Viisi vasemmistoa koskevaa nostoa eduskuntavaalitutkimuksesta – ”Li Andersson erottuu selvästi puoluettaan vahvasti pinnalla pitävänä voimana”

Toukokuun puolivälissä julkaistiin jättimäinen eduskuntavaalitutkimus, jossa tarkasteltiin kevään 2023 vaaleja monilta eri kanteilta. Tässä jutussa nostetaan tutkimuksesta esiin joitakin vasemmistolle keskeisiä asioita.

Li Anderssonin suosio

Tutkimus vahvistaa vasemmistoliiton väistyvän puheenjohtajan Li Anderssonin suosion. Andersson oli eduskuntavaaleissa selvästi suosituin puheenjohtaja myös vasemmistoliiton kannattajien ulkopuolella.

Andersson on merkittävästi puoluettaan suositumpi poliitikko. Tutkimuksessa hän nousi myös SDP:n vaaleihin johtaneen Sanna Marinin edelle, kun mitattiin eroa puolueen ja puheenjohtajan suosiossa. Tätä selittää luonnollisesti osin se, että SDP on yleisesti vasemmistoliittoa pidetympi puolue.

Tutkimuksessa tiivistetään, että Andersson erottuu selvästi puoluettaan vahvasti pinnalla pitävänä voimana.

Mitenkään yllättävää ei ole se, että naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin Anderssoniin. Sama sukupuolten välinen ero näkyi vahvasti myös vihreiden eduskuntavaalien jälkeen väistyneen puheenjohtajan Maria Ohisalon ja Marinin kohdalla.

Vasemmiston muutos

Vasemmistoliiton muutos on ikuisuusaihe, mutta tutkimus tukee myös KU:ssa aiemmin tehtyjä havaintoja. Eduskuntavaalitutkimus vahvistaa, että siinä missä 2003 puolue oli jopa hieman suositumpi miesten kuin naisten keskuudessa on tilanne nyt päinvastainen.

Mieskannattajien määrä on laskenut selvästi. Ikäryhmittäin tarkasteltuna kannatus on noussut selvästi 18–34-vuotiaiden keskuudessa, mutta 35–49- ja 50–64-vuotiaiden ikäryhmissä laskenut selvästi. Tässä vertailukohtana on eduskuntavaalit 2003 ja kevään 2023 eduskuntavaalit.

– [Vasemmistoliitosta] on tullut punavihreä puolue, joka saa suhteellisesti eniten kannatusta nuorten aikuisten keskuudessa. Samalla vasemmistoliiton kannatus työntekijöiden keskuudessa on pienentynyt. Työttömien keskuudessa puolue menestyy edelleen hyvin, tutkimuksessa tiivistetään.

Koulutusasteittain tarkasteltuna vasemmisto on nostanut kannatustaan ainoastaan korkea-asteen suorittaneiden keskuudessa.

Vaalipiireissä puolueen kannatus on laskenut eniten Lapissa, Oulussa ja Satakunnassa. Kaikki ovat puolueen perinteisiä vahvoja alueita.

Muutos näkyy myös, kun vasemmistoliittoa tarkastellaan luokkapuolue vastaan arvopuolue -jaottelulla. 2000-luvulla vasemmistoliiton ikärakenne on nuorentunut, yhteys ay-liikkeeseen on tutkimuksen mukaan ohentunut, eikä oman ammattiryhmän etujen edistäminen ole sen kannattajille yhtä tärkeä puoluevalinnan kriteeri kuin aikoinaan SKDL:n jäsenille oli.

Taktisesta äänestämisestä

Yhtenä syynä vasemmistoliiton historian suurimmalle vaalitappiolle on pidetty taktista äänestämistä. Tällä tarkoitetaan, että moni vasemmistoliittoa normaalisti äänestävä meni nyt SDP:n taakse, koska Sanna Marin teki demareista vastavoiman patamustalle oikeistohallitukselle.

Tutkimuksessa todetaan, että taktista äänestämistä tapahtui. Sen jälkeen tulee mutta.

Tuo taktinen äänestäminen ei tapahtunut arvotyhjiössä. Demareita äänestäneet vasemmistoliiton kannattajat suhtautuivat Marinin SDP:hen hyvin myönteisesti.

– Toisin sanoen verrattain suurelle osalle äänestäjistä SDP oli yhtä mieluisa tai lähes yhtä mieluisa vaihtoehto kuin esimerkiksi vihreät tai vasemmistoliitto, eikä SDP:n äänestämisessä siten ollut kyse vahvasti omista preferensseistä poikkeamisesta oikeiston vaalivoiton torjumiseksi, tutkimuksessa kirjoitetaan.

Tutkimuksessa käsitellään kaikkien eduskuntapuolueiden äänestäjien harkintajoukkoa. Tämä tukee yllä kirjoitettua – monella vasemmistoliiton äänestäjällä oli enemmän kuin yksi mieluinen puolue.

66 prosenttia vastanneista vasemmistoliiton äänestäjästä sanoi pitäneensä paljon myös jostain toisesta puolueesta.

Yhtä kaikki, tutkimuksessa toistetaan sama asia, jonka monet vasemmistoliiton poliitikot ennen vaaleja sanoivat. Taktinen äänestäminen on Suomessa erittäin vaikeaa. Näin kävi viime keväänä esimerkiksi Oulun vaalipiirissä. SDP:n suosio nousi yli 3,5 prosenttiyksikköä, mutta lisäpaikkaa demarit eivät saaneet. Vasemmistoliitto sen sijaan menetti yhden paikan.

Tärkeimmät aiheet

Eduskuntavaalitutkimuksessa todetaan, että viime kevään vaalit olivat ennen kaikkea hyvinvointivaltio- ja talousvaalit. Kaikkien äänestäjien keskuudessa selvästi tärkeimpänä pidettiin sosiaaliturva- ja sotepalveluita (29 prosenttia vastaajista). Sitä seurasi talous (22 prosenttia) ja kolmantena työllisyys ja työmarkkinat (13 prosenttia).

Huomionarvoista on, että vaikka Suomi oli liittynyt Natoon ja Venäjä kävi täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa, ei ulkopolitiikkaa juuri mainittu. Maahanmuutto ja erilaisten vähemmistöjen asema ei myöskään saanut kaikkien äänestäjien keskuudessa kovin paljon mainintoja.

Vasemmistoliiton äänestäjille tärkein asia vaaleissa olivat sosiaaliturva- ja sotepalvelut, jotka nosti tärkeimmäksi 39 prosenttia vastaajista. Toiseksi tärkein asia vasemmistoliiton kannattajille oli tasa-arvo ja vähemmistöt ja kolmanneksi ympäristö.

Maanpuolustus ja ulkosuhteet oli tärkeysasteikolla vasemmistoliiton kannattajille maahanmuuton kanssa tasoissa. Molemmat saivat prosentin verran mainintoja eli äärimmäisen vähän.

Äänestäjien keskuudessa vasemmisto oli suosituin puolue ainoastaan niille äänestäjille, joille tärkeintä oli tasa-arvo ja vähemmistöt.

Yllätys ei ole, että vasemmiston äänestäjät suhtautuvat hyvin kriittisesti Venäjään. 88 prosenttia vasemmistoliiton äänestäjistä sanoi Venäjän muodostavan turvallisuuspoliittisen uhan Suomelle – perussuomalaisista vastaavasti sanoi 85 prosenttia.

Punavihreän blokin tulevaisuus

Viime vaalikausi näytti, että punavihreät puolueet tarvitsevat oikeistopuolueita mukaan hallitukseen. Eduskuntavaalitutkimuksen julkistustilaisuudessa vieraana ollut entinen pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoi, että keskusta ei hevin lähde viime vaalikauden kaltaiseen hallituskoalitioon enää mukaan.

Tämä asettaa vaikean kysymyksen etenkin vasemmistoliitolle, jos se haluaa tulevaisuudessa mukaan hallituksiin. Millainen olisi se kokoonpano, johon puolue voisi lähteä?

Eduskuntavaalitutkimus vahvistaa, että Suomessa on nähtävissä blokkiutumista oikeiston ja punavihreiden puolueiden välillä. Demareille sinipunahallitus eli yhteistyö kokoomuksen kanssa voi olla jollain tavalla mahdollista, mutta vasemmistolle tuskin mitenkään.

Kun Suomi on samalla oikeistolaistunut, voi kokoomukselle tarjoutua vuonna 2027 entistä herkullisempi paikka. Keskusta saattaa silloin olla jo valmis hallitukseen kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Silloin RKP:tä ei enää tarvittaisi hallitukseen.

Punavihreillä puolueilla olisi silloin kahdeksan vuoden oppositiotaival edessään.