Intian Ahmedabadin slummissa elävä Seema Mali oli epätoivoinen. Hän ei pystynyt puolustautumaan brutaalia hellettä vastaan. Hän valmistaa yhden huoneen peltikattoisessa talossaan kukkaseppeleitä temppelikauppiaille, mutta jo kymmenen kesän ajan äärihelteet ovat pienentäneet hänen tulojaan kolmanneksella.
Kun kesän lämpötilat säännöllisesti ylittivät 40 celsiusastetta, tulojen kutistuminen alkoi haitata materiaalien hankintaa. Työhuone muuttui pätsiksi jo ennen keskipäivää. Iltapäivällä kukkien terälehdet alkoivat putoilla kuumuuden ja kosteuden yhdistelmän vuoksi.
Ahmedabadin slummeissa suuri määrä naisia työskentelee kotonaan. He valmistavat vaatteita, kirjontatöitä, leijoja ja välipaloja, pyörittävät ruokakauppoja ja harjoittavat pienimuotoista vihannes- ja kukkakauppaa ja niin edelleen. Heidän tulonsa ja läsnäolonsa kotona ovat elintärkeitä yhdessä eläville monisukupolvisille suurperheille.
Seema Malin tavoin useimmat slummiasukkaat elävät yhden huoneen ikkunattomissa taloissa, joissa on peltikatto. Ainoan helpotuksen auringon paahteelle tuo kattotuuletin. Hökkelit ovat kapeilla kujilla niin liki toisiaan, ettei oven kautta tuulettamisesta ole apua.
Ennätyshelteitä vuodesta toiseen
Intiassa on usean vuoden ajan mitattu ennätyskorkeita lämpötiloja maalis-toukokuussa. Viime vuosi oli vuodesta 1901 alkaneen mittaushistorian toiseksi lämpimin. Vuonna 2022 Intian eri osavaltioissa koettiin kolmen kevätkuukauden aikana yhteensä 280 hellepäivää. Tämän vuoden maaliskuun alussa Intian ilmatieteen laitos varoitti kevään helleaalloista ja todennäköisesti tavallista lämpimämmästä kesästä.
Intian Gujaratin osavaltiossa sijaitsevassa Ahmedabadissa kesälämpötila oli kaksi vuotta sitten korkeimmillaan 45,8 celsiusastetta. Vuonna 2016 eräänä toukokuun päivänä saavutettiin 48 celsiusasteen huippulukema. Toukokuussa 2010 kaupunkia kuritti viikon kestänyt yli 45 asteen tappohelle, jonka aikana Ahmedabadissa kuoli 1 344 ihmistä enemmän kuin edellisvuoden toukokuussa.
Hellekuolemat innostivat Ahmedabadin kaupunkia laatimaan toimintasuunnitelman helteiden varalta vuonna 2013. Se oli ensimmäinen kaupungille tehty hellesuunnitelma Etelä-Aasiassa.
Naisten ratkaisu
Intialainen kaupunkielämän kohentamiseen tähtäävä säätiö Mahila Housing Trust (MHT) tekee yhteistyötä Ahmedabadin kaupunkislummien naisten kanssa. MHT:n ohjelmajohtaja Siraz Hirani kertoo, että kymmenen vuotta sitten tapahtui äkillinen muutos. Naisten suurimmaksi huolenaiheeksi nousi äärimmäinen kuumuus.
– Aiemmin meiltä yleisimmin pyydettiin apua vesi- ja käymäläasioissa tai tiilitalojen rakentamisessa. Kymmenen vuotta sitten alettiin pyytää apua helteisiin, tulviin ja malariahyttysiin liittyvissä ongelmissa, Hirani selittää.
– Helteen helpotusratkaisuja testattiin kentällä slummeissa. Naiset äänestivät yksimielisesti parhaaksi ratkaisuksi talojen kattojen maalaamisen valkoisella, lämpöä heijastavalla maalilla, Hirani kertoo.
Vaihtokauppaa
MHT järjesti rahat maalien ostamiseen, mutta maalaaminen jäi naisten omalle vastuulle. Ammattimaalari olisi laskuttanut enemmän kuin nainen ansaitsee päivässä, eivätkä perheiden miehet halunneet uhrata työlle päiväänsä ja päiväpalkkaansa. Naisten täytyi tehdä se itse.
Maalaamista pidettiin miesten työnä, mutta naiset opettelivat maalaamaan ja opettivat toisiakin. He maalasivat valkoisiksi myös naapurissa asuvien vanhusten ja sairaiden pelti- ja asbestikatot.
– Meidän yhteisössämme tavallinen vaihtokauppa on, että sinä kokkaat meille lounaan ja minä maalaan sinun kattosi, räätälintöitä kotonaan tekevä Nimaben Harishbai, 28, sanoo.
Yhteistyötä viranomaisten kanssa
Nimaben sai MHT:ltä digitaalisen huonelämpömittarin ja kutsui yhteisön naiset tunnustelemaan lämpöeroa äskettäin valkokattoiseksi maalatun talonsa ja naisten peltikattoisten talojen välillä.
– Lämpötila oli kolmesta viiteen astetta alhaisempi kuin heillä. Se olisi vielä matalampi, jos täällä olisi puita ympärillä ja ilmastointi, hän kertoo.
Nimabenin tavoin monet kattonsa valkaisseet naiset ovat innoittaneet naapureitaan. Tällä hetkellä niissä Ahmedabadin slummeissa, joissa MHT toimii, on 32 000 viilentävää valkokattoa. MHT on kouluttanut 14 684 slummien naista kehityksen johtajiksi, vikasineiksi. Vikasinit oppivat teknisiltä asiantuntijoilta, motivoivat ja johtavat toisia. Yhteistyössä viranomaisten kanssa he myös muovaavat kaupunkien köyhille sopivia käytäntöjä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi.
Slummiyhteisöjen yhteistyö viranomaisten kanssa on välttämätöntä, sillä kaupungilla ei ole varaa maalauttaa miljoonien slummikotien kattoja valkoisiksi. Kaupunki onkin kiitollinen MHT:lle, joka motivoi asukkaat tekemään työn itse. On myös ehdotettu, että viilennyskatot sisällytettäisiin suurten intialaisten maalinvalmistajien sosiaaliseen vastuuseen.
Valtava apu
– Ennen kuin he saivat viilentävät katot, he menettivät kesäiltapäivisin neljä työtuntia päivittäin. Lisäksi helteestä johtuneet lääkärikulut kahmaisivat osansa vähentyneistä tuloista, MHT:n kenttäorganisoija Niruben Badoria, 45, kertoo.
– Riippumatta siitä, mitä ammattia harjoitamme, ero ansioissa ennen ja jälkeen viilennyskaton asentamisen on huomattava, Seema Mali sanoo.
– Valkoisesta katosta on ollut valtava apu. Kun olen voinut tehdä työtä kauemmin, olen ollut tuottavampi.
Naisten vaatteita ompeleva Nimaben kertoo, että katon valkaisun jälkeen hän on joinain päivinä pystynyt kaksinkertaistamaan tulonsa.
– Olemme säästäneet myös sähkölaskussa. Tuuletinta ei tarvitse käyttää koko päivää. Lisäksi huoneeseen avattu uusi ikkuna merkitsee, ettei valoja tarvitse pitää päällä 15 tuntia päivässä. Helle varasti ison osa tuloistamme, mutta valkoinen katto on nyt pidättänyt varkaan.
Ahmedabadin virallinen hellepolitiikka on keskittynyt terveyshaittojen vähentämiseen, mutta slummien naiset ovat tuoneet keskusteluun ilmastonmuutokseen sopeutumisen, elinkeinojen suojelun ja ylipäänsä slummialueiden elämänlaadun.
uutiskirje 
