiikuslehdossa. Eniten innoissaan hän on nähdessään, että queuña-puut kasvavat hyvin.
– Synnyin vuonna 1978. Lapsena saatoin viedä perheeni lampaat laiduntamaan moniin eri paikkoihin, koska aina löysin lähteitä ja lampia. Mutta vähin eri ne kuivuivat, Quispe muistelee.
Nykyään David Quispe työskentelee maanviljelijänä ja yhteisöjohtajana, ja pitää huolta iäkkäistä vanhemmistaan. Hänen suurin huolensa on, että piilevät kiistat vedestä ja alueista nousevat esiin. Hän uskoo kuitenkin, että ristiriidoilta vältytään, kunhan vain huolehditaan veden riittävyydestä niin kasteluun kuin kotitalouskäyttöönkin.
”Täytyy varautua, jotta elämä voi jatkua”
Sachacin yhteisöön syntynyt Juana María Quispe elää siellä edelleen kuuden lapsensa ja aviomiehensä Julián Cutin kanssa. Yli 4 000 metrin korkeudessa asuva aviopari on ylpeä yhteisön aikaansaannoksista.
– Virrat olivat kuivumassa ja ilmastonmuutos oli jättämässä meidät vaille vettä, mutta nyt me elvytämme virtoja, Juana María selittää.
Sachacin noin 200 perhettä ovat istuttaneet 10 500 puuta, jotka keräävät vettä. Istutusalue on suojeltu piikkilanka-aidalla. Perheet ovat myös myös rakentaneet lähes viisi kilometriä suodatusojia.
Yhteisön useimmat viljelmät ovat sadevedestä riippuvaisia, ja koska sateet ovat muuttuneet arvaamattomiksi, viljelijöiden on ollut pakko alkaa sopeutua kuivuuteen ja samalla etsiä uusia keinoja saada talteen vettä silloin, kun sitä on tarjolla.
– Meidän täytyy olla varautuneita, jotta elämä voi jatkua – ei vain meidän, vaan lastemme ja lastemme lasten elämä. Heidän vuokseen me nyt raadamme, Cuti sanoo.
lehti 