Eilen keskiviikkona Ison-Britannian pääministeri, konservatiivipuoluetta edustava Rishi Sunak asteli kameroiden eteen ja ilmoitti jymy-yllätyksestä. Maassa järjestetään parlamenttivaalit heinäkuun 4. päivänä.
Sunak vaikuttaa samalla allekirjoittaneen oman irtisanoutumisensa pääministerin virasta. Vodesta 2010 hallituksessa ollut konservatiivipuolue on menossa kesän vaaleissa kohti murskatappiota. Viimeisimpien kyselytutkimusten mukaan työväenpuolue Labour on peräti 20 prosenttiyksikön gallup-johdossa. Hurjimpien arvioiden mukaan konservatiivit olisivat saamassa jopa alle sata paikkaa Ison-Britannian 650-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen.
Labourin puoluejohtaja Keir Starmerilla ei kuitenkaan ole vielä rekikeli, vaikka järvi onkin jäässä. Vaikka konservatiivipuolue ja pääministeri Sunak ovatkin tavattoman epäsuosittuja, ei Labourilla tai Starmerilla mene kovinkaan paremmin. Kyselytutkimusten mukaan useampi britti ajattelee Starmerin pärjäävän huonosti puoluejohtajana, kuin ajattelee tämän pärjäävän hyvin.
Puoluejohtajan imago-ongelmien lisäksi Labourilla on ongelma myös itse politiikan sisältöjen kanssa. Kun Starmer valittiin puoluejohtajaksi vuonna 2020, hän teki kymmenen vaalilupausta. Niiden joukossa oli muun muassa lupaus rautateiden, postilaitoksen, energialaitosten ja vesiyhtiöiden kansallistamisesta sekä massiivisesta päästöttömän siirtymän investoinneista. Starmer ja hänen johtamansa puolue ovat kuitenkin hiljalleen muuttaneet mieltään lähes kaikista neljä vuotta sitten antamistaan lupauksista.
Jo heinäkuussa 2022 Starmerin varjovaltiovarainministeri Rachel Reeves sanoi, ettei Labour kannata enempää kansallistamistoimia. Tämän vuoden helmikuussa Keir Starmer ilmoitti peruuttavansa lupauksensa 28 miljardin punnan (32 miljardin euron) investointiohjelmasta päästöttömään energiaan. Starmer oli myös luvannut lopettaa ulkoistukset Ison-Britannian terveydenhuoltopalvelu NHS:ssä, mutta peruutti lupauksensa kesällä 2022.
Starmer ja Labour ovat todennäköisesti liikkuneet poispäin vasemmistosta, jotta puolue voisi houkutella äänestäjiä poliittisesta keskustasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Starmer on alkanut myydä taljoja ennen kuin karhua oli kaadettu. Ei siis ole ihme, että mielipidekyselyissä 43 prosenttia briteistä pitää Starmeria epäluotettavana, kun taas luotettavana häntä pitää vain 28 prosenttia.
YouGovin mukaan 39 prosenttia briteistä pitää Starmeria heikkona, vahvana häntä pitää 28 prosenttia. 47 briteistä pitää Starmeria päättämättömänä, ja päättäväinen mielikuva hänestä on vain 26 prosentilla. Kun britit suunnistavat vaaliuurnille heinäkuussa, onkin epäselvää, miten mahdollinen Labour-hallitus eroaisi konservatiiveista – tai voiko Starmerin vaalikentillä antamaan sanaan luottaa. Tämä voi näkyä vaalipäivänä alhaisena äänestysaktiivisuutena, mikä suosii perinteisesti vaaleissa konservatiiveja.
Starmer on alkanut myydä taljoja ennen kuin karhua oli kaadettu.
Labourilla on siis uskottavuusongelma. Sitä pahentaa se, että tämän vuoden keväällä puolueeseen on loikannut kaksi konservatiivipuolueen parlamenttiedustajaa, jotka Labour toivotti avosylin tervetulleiksi. Sen sijaan Labourin entinen puoluejohtaja Jeremy Corbyn ja hänen liittolaisensa Diane Abbott istuvat parlamentissa edelleen sitoutumattomina, koska heidät on erotettu Labourin riveistä. Voiko Labour olla uskottava vaihtoehto konservatiiveille, jos konservatiiviloikkarit kelpaavat puolueeseen, mutta Corbyn ja Abbott eivät?
Labour ja Starmer ovat olleet myös arkoja kannanotoissaan Gazan tilanteesta ja vieraannuttaneet monia kannattajia, joille palestiinalaisten asia on tärkeä. Tämä kostautui karkauspäivänä 2024 järjestetyissä Rochdalen vaalipiirin täytevaalissa, missä voimakkaasti Palestiinan puolesta puhunut populistisen pienpuolueen ehdokas, veteraaniprovokaattori George Galloway voitti – kaikkien yllätykseksi.
Ihmiset eivät pidä konservatiiveista, mutta vaikuttaa siltä, etteivät he pidä Labouristakaan. Jos äänestäjät ajattelevat, että konservatiiveilla ja Labourilla ei vaikuta olevan eroa sen enempää sisä- eikä ulkopolitiikassa, voi vaalipäivänä tulla samanlaisia yllätyksiä kuin Rochdalessa. Tai sitten ihmiset vain yksinkertaisesti jäävät vaalipäivänä kotiin.
Brittien parlamenttivaalit ovat 42 päivän päästä. Labourin ja Starmerin on tässä ajassa onnistuttava vakuuttamaan äänestäjät siitä, että he tekisivät asiat eri tavalla kuin konservatiivit, ja että Labourin lupauksiin voi luottaa. Sen lisäksi Labourin pitää saada ”äänet ulos”, eli vakuuttaa ihmiset siitä, että äänestämällä voi vaihtaa muutakin kuin pääministerin solmion värin.
Todennäköisesti Labour on voittamassa vaalit, mutta eri asia on, kuinka suuri puolueen voitosta tulee. Ja täysin toinen kysymys on, kuinka erilaista politiikkaa Keir Starmerin johtama hallitus aikoo tehdä. Vaikka Labourin gallup-johto on päätähuimaava, vaali-ilta voi vielä yllättää.
Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.
uutiskirje 