Melkein kahden kilometrin päässä Mwazaron rantaviivasta näkyy naisia Intian valtameressä. On laskuveden aika ja naiset hoitavat merileväviljelmiään, joiden pitkät rivit kelluvat nilkkaan ulottuvassa vedessä.
Naiset sitovat lankoja meren pohjaan juntattujen paalujen väliin, ja näihin lankoihin he kiinnittävät merilevän siemeniä. Kun vuorovesi kääntyy, naiset palaavat rannalle Mwambaon kylään. Merilevän kasvatus on Keniassa valtaosin naisten harjoittama elinkeino.
Mwambaon kylän naiset ovat viljelleet merilevää seitsemisen vuotta. Vuonna 2017 merilevätutkija ehdotti naisille sitä.
– Kenian etelärannikolla kasvavasta kahdesta merilevälajista tutkija suositteli meille toista ja neuvoi viljelymenetelmän. Korjaamme satoa 45 päivän välein. Täytyy vain sitoa langat ja sijoittaa kepit kunnolla, jotta vuorovedet eivät vie niitä mennessään, merilevänviljelijä Rehema Abdalla Mwambaon kylästä sanoo.
Ensin suojeltiin mangrovea
Vuotta ennen levänviljelyn käynnistämistä kyläläiset olivat aloittaneet mangrovemetsiensä suojelun, jotta saisivat mangrovetuhojen takia avomerelle karanneet kalat takaisin kalastajien ulottuville. Rannikon mangrovemetsät muodostavat turvallisen elinympäristön kaloille ja muille mereneläville.
– Tajusimme, että mitä enemmän mangrovea katoaa, sitä kauemmas kalat uivat. Me olemme riippuvaisia kalasta, se merkitsee meille sekä ruokaa että rahaa. Miehet myyvät suuret kalat rantahotelleille ja naiset myyvät rapuja ja katkarapuja tienvarsilla ja kylätoreilla. Tilanne uhkasi jokapäiväistä leipäämme ja niinpä ryhdyimme yhteisönä vapaaehtoisesti suojelemaan ja ennallistamaan mangrovemetsiämme, kyläläinen Saumu Hamadi kertoo.
– Muodostimme kaksi ryhmää, Mwambao Mkuyuni Youth ja Bati Beach Mwambao. Molempien jäsenistä 80 prosenttia on naisia, Hamadi lisää.
Mangroven ennallistamisen yhteisökoordinaattori ja Batin merilevänviljelijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Abdalla Bidii Lewa selittää, että mangrovet ovat jo suojelleet alueen kyliä.
– Viime vuoden marras-joulukuussa oli pahoja tulvia. Muualla rannikolla taloja huuhtoutui vesien mukana ja maatiloja tuhoutui, mutta me olimme turvassa.
Mangrovet tavallaan suojelevat myös kauempana rantaviivasta sijaitsevia leväviljelmiä.
– Jos merilevät irtoavat naruista merenkäynnin vuoksi, ne tarttuvat mangroven juuristoihin ja me voimme kerätä niitä sieltä. Se on harvinaista, mutta aina silloin tällöin vuorovedet ovat hyvin voimakkaita, Hamadi sanoo.
Hyvät tulevaisuudennäkymät
Merilevällä on superruokana suotuisat markkinanäkymät, sillä sushin ohella sitä voidaan laittaa keittoihin, salaatteihin ja smoothieihin. Lisäksi eläinruoka-, kosmetiikka- ja lääketeollisuus käyttävät sitä raaka-aineena.
– Tällä hetkellä kilo merilevää menee kaupaksi 35 Kenian shillingillä (0,23 €). Tähtään siihen, että ansaitsen aina 45 päivän välein 75 000 shillinkiä (494 €). Myymme lisäksi merilevänsiemeniä toisille mangroven suojelua harjoittaville naisryhmille, Hamadi kertoo.
Kylän naisten tulevaisuudennäkymät ovat valoisia, mutta nykyhetkessä on vielä parantamisen varaa. Naisilla ei esimerkiksi ole veneitä, joilla he voisivat kuljettaa merileväsatonsa kuivalle maalle. Niinpä he sadonkorjuuaikaan sitovat merileväsäkkejä vyötäisilleen ja odottavat alkuiltapäivästä tulevaa nousuvettä, joka kantaa heidät raskaine kantamuksineen rantaan.
Naisilla ei myöskään ole vielä pääsyä laajemmille markkinoille, vaan he ovat yhden isomman ostajan ja kylätason pienempien ostajien varassa.
Merilevä hiilinieluna
Lewan mukaan merilevänviljely on nousussa myös uutena ilmastonmuutoksen vaikutusten lievennysstrategiana, joka samalla tarjoaa rannikkoyhteisöille vaihtoehtoisen elinkeinon ja siten vähentää niiden riippuvuutta kalastuksesta ja mangrovemetsien luonnonvaroista.
Merilevät täydentävät mangroveja imemällä itseensä vedyn, fosforin ja hiilidioksidin kaltaisia ravinteita. Ne eivät tarvitse multaa, lannoitteita, makeaa vettä tai tuholaismyrkkyjä. Ne kohentavat merkittävästi kasvuympäristöään. Merilevät sitovat tehokkaasti hiilidioksidia, joka ei vapaudu niistä sadonkorjuun jälkeenkään.
Merilevät vetävät vedestä massaansa nähden enemmän kasvihuonekaasuja kuin muut vesikasvit. Mwazaron rantayhteisö onkin aikeissa lisätä merilevän osaksi sinistä hiilinieluaan. Näin se kirittää muita rannikon yhteisöjä samaan.
lehti 