Jussi Virkkunen: Toivo, presidentinvaalien ennakkoäänestys alkaa reilun viikon päästä. Viimeisimmissä gallupeissa perussuomalaisten Jussi Halla-aho on ollut pienoisessa nousussa. Mitä luulet, saako se punavihreitä siirtymään nyt Pekka Haaviston (vihr) taakse?
Toivo Haimi: Presidentinvaalin äänestyspäätöksiin vaikuttaa niin monta liikkuvaa osaa, etten sano tähän tässä vaiheessa juuta enkä jaata.
Pitäisin toki aivan todennäköisenä, että moni keskivertoa liberaalimpi ja vasemmistolaisempi kansalainen haluaisi pelata niin sanotusti varman päälle eli äänestää Haavistoa ensimmäisellä kierroksella. Tämä siis siitäkin huolimatta, vaikka äänestäjän oma ajattelu olisi lähempänä esimerkiksi Li Anderssonin (vas) tai Jutta Urpilaisen (sdp) edustamaa politiikkaa.
Tällainen järkeily tietysti vaikuttaa houkuttelevalta siinä vaiheessa, jos näyttää siltä, että toiselle kierrokselle kokoomuksen Alexander Stubbia vastaan on menossa joko Pekka Haavisto tai Jussi Halla-aho. Siltä ei kuitenkaan ole vielä merkkejä, vaan Haaviston kannatus on pysynyt edelleen verrattain korkealla.
JV: Näinhän se on, ja seuraava kannatusmittaus näyttää paremmin tilanteen. Joka tapauksessa asetelma on pysynyt pitkään hyvin selvänä eli Haavisto ja Stubb ovat pitäneet asemansa kärkikaksikkona.
Mutta mitä mieltä olet vaalin puheenaiheista? Ei ole ihme, että niin sanotun kovan turvallisuuden teemat ovat korostuneet tenteissä. Nyt puhutaan aseista ja Venäjän uhasta.
Tämä on jättänyt Li Anderssonin ja jossain määrin demarien Jutta Urpilaisen aika yksin puhumaan maan jakautumisen aiheuttamasta vaarasta. Toki Stubbkin tästä on jonkun verran puhunut.
TH: Kyllä, vaalikeskusteluissa on korostettu juuri tuota ”kovaa” turvallisuuspolitiikkaa, eli asevarustelua ja maanpuolustusta. Se toki on ymmärrettävää tässä surullisessa maailmanajassa, jossa itänaapurimme käy sotaa naapurimaataan vastaan. Sota pelottaa ihmisiä, ja siksi monet presidenttiehdokkaat haluavat esiintyä maanpuolustuksen takuumiehinä.
Valitettavasti hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt huoli laajemmasta turvallisuudesta. Mainitsemasi maan jakautuminen on mitä suurimmissa määrin turvallisuusuhka: maa, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa eivätkä viranomaisiin, on turvaton maa.
Myös ilmastonmuutos on otettava nyt viimein vakavasti kovana turvallisuusuhkana, ja tämän soisin näkyvän myös keskusteluissa vaalien alla. Toissa vuonna tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 32 prosenttia Naton jäsenmaiden kansalaisista piti ilmastonmuutosta suurimpana uhkana heidän turvallisuudelleen. Suurempana kuin sotaa, terrorismia, poliittista epävakautta tai kyberiskuja.
Nato-maissakin ihmiset ovat eniten huolissaan elinkustannusten noususta, ilmastonmuutoksesta, eriarvoisuudesta ja talouden kehityksestä. Suomessa ilmastonmuutos tai sään ääri-ilmiöt sekä köyhyys ja eriarvoisuus ovat kansalaisten suurimpia huolia nousseiden elinkustannusten jälkeen.
Ja tämähän ei ole tosiaan mitään kommareiden ulinaa, vaan Naton tekemä tutkimus.. Ilmastonmuutos ja eriarvoisuus on otettava turvallisuuspoliittiseen keskusteluun mukaan, ja se on myöntänyt militaristinenkin tiedemies.
JV: Ehkä tässä onkin enemmän kyse mediakritiikistä, kun tenteissä ja haastatteluissa dominoivat nämä ”kovan turvallisuuden aiheet”.
Tuohon Naton tutkimukseen on pakko sanoa, että ennen koronakriisiä eurobarometrikyselyssä suomalaisten suurin huolenaihe oli EU-maiden julkisen velan määrä. Se meni siis ilmastokriisinkin edelle. Sittemmin asia on kyllä muuttunut.
Joka tapauksessa ilmastokriisistä on tosiaan puhuttu näissä vaaleissa erittäin vähän. Tiedä sitten, mistä se johtuu.
Palataan vielä asetelmiin. Li Anderssonin kannatus on pyörinyt seitsemän prosentin paikkeilla. Jos tuo olisi vaali-iltana tulos, siihen voisi olla aika tyytyväinen. Paavo Arhinmäki ylsi vuonna 2012 5,5 prosentin kannatukseen, mikä oli paras tulos vasemmistoliiton ehdokkaalle presidentinvaaleissa.
Demarien kohdalla on pakko sanoa, että edessä näyttäisi olevan jo toinen pannukakku. Kuusi vuotta sitten asiaa saattoi sentään selittää Sauli Niinistön suosiolla, mutta nyt Urpilaisen kannatus on ollut häkellyttävän matala – hän on kannatusmittauksissa ollut Anderssonin takana.
TH: Pitkään on toistettu, että Li Andersson on puoluettaan suositumpi poliitikko. Nyt presidentinvaalissa tuota fraasia päästään toden teolla testaamaan. Vasemmistoliiton kannatus on eduskuntavaalien jälkeen tasaantunut taas 8 prosentin tuntumaan, mutta Li Anderssonin kannatus ei ole presidenttikyselyissä päässyt samoihin lukemiin.
Sanoisin, että Andersson voi olla kampanjaansa tyytyväinen, jos vaalipäivänä kannatus ylittää vasemmistoliiton gallup-kannatuksen. Onnistuminen olisi sekin, että Anderssonin kannatus ylittäisi viime vuoden eduskuntavaalien kannatuksen eli 7,1 prosenttia. Se olisi myös puolueen kenttäväelle voimaannuttava viesti.
JV: Kyllä, ja etenkin jos kannatus olisi erityisen hyvä sanotaan nyt vaikka Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Lapissa.
Pitääkö KU:n täysin puolueeton raati kiinni siitä, että toiselle kierrokselle menevät Alexander Stubb ja Pekka Haavisto?
TH: KU:n järkähtämättömän objektiivinen raati sanoo, että Alexander Stubb ja Pekka Haavisto ovat todennäköisin kaksikko jatkoon, mutta muistuttaa, että demokratia tuottaa joskus ihmeellisiä ja odottamattomia lopputuloksia.
uutiskirje 
