Kolmen vuoden ajan nepalilainen Sambhunath Guragain on aamuisin herännyt näkymään, jota ei haluaisi nähdä: veden alle jäänyt, lohkareiden ja kivimurskan peittämä peltomaa, jossa hän kasvatti perheelleen riisiä ja muuta ruokaa ennen kuin vuoden 2021 tulva muutti kaiken.
Siitä lähtien hän on ollut maanviljelijä vailla maata.
– Me olemme maanviljelijöitä, mutta meidän täytyy ostaa kaikki. Joki virtaa peltomaamme halki ja kuiva osa on hiekan, kivien ja lohkareiden peitossa, Himalajan vuoristossa kylässä nimeltä Jyamire elävä Guragain sanoo.
Naapurikylä Haldessa massiivinen tuhotulva vei mennessään Pashang Sherpan pellot.
– Tuho on vielä tuoreena mielessä, taloja on yhä raunioina ja meidän maamme on edelleen pelkkää jokea ja pengertä, Sherpa huokaa.
Kolmen vuoden takaisen tulvan jälkeen kyläläiset saivat ruoka-apua ja hieman rahaa, mutta avunanto loppui pian.
– Tulva tappoi viljelijät. Nyt olemme viljelijöitä vain nimellisesti. Paikallishallinto antoi pienen rahamäärän talojen uudelleen rakentamiseen, mutta ei mitään, millä voisimme jatkaa elinkeinoamme, maanviljelyä, Guragain sanoo.
Ei resursseja auttaa
– Me emme ole saaneet tukea viljelysmaamme takaisin saamiseen tai uuden peltomaan löytämiseen. Me viljelijät olemme menettäneet elinkeinomme, mutta hallinto kaikilla tasoillaan on unohtanut meidät, Guragain valittaa.
– Meistä tuntuu, ettei kukaan välitä meistä. Me kuitenkin kasvatamme ruokaa kaikille, emme vain itsellemme. Me kärsimme ja hallitus on hylännyt meidät. Kukaan ei kysy, kuinka me selviämme hengissä ja miltä tuntuu, kun ei voi kasvattaa ruokaa, Dawa Sherpa, Pasang Sherpan vaimo, puuskahtaa kitkerästi.
Paikallishallinto myöntää, että tietoa on kerätty, mutta apua ei ole annettu. Viljelijöiden tilanne on tiedossa, heidän hyväkseen ei vain voida tehdä mitään. Ei ole resursseja.
Viime vuonna Nepalin puolella yritettiin kaivaa peltoja rojun alta ja ohjata joki kivivallilla toisaalle, mutta elokuun tulvat pyyhkivät vallin mennessään.
Sama ongelma vuoriston molemmin puolin
Samalla Himalajan vuoriston Hindu Kushin alueella, mutta toisella puolella rajaa Intian Sikkimin vuoristoyhteisöt painiskelevat samojen ongelmien kanssa kuin nepalilaiset kohtalotoverinsa.
Lokakuun alussa voimakkaat sateet laukaisivat Teestajokeen rakennetun padon murtumisen. Murrettuaan padon ja saatuaan lisävoimaa patoaltaan vesistä joki runteli voimalaitosta ja siltaa, syöksyi rinteitä alas veden, mudan, hiekan ja kivilohkareiden kaoottisena sekoituksena ja aiheutti maanvyöryjä.
Joki eteni uskomattomalla vauhdilla ja pyyhki mennessään kaiken tielleen osuneen: ihmiset, talot, sillat, eläimet, kulkuneuvot ja koneet, kaiken. Vakavista vaurioista ihmisille, kiinteistöille ja infrastruktuurille raportoitiin neljällä Sikkimin alueella ja Länsi-Bengalin pohjoisosissa.
”Joki nielaisi kotini”
Goma Sundas on yli kuusi kuukautta majaillut Länsi-Bengalissa Teestajoen rantamilla sijaitsevassa hätäapuleirissä.
– On yli puoli vuotta siitä, kun joki nielaisi kotini, Sundas huokaa.
– Olin aina haaveillut omasta kodista, sillä vartuin vuokra-asunnossa. Sen rakentamiseen meni puoli elämää. Mutta joki vei sen mennessään vain muutamassa sekunnissa, Sundas, 34, kertoo ja pyyhkii kyyneliä silmistään.
Hänen talonsa on veden peitossa ja pientä ravintolaa pyörittänyt Sundas on koditon ja työtön. Tulvassa yli 200 kylän taloa vahingoittui tai lähti virran mukaan.
Sundas asuu nyt apuleirissä menetettyään kaiken. Leirin asukkaat saavat lahjoituksia perustarpeiden tyydyttämiseen kansalaisjärjestöiltä ja paikallisilta viranomaisilta. Hallitus on myöntänyt tulvasta kärsineille 75 000 rupian (840 €) korvauksen.
Sundas mainitsee, että paikallinen hallinto lupasi kotinsa menettäneille myös maata. Kuusi kuukautta myöhemmin maata yhä odotellaan.
– Perheeni sai 130 000 rupiaa (1 459 €) korvauksena tulvan turmelemasta talosta, sikkimiläinen Ved Sharma kertoo.
Sharma perheineen on elänyt kuusi kuukautta vuokratalossa, kuten useimmat muutkin talonsa tulvassa menettäneistä. Vain syntyperäiset sikkimiläiset ovat oikeutettuja korvaukseen, joten kaiken omaisuutensa muiden tavoin menettäneet siirtotyöläiset eivät saa mitään.
Varoituksista piittaamatta
Tulvien syynä on ollut epätavallisen runsaan sateen ja pienen jäätikköjärven purkautumisen yhdistelmä. Himalajan katastrofeilla on yhteytensä ilmastonmuutokseen, ja vuoristoyhteisöt joutuvat kohtaamaan ne yksin, vailla varautumista ja vailla muutoksen aiheuttajien tukea.
Äskettäin julkaistu raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista Himalajan vuoriston Hindu Kushin alueella varoitti, että maapallon lämpenemisestä johtuvat muutokset jäätiköissä, lumessa ja ikiroudan alueilla ovat ennen näkemättömiä ja suurelta osin peruuttamattomia.
Raportin mukaan vuoristo voi menettää jopa 80 prosenttia jäätiköistään vuosisadan loppuun mennessä. Kun jäätiköt sulavat, jäätikköjärvien tulvimisen vaara kasvaa.
Lukuisista varoituksista piittaamatta Sikkimin ja Länsi-Bengalin viranomaiset ja kansalaiset ovat jättäneet varautumatta jäätikköjärvien purkautumisen aiheuttamiin tuhotulviin.
Teestajokeen rakennettua vesivoimalaitosta aikanaan vastustettiin, mutta viranomaiset sivuuttivat vastustuksen pelkkänä pelon lietsontana. Viisitoista vuotta toimittuaan siitä tuli ensimmäinen jäätikköjärven purkautumisen aiheuttaman tulvan täysin tuhoama vesivoimalaitos.
uutiskirje 