Vuonna 2017 eteläafrikkalainen aktivisti Nonhle Mbuthuma nousi öljyjätti Shelliä vastaan ja onnistui keskeyttämään öljynporaukset Etelä-Afrikan neitseellisessä Wild Coastissa. Tappouhkaukset eivät ole vieläkään lannistaneet ympäristön ja yhteisönsä oikeuksien väsymätöntä puolustajaa.
Mbuthuman ja maailman muiden ympäristönsuojelijoiden saamat tappouhkaukset eivät ole pelkkää bluffia. Vuodesta 2012 lähtien on surmattu 2 106 ympäristöaktivistia. Kansalaisjärjestö Global Witnessin tuore raportti kertoo, että vuonna 2023 murhattiin 196 ympäristönsuojelijaa. Erityisesti on käyty kansainvälisiä suuryhtiöitä vastustaneiden alkuperäiskansojen kimppuun.
Viime vuonna Kolumbia oli maailman pahin maa ympäristönsuojelijoille, mutta myös Afrikka on vaarallinen taistelutanner. Vuosien 2012–2023 aikana Afrikassa murhattiin 116 ympäristöaktivistia. Luku on todennäköisesti alakanttiin, sillä luultavasti kaikista surmista ei tiedetä.
Rankaisemattomuus
Murhat ilmentävät kehityksen ja kestävyyden välistä kitkaa. Mbuthuman kaltaiset aktivistit eivät vastusta kehitystä, mutta pyrkivät edistämään sellaista kehitysmallia, joka kunnioittaa sekä ympäristöä että paikallisten yhteisöjen oikeutta luonnonvaroihinsa. Investoijat ja muut liikemiehet näkevät heidän vetoomuksensa vastuullisen kehityksen puolesta usein pelkkinä esteinä, jotka johtavat väkivaltaan kehityksen tiellä seisovia kohtaan.
Afrikan suunnattomat luonnonrikkaudet tekevät siitä monikansallisten suuryritysten ja ulkomaisten hallitusten pääkohteen. Manner kätkee sisäänsä 30 prosenttia maailman mineraalireserveistä, 12 prosenttia öljystä ja 8 prosenttia maakaasusta. Afrikan osuus maailman kullasta on 40 prosenttia, kromista ja platinasta peräti 90 prosenttia ja myös kobalttia, timantteja ja uraania on runsaasti. Lisäksi Afrikassa on yli 60 prosenttia maailman viljelykelpoisesta maasta.
Kilpailu mantereen luonnonvaroista on johtanut vakavaan ympäristötuhoon, paikallisyhteisöjen häätöihin ja väkivallan lisääntymiseen. Väkivallassa hätkähdyttää erityisesti sen sitkeä rankaisemattomuus. Syyllisiä harvoin syytetään ja monesti syyllisten henkilöllisyys pysyy piilossa.
– Vain harvoin saamme tietää, kuka on ympäristönpuolustajan murhaaja, Global Witnessin neuvonantaja Laura Furones sanoo.
– Tapauksia yhdistää se, että ne kätkeytyvät rankaisemattomuuteen. Ne jäävät usein ratkaisemattomiksi ja surmattujen perheiden täytyy elää sen tiedon kanssa, ettei syyllisille koidu mitään seuraamuksia. Silloinkin kun oikeus toteutuu, vankilaan päätyvät vain palkkamurhaajat, mutta murhan rahoittajat kävelevät vapaina.
Aktivismi ei kuole aktivisteja tappamalla
Erityisesti kaivosteollisuus on kuuluisa väkivaltaan turvautumisestaan, ja vuoden 2023 ympäristönsuojelijoiden murhista suurin osa liittyikin kaivoshankkeiden vastustukseen.
Afrikassa ongelmia koituu myös niin sanotusti vihreistä projekteista, joilla väitetysti taistellaan ilmastonmuutosta vastaan. Esimerkiksi biopolttoaineplantaasien ja keinokasteluprojektien tieltä on väkivaltaisesti häädetty kokonaisia yhteisöjä Keniassa ja Etiopiassa.
– Ympäristönpuolustajia tappamalla meidän äänemme vaiennetaan, mutta se ei tapa aktivismiamme, Mbuthuma sanoo.
– Kehitys on aina ollut epäreilua ja siksi on ollut helppoa eliminoida ympäristönpuolustajia. Mutta puolustajista eroon pääseminen kehityksen nimissä ei ratkaise Afrikan ongelmia. Paikallisyhteisöillä täytyy olla sananvaltaa heidän omia maitaan ja elinkeinojaan koskevissa päätöksissä.
– Me taistelemme Afrikan tulevaisuuden ja lastemme puolesta. Taistelu ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden puolesta ei ole vain maan ja luonnon monimuotoisuuden suojelua, se on myös luonnonvaroista riippuvaisten ihmisten oikeuksien ja tulevaisuuden varjelua.
lehti 