Millaisen presidentin Suomi Stubbista saa? Näin vastaavat tutkija, poliitikko ja toimittaja

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Alexander Stubb tuli perjantaina 1. maaliskuuta Suomen 13:s tasavallan presidentti. Tohtoriksi väitelleitä presidenttejä on ennenkin ollut, mutta Stubb on ensimmäinen ulkomailla väitöskirjansa tehnyt.

Stubbin presidenttiys tarkoittaa, että kokoomuksen presidenttiputki kestää ainakin 18 vuotta. Stubbin edeltäjä Sauli Niinistö istui kaksi kautta eli 12 vuotta presidenttinä.

Presidentinvaalin toisella kierroksella vastakkain oli kaksi arvoiltaan melko liberaalia ehdokasta, tosin molemmat yrittivät häivyttää niitä hakiessaan tukea konservatiivisimmilta seuduilta. Siinä Stubb onnistui vastaehdokas Pekka Haavistoa paremmin.

Stubbin voitto toisella kierroksella ratkesi suurten kaupunkien ulkopuolella, missä Haaviston kannatus jäi selvästi Stubbia pienemmäksi. Haavisto puolestaan jyräsi isoissa kaupungeissa, ainoana suurena poikkeuksena oli Espoo.

Stubb on määritellyt ulkopoliittisen linjansa arvopohjaiseksi realismiksi. Sen pohjalta lähdimme tällä kertaa kysymään raadiltamme, millaisen presidentin Suomi Stubbista saa. 

Matti Pesu / Li Andersson / Marko Junkkari

Matti Pesu
Johtava tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

Suomi saa Alexander Stubbista presidentin, jonka kansainvälispoliittista maailmankuvaa värittää usko läntisiin järjestöihin, erityisesti Euroopan unioniin ja Natoon. Hänen länsimyönteisyytensä kumpuaa enemmänkin arvopohjaisesta arviosta Suomen paikasta maailmassa kuin viileän reaalipoliittisesta analyysistä.

Stubb satsannee presidenttikautensa aikana muun muassa transatlanttisiin suhteisiin ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Nähtäväksi jää, olivatko Stubbin presidenttikampanjan puheen rauhanvälityksestä vaalitaktiikkaa vai aikooko hän ajaa asiaa myös presidenttinä.

Stubb on viime vuosina analysoinut maailmanpolitiikan isoa kuvaa, mikä on piristävä poikkeus kapeaan suomalaiseen geopoliittiseen katsantoon. Vaikka Stubbin kannat suhteessa Venäjään ovat tiukat, hänen suhtautumisensa ei-läntisen maailman toimijoihin, esimerkiksi Kiinaan, ei ole kovin haukkamainen. Tässä mielessä Stubb istuu suomalaisen pragmaattisen ulkopolitiikan perinteeseen.

Tyyliltään Stubb ei välttämättä edusta suomalaista valtiomiestyyppiä toisin kuin edeltäjänsä Niinistö. Stubb pystynee selvästi artikuloimaan Suomen linjauksia sekä kotimaiselle että kansainväliselle yleisölle.

Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Odotan, millainen suomalaisia yhdistävä tekijä hän on. Kaikki puolueet, myös vasemmisto, ovat valmiita yhteistyöhön. Tässä suhteessa en odota suuria muutoksia aiempaan, hyvin toimineeseen yhteyteen Niinistön kanssa. Stubb on korostanut keskustelevuutta: toivon, että käymme enemmän aidosti monipuolista ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, mitä on toistaiseksi käyty Nato-Suomessa hyvin vähän.

Stubb on ollut kampanjassa vahvasti ydinaselainsäädännön uudistamisen kannalla, joka jakoi myös ehdokkaita. Tähän tarvitaan laaja parlamentaarisen yhteisymmärrys, mitä ei tällä hetkellä ole, enkä myöskään siksi itse pidä tämän keskustelun avaamista järkevänä.

Toisella kierroksella erot olivat ilmastonmuutokseen, eriarvoisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Huomioiden historiallisen tiukan vaalituloksen, olisi Stubbin viisasta ottaa myös näitä laajaa tukea nauttivia teemoja vahvemmin agendalle.

Myös Gazan tilanteeseen hänellä on nyt paine ottaa vahvemmin kantaa Suomen äänellä – etenkin, kun Israelin toimiin kriittisesti suhtautuvat äänet yleistyvät myös läntisten johtajien keskuudessa.

Marko Junkkari
Helsingin Sanomain toimittaja

Vaikka toimittajat yrittivät vaalikampanjan aikana hohtimilla repiä Aleksander Stubbilta näkemyksiä hallituksen kaavailuihin rajata poliittisia lakkoja ja muihin työelämäuudistuksiin, Stubb ei niitä juuri suostunut kommentoimaan.

Sama linja jatkunee myös presidenttinä.

Stubb tuskin tulee olemaan samankaltainen unilukkari kuin Sauli Niinistö, joka toistuvasti esitti huoliaan esimerkiksi Suomen velkaantumisesta.

Stubb tulee todennäköisesti pysymään hyvinkin tarkasti presidentin valtaoikeuksien rajoissa – johtuen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat ne alueet, jotka Stubb politiikassa parhaiten hallitsee.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentti Stubb tuleekin olemaan hyvin aktiivinen. Hän tulee matkustamaan paljon ja antamaan haastatteluita maailman viestimille. Stubbilla on valmiina maailmalla laajat kontaktiverkostot, joita hän tulee presidenttinä täysimääräisesti hyödyntämään.

Vaalikampanjan aikana Stubb puhui paljon rauhanvälityksestä. Voi hyvinkin olla, että presidentti Stubb nähdään vielä jossain roolissa sovittelemassa maailman sotia ja kriisejä.

Presidentti Stubbin keskeinen tavoite on saada Suomi tekemään kokoaan suurempaa ulkopolitiikkaa.