Valtiolliset ja yksityiset hankkeet ja ohjelmat, joilla käydään ilmastokriisiä vastaan Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla ovat itse asiassa valtava kokoelma näennäisratkaisuja. Näin väittää alueen ympäristöjärjestöjen ilmasto-oikeuteen keskittyvä verkosto.
Verkosto on koonnut Latinalaisen Amerikan ja Karibian kyseenalaisista ilmastohankkeista kartan, joka ecuadorilaisen ympäristöjärjestö Acción Ecológican johtaja Ivonne Yánezin mukaan ”tarjoaa yleiskatsauksen, jonka avulla voi ymmärtää näennäisratkaisujen dynamiikan ja harhaanjohtavan kielenkäytön, joka sallii suurten saastuttajien jatkaa toimintaansa”.
Kartta paikallistaa 83 näennäisratkaisuihin nojautuvaa hanketta, joissa muun muassa tuotetaan vihreää energiaa ja käytetään metsiä ja muita ekosysteemejä hiilinieluina. Mukana on myös ilmastonmuutoksen estämiseen tähtääviä maanmuokkausprojekteja, ekosysteemeihin pohjautuvia sopeutumisohjelmia, infrastruktuurihankkeita ja niin edelleen. Myöhemmin verkosto tuottaa uuden kartan, jossa esitellään sata projektia lisää.
Näennäisratkaisut omivat alkuperäiskansojen viisautta
– Vihreä kapitalismi pyrkii omimaan luonnon kyvyn puhdistaa itseään, luoda uudelleen elämää. Näennäisratkaisujen kautta se myös hyödyntää ja omii sen, mitä alkuperäiskansat ovat tehneet tuhansia vuosia eli suojanneet metsiä ja huolehtineet maaperän terveydestä. Ja minkä tähden? Vain voidakseen jatkaa fossiilipolttoaineiden kaivamista, Yánez sanoo.
Ensimmäisen näennäishankekartan esittelemistä tapauksista 70 prosenttia on yksityisesti rahoitettuja. Eniten projekteista kärsivät alkuperäiskansojen yhteisöt ja pienviljelijät. Yleisin näennäisratkaisu on metsien, metsäplantaasien, muiden ekosysteemien ja maanviljelysjärjestelmien käyttäminen hiilinieluina. Näitä on noin puolet.
Noin kolmasosassa kyseessä on hiilipäästökauppa. ”Finanssijärjestelmään sijoitettuja ja yritysten käyttöön asetettuja hiilikorvaussertifikaatteja käytetään lupina jatkaa saastuttamista ja hiilipäästöjen tuottamista”, Yánez kritisoi.
Esimerkkejä kartalta
Kartan pohjoisosassa näennäisratkaisut alkavat Meksikosta, josta esimerkkeinä ovat lithium-kaivokset kolmellatoista suolatasangolla Zacatecasin ja San Luis Potosin osavaltioissa. Kaivokset omistaa kanadalainen Advanced Gold Corp. Hankkeista on seurannut alkuperäisen maanviljelijäväestön häätö, saasteita ja epäsuotuisia muutoksia maan omistuksessa ja käytössä.
Myös yksityiset, norjalaisen Scatecin rahoittamat aurinkoenergiavoimalat Guatemalassa ja Hondurasissa ovat häätäneet tieltään alueen alkuperäisiä asukkaita ja johtaneet elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden katoon. Tuulivoimapuistot eri maissa ovat nekin vieneet alkuperäiskansojen maita.
Luxemburgilainen Arbaro-rahasto on ostanut 1 080 hehtaaria maata Ecuadorista ja 9 000 hehtaaria Paraguaysta puupeltojen kasvattamista varten. Julkilausuttuna tavoitteena on suojella ympäristöä ja käyttää puita hiilinieluina. Monokulttuuriset puupellot kuitenkin vaikuttavat tuhoisasti ympäristöön, alkuperäiskansojen yhteisöihin ja pienviljelijöihin. Lisäksi plantaasien perustaminen laillistaa maiden varastamisen niiden alkuperäisiltä omistajilta.
lehti 