Vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustaja Mai Kivelä arvioi, että Suomessa hakataan liikaa puuta suhteessa tarvittaviin hiilinieluihin.
Kivelä muistuttaa siitä, että edellisen eli Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen keskeisiä ilmastopoliittisia innovaatioita oli teollisuuden vähähiilitiekarttatyö. Siinä eri teollisuudenalat ja elinkeinoelämä kokonaisuudessaan saatiin sitoutumaan Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen.
Puumäärä liian iso
”Ongelma pitää ratkaista niin, että ei oleteta meillä olevan käytettävissä loputtomasti puuta, vaan asetetaan puunkäytölle reunaehdot.”
Kivelä toteaa, että tiekartat on tarkoitus päivittää tällä hallituskaudella. Hän peräänkuuluttaakin pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitukselta tiekarttojen edellyttämän puumäärän sovittamista kestävän käytön rajoihin.
Kivelä teki asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
– Tiekartat perustuvat sille, että fossiilista energiaa korvataan puulla, ja että puuta on käytettävissä teollisuuden tarpeisiin 140 miljoonaa kuutiota, Kivelä selvittää.
Hän toteaa kirjallisessa kysymyksessään, että itsenäisen tutkimusyksikön BIOS:in mukaan tiekarttojen toteuttaminen vaatisi yhteensä vuosittain 140 miljoonaa kuutiota puuta. Puuntuotannollinen maksimihakkuutaso on tällä hetkellä noin 80 miljoonan kuution luokkaa, mutta trendi on laskeva.
Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen ja luontokadon pysäyttäminen puolestaan edellyttävät 55-65 miljoonan hakkuukuution vuositasoa.
– Tämä on yli puolet vähemmän kuin mitä tiekarttojen toteuttaminen vaatisi, Kivelä toteaa.
– Luvut eivät siis täsmää.
Megaluokan ongelma
Kivelän mukaan kyseessä on Suomen ilmastotyötä muutenkin haittaava, ratkaisematon megaluokan ongelma, koska Suomen hiilineutraaliustavoite nojaa vahvaan hiilinieluun, kun osa päästövähennystoimista kuitenkin pienentää tuota nielua
Näin ollen lopputuloksena Suomen nettovaikutus ilmastoon on edelleen yhtä negatiivinen kuin vuonna 1990 siitä huolimatta, että päästöjä on on todellisuudessa onnistuttu vähentämään yli kolmanneksella.
– Ongelma pitää ratkaista niin, että ei oleteta meillä olevan käytettävissä loputtomasti puuta, vaan että hiilinielun säilyttäminen ja kasvattaminen asettaa puunkäytölle reunaehdot. Valtioneuvoston tulisikin koordinoida teollisuuden kanssa kullekin paljon puuta tarvitsevalle sektorille ohjeellinen puuraaka-aineosuus, Kivelä ehdottaa.
uutiskirje 