Lääkärit ilman rajoja -järjestö on tänään julkaissut Death, despair and destitution: the human costs of the EU’s migration policies -raportin, joka käsittelee Euroopan unionin siirtolaispolitiikan vaikutuksia. Raportin mukaan EU ja sen jäsenvaltiot hyväksyvät väkivallan taktiikat, joita Euroopan johtajien yhä epäinhimillisempi poliittinen retoriikka rohkaisee entisestään.
Raportti pohjautuu lääketieteelliseen dataan 20 000 potilasvastaanotosta EU:n eri rajoilla ja 8 400 ihmisen pelastamisesta Välimerestä sekä hoitohenkilökunnan ja potilaiden omakohtaisiin kertomuksiin.
Tartuntatauteja, aliravitsemusta, kidutusta
Viime vuosina EU on yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa investoinut merkittävästi kolmansiin maihin, kuten Nigeriin ja Libyaan, jotta ihmisiä estettäisiin lähtemästä kohti Eurooppaa. EU on solminut sopimuksia ihmisten palauttamiseksi, vaikkei voi varmistua palautettujen ihmisten inhimillisestä kohtelusta.
EU on jo vuosien ajan tukenut Libyan rannikkovartiostoa sekä rahallisesti että kouluttamalla henkilöstöä. Rannikkovartiosto ottaa rutiininomaisesti ihmisiä kiinni merellä ja vie heidät Libyassa sijaitseviin pidätyskeskuksiin.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö dokumentoi Libyan pidätyskeskusten surkeita elinoloja vuosina 2016–23. Tartuntataudit levisivät helposti epähygieenisissä oloissa, ja järjestö hoiti muun muassa tuberkuloosipotilaita. Pidätyskeskuksissa todistettiin myös aliravitsemusta, kidutusta ja väkivaltaa. Samankaltaista EU:n ulkoistamaa väkivaltaa ja siirtolaisten perusterveydenhuollon epäämistä nähdään Nigerissä, Serbiassa ja Tunisiassa.
Pushbackit ovat aina laittomia
Lääkärit ilman rajoja on dokumentoinut myös toistuvia laittomia palautuksia eli pushbackejä esimerkiksi Puolassa, Kreikassa, Bulgariassa ja Unkarissa. EU:n rajoille on rakennettu yli 2 000 kilometriä rajamuuria ja -aitoja, joiden tarkoituksena on pitää ihmiset poissa unionin alueelta. Aidat on usein päällystetty piikkilangalla, ja niitä on vahvistettu valvontakameroilla ja lennokeilla.
Suomessakin ollaan pystyttämässä raja-aitaa Venäjän vastaiselle rajalle. Viime kuukausina Suomessa on keskusteltu myös pushbackeista.
”Pushbackeista puhutaan ikään kuin ne olisivat jonkinlainen mahdollinen vaihtoehto siirtolaisuuden estämiseksi. Eivät ne ole.”
– Pushbackeista puhutaan ikään kuin ne olisivat jonkinlainen mahdollinen vaihtoehto siirtolaisuuden estämiseksi. Eivät ne ole. Pushbackit ovat aina laittomia, toteaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta.
– Olemme nähneet pushbackien jopa kuolettavat seuraukset työssämme ympäri Eurooppaa, emmekä voi hyväksyä, että Suomessa tällaista vaihtoehtoa edes harkitaan, Väkiparta sanoo.
Lääkärit ilman rajoja -järjestön hoitamat potilaat ovat kertoneet pushbackien karuista seurauksista. Kymmenet ihmiset ovat kuolleet Puolan ja Valko-Venäjän väliselle raja-alueelle.
”Olin sairaana, ja minua hoidettiin kolme päivää sairaalassa. Pyysin suojelua, mutta lopulta minut palautettiin Valko-Venäjälle ilman mitään, aivan yksin”, potilaamme Valko-Venäjällä kertoi vuonna 2023.
Suunnanmuutos siirtolaispolitiikkaan
Lääkärit ilman rajoja arvioi, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät enää täytä velvollisuuttaan antaa apua merellä vaarassa oleville ihmisille, vaan pelastustehtävät on ulkoistettu EU:n ulkopuolisille rannikkovartiostoille. Järjestöt pyrkivät paikkaamaan aukkoa, mutta niidenkin työtä on hankaloitettu lainsäädäntöä kiristämällä. Haaksirikoista ja vältettävissä olevista kuolemantapauksista on tullut lähes päivittäisiä tragedioita Välimeren keskiosissa.
– Myös Suomen on muutettava suuntaa ja lakattava tarkastelemasta siirtolaisia ainoastaan turvallisuusnäkökulmasta. Ihmisten epäinhimillistämisen on loputtava, Kaisa Väkiparta sanoo.
Tälläkin hetkellä Suomessa on käynnissä useita lakihankkeita siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksien kiristämiseksi.
– Valitettavasti Suomen kehityssuunta on sama kuin EU:ssa laajemminkin. Siirtolaisten oikeuksia heikennetään pala palalta: mihin tämä päättyy? Kuinka monta ihmishenkeä ollaan valmiita vielä uhraamaan – ja millä hinnalla? Väkiparta kysyy.
lehti 