Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, palataan aluksi eurovaaleihin. Nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukausi, minkä näet suurimmaksi syyksi vasemmiston vaalivoitossa? Oliko kyse Li Andersson -ilmiöstä?
Mielestäni vaalivoitossa oli kyse onnistuneesta oppositiopolitiikasta ja siitä, että näissä vaaleissa ei ollut mitään sellaista asetelmaa, joka olisi estänyt ketään äänestämästä vasemmistoliittoa. Liikkuvat äänestäjät eivät ajatelleet, että taktisista syistä pitäisi äänestää jotain muuta puoluetta.
Varmasti oli osin myös henkilöääniä, mutta kyse oli näiden kolmen yhdistelmästä: onnistunut oppositiopolitiikka, vasemmistoliitosta on yhä useammalle tullut äänestettävämpi puolue mutta muissa vaaleissa emme ole pystyneet realisoimaan sitä ja kolmas oli tämä henkilövaali.
Tiedän, että on olemassa henkilöä äänestäneitä. Mutta kukaan ei osaa sanoa, missä suhteessa mitäkin.
Tiedotusvälineissä on nostettu esiin, että niin kutsutun punavihreän blokin sisällä on iso joukko liikkuvia äänestäjiä. He pomppivat demareiden, vihreiden ja vasemmistoliiton välillä vaaleista toiseen. Miten sinä näet tämän?
On tullut vaali vaalilta yhä selvemmäksi, että liikkuvia äänestäjiä on suurempi joukko kuin aiemmin. Sehän tuo esimerkiksi vasemmistoliitolle paljon mahdollisuuksia, mutta samalla se on myös haaste.
Puolueiden kannalta on tosi iso ongelma, jos meidät koetaan niin samanlaisina, ettei ole väliä mitä äänestetään. Eihän se niinkään ole, onhan näiden puolueiden välillä selkeitä eroja.
Meidän haasteemme on se, miten kykenemme tuomaan eroja järkevällä tavalla esille.
Kesällä 2016 alkanut kautesi puolueen puheenjohtajana on pian ohi. Mitkä nostaisit suurimmiksi onnistumisiksi näiden vuosien ajalta?
Sisäinen yhtenäisyys puolueessa – koen, että näinä vuosina meillä ei ole ollut mitään kovin repivää sisäisesti. Tämä on oma kokemukseni.
Tämä on ollut eheyttävää repivämpien kausien jälkeen. Olemme olleet vahvasti yhdessä tekemässä ensin Sipilän hallituksen vastaista oppositiotyötä, sitten osana vasemmistolaisinta hallitusta minun elinaikani ja nyt tekemässä taas oppositiotyötä.
Saimme vaalivoittoja ja palasimme tilanteeseen, jossa voimme taas voittaa vaaleja. Onnistumisiksi lasken myös kaikki hallituksessa tehdyt jutut, jotka kriiseistä huolimatta saimme vietyä läpi.
Mikä on johtanut sisäiseen yhtenäisyyteen puolueessa, joka on pitkään tunnettu erimielisyydestään?
Yksi syy on varmasti näissä oikeistohallituksissa. Sipilän hallitus yhdisti meitä ja nyt uudestaan romutetaan asioita, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.
Teimme myös tietoista työtä yhtenäisyyden eteen. Kiersin paljon liittojen tilaisuuksissa. Olen koko puheenjohtajakauteni yrittänyt puhua sellaisista teemoista, jotka yhdistävät koko puoluetta. Se on puheenjohtajan rooli.
Mitä muuta tietoista työtä yhtenäisyyden eteen tehtiin?
Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus oli tärkeä prosessi. Se oli ay-liikkeen sisällä jakava. Se toi esille vasemmiston ja SDP:n työelämäpolitiikan välistä linjaeroa.
Puolue ja ay-vasemmisto olivat taas samaa mieltä.
Äsken käsittelimme onnistumisia. Missä olisi pitänyt onnistua paremmin?
En onnistunut punavihreän ympäristöpolitiikan muotoilemisessa niin hyvin kuin olisin halunnut.
Meidän pitäisi aidosti yhdistää teemoja kysymyksissä ja retoriikassa, eikä niin että puhutaan vähän ympäristöä ja sitten puhutaan talous- ja työmarkkina-asiaa. Pitäisi vahvemmin tuoda omaa ääntä ympäristöpolitiikassa.
Olisin halunnut onnistua paremmin luomaan meille selvemmän oman äänen ympäristöpolitiikkaan.
Varsinkin hallituksessa jää tosi vähän aikaa puolueen organisatoriseen kehittämiseen. Kaikki aika menee politiikkaan. Ihmiset ovat aina hämmentyneitä, kun kertoo, kuinka pienellä ihmismäärällä puoluetoimintaa pyöritetään.
Syyskuussa europarlamentin istuntokausi alkaa. Vasemmisto puhui ennen ja jälkeen eurovaalien uudesta ryhmästä, mutta jäi vanhaan GUE/NGL-ryhmään. Miksi näin kävi?
Siksi, ettei ollut riittävästi porukkaa kokonaan uuteen ryhmään. Ei ollut riittävästi halukkuutta sellaiseen.
Meillä ja muutamilla muilla olisi ollut valmius siihen, mutta ei riittävän laajaa kriittistä massaa.
Eli helpointa oli lähteä rakentamaan vanhalle pohjalle?
Kyllä, mutta saimme siihen ennen vaaleja linjatut vähimmäisvaatimukset läpi. Ja kuten olen aika monelle toimittajalle todennut, niin ei siellä mitään Putinin tukijoita ole. Se on väärä väite.
Toisin on äärioikeiston patriootti-ryhmässä, jossa tuetaan [Unkarin pääministeri Viktor] Orbanin rauhanaloitteita ja matkaa Moskovaan.
Elokuun loppupuolella kerrottiin uuden eurooppalaisen vasemmistopuolueen perustamisesta. Siinä on mukana progressiivisia vasemmistopuolueita Pohjoismaista, Portugalista, Espanjasta, Puolasta ja Ranskasta. Mihin sitä tarvitaan ja mihin sillä pyritään?
Sitä tarvitaan siksi, että suurin osa europarlamentin vasemmistopuolueista ei ole kuulunut vanhaan kattopuolueeseen. Modernit vasemmistopuolueet – eli juuri ne puolueet, joiden kanssa teemme parasta yhteistyötä – eivät joko ole koskaan kuuluneet European Leftiin tai ovat eronneet siitä.
Tämä on huono tilanne koko eurooppalaisen vasemmiston kannalta. Meille on tärkeää, että on olemassa yhteistyöpaikkoja, vaikka emme olisi kaikesta samaa mieltä. Tässä ELA:ssa on mukana puolueita, joilla on aika yhteneväiset näkemykset.
Olen todella iloinen, että pohjoismaiset puolueet ovat mukana tässä. Esimerkiksi Ruotsin Vänsterpartiet ei koskaan ollut mukana vanhassa. Meillä on myös todella paljon yhteistä Puolan Razemin kanssa. Razemille olisi ollut täysin mahdotonta olla European Leftissä mukana.
Olen todella innoissani tästä. Kaikki ei tapahdu hetkessä tai käden käänteessä. Nämä ovat pitkiä prosesseja.
Tämä on yksi merkittävä askel eurooppalaisen vasemmistoyhteistyön uudistamiseksi ja yksi niistä asioista, joista puhuimme eurovaalien alla.
Minkälainen niin sanottu checklist teillä on asioista, joita europarlamentissa pitää saavuttaa?
Minulla oli checklist ryhmän muodostamiseen. Toimintatapojen uudistaminen oli siinä, se tehtiin. Saksan wagenknechtiläisten ja irlantilaisten ulkona pitäminen oli listalla, se tehtiin. Myös Tshekin kommunistit lähtivät pois.
Poliittisen julistuksen tietyt asiat olivat listallani, ja ne saatiin. Tämä eurooppalainen vasemmistopuolue oli listalla, ja sekin tehtiin.
Seuraavaksi listalla on aika paljon Ukraina-työhön liittyviä asioita. Yritän järjestää delegaatiomatkaa sinne. Olemme myös palkkaamassa työntekijää Ukrainasta Sotsialnyi Rukh -kansalaisjärjestöstä.
Minkälainen checklist tällä eurooppalaisella vasemmistopuolueella on?
Se on varmaan vielä pitempi. Toivomme, että puolue laajenee tuosta. Haluaisin mukaan EU:n ulkopuoliset pohjoismaiset puolueet eli Norjan ja Islannin.
Uudesta puolueesta puuttuu kaksi aika isoa vakiintunutta vasemmistopuoluetta eli Kreikan Syriza ja Saksan Die Linke. Toivomme, että ne jossain vaiheessa tulevat mukaan.
Suomessa mielikuvissa EU kieltää ja langettaa ikäviä päätöksiä, vaikka asia ei näin olekaan. Miten pyrit europarlamentissa tuomaan Eurooppa-politiikkaa näkyvämmäksi?
Oletan, että politiikan sisältö kiinnostaa ihmisiä. Suomessa on EU-asioissa tapana puhua rakenteista.
Olin Turun Eurooppa-foorumissa EU:n tulevaisuuskeskustelussa, jossa EU-nuorisodelegaatti puhui hyvin, kuinka Suomessa pitäisi oppia pois ”onko EU hyvä vai huono” -ajattelusta ja ottaa se lähtökohta, että EU on päätöksentekokehikko. Se on kuin eduskunta.
Ei eduskunta ole hyvä tai huono. Eduskunta voi eri ihmisten mielestä tehdä hyvää tai huonoa politiikkaa. Sama pätee EU:hun. Se on olemassa oleva rakenne, jossa tehdään joko hyviä tai huonoja päätöksiä riippuen politiikan voimasuhteista.
Enemmän tämän sisältöpuolen esiintuominen olisi kaikesta oleellisin kysymys.
Kuinka suuri merkitys sillä on, että vasemmistolla on nyt kolme europarlamentaarikkoa?
Sillä on iso merkitys. En olisi saanut valiokunnan puheenjohtajuutta ilman sitä, tai ainakin se olisi ollut vaikeampaa.
Se vaikuttaa meidän meppien vaikutusmahdollisuuksiin parlamentin sisällä. Jussi Saramo ja Merja Kyllönen ovat saaneet koordinaattoritehtäviä, jotka tekevät heistä valiokunnissa merkittäviä neuvottelijoita.
Paikkamäärä kasvattaa myös meidän painoarvoamme ryhmän sisällä. Se ei tarkoita, että voisimme sanella ryhmän linjoja kaikille. Mutta ylipäätänsä pohjoismaisten vasemmistopuolueiden äänenpaino on ryhmässä kasvanut.
Miten tämä kasvu on erityisesti näkynyt?
Se näkyi aika paljon kauden alussa tehdyissä päätöksissä, kun uudistimme toimintasäännöt, teimme henkilövalinnat ja poliittisen julistuksen. Se näkyy myös tässä uudessa vasemmistopuolueessa, koska olemme olleet siinä ajuri.
Viiden vuoden aikana ehtii varmasti tapahtua paljon. Mutta mitkä näet tässä vaiheessa tärkeimmiksi asioiksi, joista europarlamentissa tullaan päättämään ja vääntämään?
Ilmastopolitiikan kohtalo on todella iso kysymys. Komissio tulee olemaan oikeistolaisempi kuin viime kaudella. Parlamentti on äärioikeistolaisempi kuin viime kaudella.
Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin puheessa kuului todella paljon painopisteen muutos. Siinä oli kilpailukykyä, sääntelyn purkamista ja teollisuuspolitiikkaa. Mitä tämä tulee oikeasti tarkoittamaan?
Toinen minua kiinnostava asia on, mitä tapahtuu sosiaaliselle agendalle. Pyyhkiytyykö se kokonaan oikeistolaisen painopisteen muutoksen myötä pois? Jos näin käy, se tarkoittaa, että parlamentin ja valiokunnan pitää pitää kahta kovempaa jöötä.
Sitten on todella isoja kysymyksiä kuten laajentuminen. Ne ovat myös todella kiinnostavia. Itse kannatan lämpimästi Ukrainan EU-jäsenyyttä ja pidän sitä välttämättömänä sodan jälkeen. Pitää olla joku näkymä, Ukraina ei voi jäädä tyhjän päälle ja tietyllä tavalla samanlaiseen välitilaan kuin maa oli ennen Venäjän hyökkäystä.
Ukrainan jäsenyys muuttaisi todella paljon asioita EU:n toiminnassa budjetin suhteen ja rahankäytön suhteen.
Eurovaaleissa Pohjoismaissa nähtiin vasemmistopuolueiden voitto, mutta monissa muissa maissa äärioikeisto eteni. Miten oikeistosuunta muutetaan?
Euroopassa on ollut eri strategioita. Ranskassa valittiin toinen tie kuin Pohjoismaissa.
Pohjoismaissa perinteinen oikeisto valitsi äärioikeistolaisten puolueiden normalisoinnin ja valtaan nostamisen tien. Se on tapahtunut Suomessa ja Ruotsissa. Eurovaaleissa näiden puolueiden romahdus johtui siitä, että käytännön politiikka oli täysin erilaista kuin puheet.
Tämän strategian ongelma on, että sen hintaa eivät maksa Petteri Orpon kaltaiset ihmiset vaan tämän maan pienituloiset ja muualta tulleet. He maksavat tästä köyhyyden lisääntymisenä ja oman aseman merkittävänä heikentymisenä.
Toinen vaihtoehto on ranskalainen, koska siellä ei suostuttu tällaiseen ”puolue muiden joukossa” -ajatteluun. Siellä nähtiin poikkeuksellista ja hienoa poliittista yhteistyötä äärioikeiston pitämiseksi pois vallasta. Ranskassa vasemmisto, demarit ja vihreät muodostivat yhteisen listan parlamenttivaaleissa ja saivat eniten ääniä ja keskustaoikeiston äänestäjät äänestivät myös vasemmistolistaa äärioikeistoa vastaan.
Nyt Ranskassa on ajauduttu umpikujaan, koska keskustaoikeistolainen presidentti Emmanuel Macron yrittää tästä huolimatta tässä ajassa käsittämätöntä laitaoikeiston ja -vasemmiston samalle viivalle asettamisstrategiaa.
Ilmeisesti keskustaoikeistolaiset ajattelevat, että vasemmistolainen talouspolitiikka, josta he eivät pidä, olisi niin äärimmäistä, että se olisi rinnastettavissa poliittisiin liikkeisiin, jotka eivät allekirjoita kaikkien ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta.
Jos tällainen ajattelutapa yleistyy Euroopassa, sitten voimme sammuttaa valot. Tämä osoittaa täysin puutteellista analyysia siitä, mikä äärioikeisto on ja miksi se on vaarallinen.
Macron ei ole suostunut nimittämään vaaleja voittaneesta koalitiosta hallitustunnustelijaa, vaan on pitänyt vallan itsellään. Se on aika pelottava kehityskulku.
Ranskalainen strategia alkoi hyvin, mutta nyt se näyttäisi kaatuvan keskustaoikeistolaiseen presidenttiin.
Li Andersson, olen haastatellut sinua niin monta kertaa vasemmistoliiton asioista, että en enää keksi siitä enempää kysyttävää. Lopetetaan siis klassikkokysymykseen: Miltä nyt tuntuu?
Olen innostunut uudesta työstä, mutta on myös haikeaa. Edelleen tuntuu, että olen tehnyt oikeat valinnat. Mutta onhan tämä iso muutos minulle.
Ennen kaikkea minulla on ollut perusmoodi, että olen tottunut pitämään kaikki langat käsissäni. Nyt langat siirtyvät kokonaan uusille ihmisille.
Pitää tottua siihen, että olen vain puolueen riviedustaja.
uutiskirje 
